Eurooppalaisten kauppa arabialaisen maailman ja Kaukoidän kanssa mullistui 1300-luvulla.
Mongolien valtakunnan romahtaminen teki Aasian aroilla matkaamisesta turvatonta, ja Ottomaanien valtakunta ja Venetsia hallitsivat pääsyä Välimerelle.
Siksi portugalilainen prinssi Henrik Purjehtija suuntasi katseensa valtamerille.
Jos hänen kauppiaansa voisivat kiertää Afrikan ja löytää meritien Aasiaan, he voisivat välttää välikädet ja tuoda silkkiä, mausteita ja muita idän ihmeitä suoraan Portugaliin.
Henrik lähetti noin 80 tutkimusretkikuntaa Afrikan länsirannikolle, minne nämä rakensivat linnoituksia ja perustivat kauppa-asemia. Niiden kautta käytiin muun muassa tuottoisaa kulta- ja orjakauppaa.
Henrik Purjehtija kuoli vuonna 1460, mutta pyrkimykset löytää meritie Aasiaan jatkuivat.
Vuonna 1488 tutkimusmatkailija Bartolomeu Dias kiersi ensimmäisenä eurooppalaisena Afrikan eteläkärjen, ja kymmenen vuotta myöhemmin Vasco da Gama saapui lopulta ensimmäisenä eurooppalaisena merimatkan jälkeen Kalikutiin eli Kozhikodeen Intian länsirannikolle.
Portugalilaiset jatkoivat tutkimusretkiään yhä kauemmas, ja vuonna 1500 Pedro Álvares Cabral saapui Brasiliaan.
Näin Portugalista, jossa oli siihen aikaan vain parisen miljoonaa asukasta, tuli maailmanmahti.