Kuuban kuvernööri Diego Velázquez de Cuéllar päätti lähettää espanjalaisen tutkimusmatkailijan Hernán Cortésin kartoittamaan nykyisen Meksikon alueita.
Asteekeista ja heidän rikkauksistaan houkuttelevia huhuja kuullut Cortés varusti 550 miehen retkikunnan, johon kuului 16 ratsumiestä, ja lähti matkaan vuonna 1519.
Hän nousi maihin mayojen alueella, ja lyhyen taistelun jälkeen espanjalaiset ottivat vangikseen muun muassa Malinche-nimisen naisen, josta tehtiin heidän tulkkinsa, sillä hän osasi myös asteekkien kieltä nahuatlia.
Asteekit toivottivat espanjalaiset avosylin tervetulleiksi pääkaupunkiinsa Tenochtitlániin.
”Espanjalaisilla on sydämessään sairaus, jonka vain kulta voi parantaa.” Hernán Cortésin vastaus Moctezuman kysymykseen siitä, miksi kulta oli niin tärkeää espanjalaisille.
Cortés halusi kuitenkin valloittaa kaupungin ja ryöstää sen rikkaudet, ja siksi hän otti asteekkien kuninkaan Moctezuma II:n vangikseen.
Asteekkien joukot piirittivät palatsin, johon espanjalaiset olivat asettuneet, ja Moctezuma kuoli piirityksen aikana epäselvissä olosuhteissa. Cortés miehineen onnistui pakenemaan kaupungista kesällä 1520.
Seuraavana vuonna Cortés palasi mukanaan enemmän miehiä, hevosia ja tykkejä sekä veneitä, joilla hyökätä Texcocojärvelle rakennettuun kaupunkiin.
Taistelut kestivät viikkokausia, ja myös eurooppalaisten mukanaan tuomat tartuntataudit heikensivät asteekkeja. Lopulta espanjalaiset valloittivat kaupungin.
Ihmisuhrit söivät asteekkien suosiota
Asteekit olivat asettuneet 1300-luvulla Meksikon ylängölle ja valloittaneet parin vuosisadan kuluessa useimmat ympäröivistä valtakunnista.
He vaativat alistamiltaan kansoilta veroja, ottivat heitä orjiksi ja käyttivät heitä uskontoonsa olennaisesti kuuluneissa ihmisuhrauksissa.
Siksi alueen muut kansat suhtautuivat vihamielisesti asteekkeihin ja tekivät espanjalaisten valloittajien kanssa yhteistyötä asteekkeja vastaan.