Piri Reisin maailmankartta löydettiin Topkapin palatsin kirjastosta Istanbulista vuonna 1929. Kartassa on Ottomaanien valtakunnan amiraalin ja kartografin Piri Reisin nimikirjoitus ja vuosiluku 1513, ja Reisin muistiinpanojen mukaan kartta perustuu 20:een arabialaiseen, espanjalaiseen ja portugalilaiseen karttaan.
Piri Reisin kartassa on kuvattu melko tarkasti esimerkiksi Afrikka, Karibianmeri ja Etelä-Amerikan pohjoisosa. Sen yllättävin yksityiskohta on kuitenkin suuri eteläinen maa-alue, joka muistuttaa paikoin erehdyttävästi Etelämannerta.
Etelämanner ”löydettiin” virallisesti vasta 1700-luvulla, minkä vuoksi jotkut uskovat, että Reis tukeutui kartanteossa muinaiseen tietoon, jota eurooppalaisilla ei ollut.
”Etelämantereella” oli trooppinen ilmasto
Jotkut tutkijat taas uskovat, että kartan ”Etelämanner” on oikeasti Etelä-Amerikan eteläosa, joka on vain kuvattu kartassa virheellisesti.
1500-luvulla Etelä-Amerikkaa ei ollut vielä tutkittu tarkoin, ja Reisin lähteet ovat voineet olla epätarkkoja. Tätä käsitystä tukee sekin, että kartan Etelämanner on satoja kilometrejä liian pohjoisessa ja siitä on maayhteys Etelä-Amerikkaan.
Lisäksi kyseisen alueen ilmasto oli Reisin mukaan trooppinen. Useimpien asiantuntijoiden mukaan Piri Reisin kartta on kyllä aito, mutta se ei kuvaa Etelämannerta.
