Useimmat varmaan ovat haaveilleet rikastumisesta niin, että voisi elää tekemättä työtä.
Nykyään äkkirikastumista tavoittelevaa houkuttelee ehkä sijoittaminen kryptovaluuttoihin, mutta 1800-luvulla etsittiin oikeaa kultaa. Kultakuume levisi kaikkiin yhteiskunnan kerroksiin.
Klondike oli alun perin autio kolkka Yukonin territoriossa Kanadassa. Kultakuume siellä puhkesi, kun Bonanza Creek -joen varrelta löydettiin kultaa 16. elokuuta 1896. Uutiset levisivät tuolloin hitaasti, ja aluksi esiintymästä tiesivät vain alueella jo toimivat kullanetsijät.
Maailmanlaajuinen uutinen löydöstä tuli vasta vuotta myöhemmin. Silloin se käynnisti todellisen ryntäyksen.
Lähes satatuhatta ihmistä eri puolilta maailmaa lähti koettamaan onneaan Klondikeen. Kansainvaellus synnytti korpeen kokonaisia kaupunkeja. Suurin niistä oli Dawson City.
Nykyihmisen voi olla vaikeaa kuvitella, millaista oli yrittää ansaita leipänsä kultaa huuhtomalla erämaan keskellä. Poimimme kymmenen klassista valokuvaa, jotka kuvaavat kultaryntäyksen ajan arkea Kanadan syrjäseudulla.
KALLIS LUPA ETSIÄ KULTAA
Kullanetsintään tarvittiin lupa viranomaisilta. Lupaviranomaisten toimistot olivat Victoriassa (kuvassa) ja Dawson Cityssä Klondikessa.
Kullanetsintään piti ostaa lupa
Klondiken kullasta haaveilevan oli ensin lunastettava Kanadan viranomaisilta lupa kullanetsintään. Se maksoi 10 dollaria eli nykyrahassa noin 345 euroa. Kun etsijä oli löytänyt lupaavan tuntuisen paikan, piti lunastaa vielä kaivulupa, joka maksoi 15 dollaria. Vuoden kuluttua lupa piti uusia. Uusinta maksoi 100 dollaria.
MATKA KLONDIKEEN
Ensimmäisenä Klondikesta löysi kultaa George Carmack perheineen vuonna 1896. Heitä seurasi onnenetsijöiden vyöry. Klondikeen tultiin eri reittejä.
Monta tietä Klondikeen
Kultaryntäyksen tärkein väliasema oli Seattle. Sieltä varakkaat jatkoivat laivalla Alaskan St. Michaeliin ja sieltä edelleen Yukonjokea pitkin Klondikeen. Useimmilla oli kuitenkin varaa laivamatkaan vain Dyeaan tai Skagwayhin asti. Sieltä piti jatkaa maata pitkin vuoren yli Yukonjoelle ja siitä edelleen Klondikeen.
VUORTEN POIKKI
Useimpien reitti Klondikeen kulki maata pitkin. Ainakin 22 000 kullanetsijää tuli Chilkootin solan läpi.
Mukana eväät vuodeksi
Kanadan viranomaiset vaativat, että kullanetsijöille oli oltava mukaan muonaa ainakin vuodeksi. Keskimääräisen tulijan kantamukset painoivat tonnin. Reitti vuorten poikki oli liian jyrkkä kantojuhdille, joten jos kullanetsijällä ei ollut varaa palkata kantajia, hänen piti viedä varusteensa vuorten poikki monessa erässä.
KULTAJAHTI
Suurin osa Klondikeen tulleista onnenetsijöistä ei löytänyt hippuakaan kultaa.
Useimmat vetivät vesiperän
Tutkijat ovat arvioineet, että kultaryntäyksen aikana Klondikeen saapui 30 000–40 000 ihmistä. Heistä 15 000–20 000 tuli etsimään kultaa. Etsijöistä ehkä neljätuhatta löysi edes jonkin verran kultaa. Suurimman osan kultasaalis jäi hyvin pieneksi. Rikkauksiin pääsi käsiksi vain muutama sata onnekasta.
HUIJARIT RIKASTUIVAT
”Soapy” Smith pyöritti puoli vuotta huijausbisneksiä Skagwayssa, joka oli vilkas läpikulkupaikka matkalla Klondikeen. ”Soapy” Smith kuoli 8. kesäkuuta 1898 ampumavälikohtauksessa kaupungin telakan lähellä.
Huiputtajat veivät rahat
Tammikuussa 1898 Skagwayhin asettui ”Soapy” Smith -niminen mies. Kutsumanimi juontui siitä, että Smith kauppasi saippuoita, joiden pakkauksissa hän väitti olevan rahapalkintoja. Rahaa sisältäviä saippuoita osui kuitenkin vain hänen apureilleen. Smith apureineen huijasi kullanetsijöiltä rahaa myös korttipeleissä ja lennätinasemalla, josta sähkösanomat eivät oikeasti lähteneet minnekään.
KLONDIKEEN TULI RAUTATIE
Osa vanhasta kullanetsijöiden rautatiestä on nykyisin kunnostettu museojunaa varten.
Rautatie lyhensi kullanetsijöiden matkaa
Liikenne Klondikeen kasvoi niin paljon, että sinne rakennettiin rautatie. Rata kulki Whiten solan kautta. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1898, ja rata valmistui kaksi vuotta myöhemmin. 177 kilometrin pituinen rata Alaskan Skagwaysta Whitehorseen Yukonjoen varrelle oli yksi jyrkimmistä Pohjois-Amerikassa.
DAWSON CITY
Dawson Cityssä murhat ja varkaudet olivat harvinaisia kultaryntäyksen aikanakin.
Kultaryntäys kasvatti kaupungin
Dawson City perustettiin vuonna 1896 eli samana vuonna kuin Klondiken ensimmäinen kultalöytö tehtiin. Kaksi vuotta myöhemmin siellä oli 17 000 asukasta. Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta kaupungissa vallitsi järjestys. Uhkapeli ja prostituutio olivat sallittuja, mutta Kanadan ratsupoliisi piti kuria kaduilla.
KAUPPAA KULTAHIPUILLA
Dawson Cityn kaupoissa ruokaa ja muita tarvikkeita ostettiin kultahipuilla.
Kultahiput toimivat rahana
Ne, joita onnisti kullanetsinnässä, saattoivat käyttää löytämäänsä kultaa maksuvälineenä Dawson Cityn kaupoissa. Pienikin määrä kultahippuja oli arvokas. Kultaa mitattiin unsseina. Yksi unssi oli noin 30 grammaa ja vastasi rahassa 16:ta dollaria. Nykyrahassa se on noin 540 euroa.
”KLONDIKE KATE”
Tanssija Klondike Kate viihdytti rahakkaita kullanetsijöitä Dawson Cityssä.
Tanssija löi rahoiksi
Kathleen Rockwell eli Klondike Kate oli showtanssija Palace Grand Theatressa Dawson Cityssä. Hänen aistillinen ja flirttaileva tanssinsa oli yleisön mieleen ja sai äkkirikastuneet kullanetsijät hellittämään kukkaron nyörejä. Hänen kerrotaan saaneen yhdessä illassa juomarahoina jopa 750 dollaria eli nykyrahassa yli 25 000 euroa.
KULTARYNTÄYS VAIHTOI SUUNTAA
Dawson Cityn satamassa oli ruuhkaa, kun kaupunkiin kantautui uutinen Nomessa Alaskassa tehdystä kultalöydöstä.
Kultakuume siirtyi Nomeen
Klondiken kultaryntäys oli jo hiipumassa, kun uutinen uudesta kultalöydöstä Nomessa Alaskassa kantautui sinne vuonna 1899. Nomessa kultaa oli rantahiekassa ja sitä sai etsiä ilman maksullista lupaa. Tuhansittain kullanetsijöitä lähti Nomeen, ja Klondike hiljeni.