Eurooppalaisten kauppa arabialaisen maailman ja Kaukoidän kanssa mullistui 1300-luvulla.
Mongolien valtakunnan romahtaminen teki Aasian aroilla matkaamisesta turvatonta, ja Ottomaanien valtakunta ja Venetsia hallitsivat pääsyä Välimerelle.
Siksi portugalilainen prinssi Henrik Purjehtija suuntasi katseensa valtamerille.
Jos hänen kauppiaansa voisivat kiertää Afrikan ja löytää meritien Aasiaan, he voisivat välttää välikädet ja tuoda silkkiä, mausteita ja muita idän ihmeitä suoraan Portugaliin.
Henrik lähetti noin 80 tutkimusretkikuntaa Afrikan länsirannikolle, minne nämä rakensivat linnoituksia ja perustivat kauppa-asemia. Niiden kautta käytiin muun muassa tuottoisaa kulta- ja orjakauppaa.
Henrik Purjehtija kuoli vuonna 1460, mutta pyrkimykset löytää meritie Aasiaan jatkuivat.
Vuonna 1488 tutkimusmatkailija Bartolomeu Dias kiersi ensimmäisenä eurooppalaisena Afrikan eteläkärjen, ja kymmenen vuotta myöhemmin Vasco da Gama saapui lopulta ensimmäisenä eurooppalaisena merimatkan jälkeen Kalikutiin eli Kozhikodeen Intian länsirannikolle.
Portugalilaiset jatkoivat tutkimusretkiään yhä kauemmas, ja vuonna 1500 Pedro Álvares Cabral saapui Brasiliaan.
Näin Portugalista, jossa oli siihen aikaan vain parisen miljoonaa asukasta, tuli maailmanmahti.
Karavelin vauhti oli jopa kuusi solmua – se oli kaksi kertaa nopeampi kuin muut laivat.
1. Karaveli pärjäsi avomerellä
Keskiajalla eurooppalaisten merenkulkijoiden oli pakko pysytellä rannikon tuntumassa, sillä silloisissa laivoissa oli pieni tasapohjainen runko ja yksi nelikulmainen raakapurje, joten ne olivat heiveröisiä ja vaikeita käsitellä.
Portugalilaisten laivanrakentajien 1400-luvulla kehittämä karaveli mahdollisti avomeripurjehduksen.
Kevyt ja sulava alus sopi pitkillekin matkoille, sillä kolmikulmaisten latinalaispurjeiden avulla se pystyi nousemaan vastatuuleen.
2. Maan sijainti oli sopiva
Portugalilla ei ollut suoraa yhteyttä Välimerelle ja sen kauppareiteille, joten valtamerille suuntaaminen oli Portugalille luontevampaa kuin esimerkiksi Espanjalle, Italialle ja Kreikalle.
Portugali rakensi nopeasti maailmanlaajuisen kauppaverkoston.
Afrikan länsirannikolle purjehdittiin harjoittamaan rahakasta kulta- ja orjakauppaa, joiden tuotoilla rahoitettiin yhä kauemmas suuntautuvia uusia kauppa- ja tutkimusretkiä.
Portugalia vuosina 1495–1521 hallinnut kuningas Emanuel I rikastui kaupalla niin, että Ranskan kuningas Frans I kutsui häntä kadehtien nimellä le roi épicier, ”kauppiaskuningas”.
Astrolabissa on Portugalin vaakuna.
3. Astrolabi auttoi navigoimaan
Navigointivälineet ovat kullan arvoisia avomerellä, missä ei voi navigoida maamerkkien perusteella.
Portugalilaiset käyttivät apunaan instrumenttia nimeltä astrolabi. Sen avulla voitiin määrittää tiettyjen taivaankappaleiden korkeus horisontista ja päätellä siitä aluksen sijainti.
Arabien kehittämiä astrolabeja oli ammoin valmistettu puusta, ja ne olivat levinneet maurien mukana Pyreneiden niemimaalle.
Siellä astrolabeja alettiin vähitellen valmistaa myös metallista, jotta ne kestäisivät käytössä pitkillä merimatkoilla.
Omanin edustalta löytyneen laivanhylyn perusteella tiedetään, että portugalilaiset käyttivät metallisia astrolabeja ainakin jo vuonna 1502. Vanhasta hylystä nostettu metallinen astrolabi on vanhin laatuaan.
4. Rauha tarjosi mahdollisuuksia
Monet Euroopan suuret merimahdit olivat 1400-luvulla kiinni sodissa ja muissa kiistoissa: turkkilaiset taistelivat Itävaltaa ja Italiaa vastaan, Englanti ja Ranska kävivät keskenään satavuotista sotaa ja espanjalaiset valloittivat takaisin vanhoja alueitaan muslimeilta.
Portugalissa vallitsi sen sijaan rauha, joten siellä voitiin panostaa aikaa ja rahaa tuntemattoman maailman tutkimiseen.
Portugalilaisten edistyksellisissä kartoissa oli tietoa mm. maailman tuulijärjestelmistä.
Lue lisää portugalilaisten tutkimusmatkoista
- Roger Crowley: Conquerors: How Portugal Forged the First Global Empire, Random House, 2015
- Daniel J. Boorstin: The Discoverers, Vintage, 1985
