Piri Reisin maailmankartta löydettiin Topkapin palatsin kirjastosta Istanbulista vuonna 1929. Kartassa on Ottomaanien valtakunnan amiraalin ja kartografin Piri Reisin nimikirjoitus ja vuosiluku 1513, ja Reisin muistiinpanojen mukaan kartta perustuu 20:een arabialaiseen, espanjalaiseen ja portugalilaiseen karttaan.
Piri Reisin kartassa on kuvattu melko tarkasti esimerkiksi Afrikka, Karibianmeri ja Etelä-Amerikan pohjoisosa. Sen yllättävin yksityiskohta on kuitenkin suuri eteläinen maa-alue, joka muistuttaa paikoin erehdyttävästi Etelämannerta.
Etelämanner ”löydettiin” virallisesti vasta 1700-luvulla, minkä vuoksi jotkut uskovat, että Reis tukeutui kartanteossa muinaiseen tietoon, jota eurooppalaisilla ei ollut.
Afrikka
ja sen rannikko on kuvattu kartassa tarkasti. Lisäksi Afrikka sijaitsee kartalla oikealla pituuspiirillä suhteessa Etelä–Amerikkaan
Jotkut uskovat, että kauimpana etelässä näkyvä maa-alue on etelämanner. Joidenkin lähteiden mukaan alueen rannikko muistuttaa Kuningatar Maudin maata.
Etelä-Amerikan kuvaus
perustuu Piri Reisin muistiinpanojen mukaan karttaan, jonka Kristoffer Kolumbus laati matkoillaan Uuteen maailmaan.
”Etelämantereella” oli trooppinen ilmasto
Jotkut tutkijat taas uskovat, että kartan ”Etelämanner” on oikeasti Etelä-Amerikan eteläosa, joka on vain kuvattu kartassa virheellisesti.
1500-luvulla Etelä-Amerikkaa ei ollut vielä tutkittu tarkoin, ja Reisin lähteet ovat voineet olla epätarkkoja. Tätä käsitystä tukee sekin, että kartan Etelämanner on satoja kilometrejä liian pohjoisessa ja siitä on maayhteys Etelä-Amerikkaan.
Lisäksi kyseisen alueen ilmasto oli Reisin mukaan trooppinen. Useimpien asiantuntijoiden mukaan Piri Reisin kartta on kyllä aito, mutta se ei kuvaa Etelämannerta.