Thulessa elementit yhtyivät
Antiikin kreikkalainen tutkimusmatkailija kertoi paikasta, jota ei ollut omin silmin nähnyt, ja uskomus jäi eloon. Vielä 1900-luvulla natsi-Saksassa oli ihmisiä, jotka uskoivat Thuleen.
Kreikkalaisen tutkimusmatkailijan Pytheaan mukaan kesti kuusi päivää purjehtia Britteinsaarilta maailman ääriin Thuleen.
Palatessaan Pohjois-Euroopan tutkimusmatkaltaan vuoden 330 eaa. tienoilla hän kertoi asumiskelvottomasta Thulesta, missä vesi, maa ja ilma yhdistyivät.
Parintuhannen vuoden ajan ihmiset todella uskoivat kaukana pohjoisessa maailman laidalla sijaitsevaan Thuleen.
Siellä edes päivä ja yö eivät olleet kuin Välimeren seuduilla: esimerkiksi roomalainen Plinius kertoi, että Thulessa aurinko ei kesäisin laskenut lainkaan eikä talvisin noussut.
Historioitsijat ovat arvelleet Thule-myytin perustuneen kertomuksiin Skandinavian niemimaasta, josta antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset eivät tienneet juuri mitään.
Lähempänä Skandinaviaa asuvat sen sijaan tiesivät Thulen sijaitsevan muualla.
Saksalainen munkki Adam Bremeniläinen kirjoitti vuonna 1075:
”Thule on se saari, jota meidän päivinämme kutsutaan Islanniksi merta hyydyttävän jään takia.”
1900-luvulle tultaessa maantieteilijät olivat jo ammoin todenneet Thulen pelkäksi myytiksi.
Saksassa toimi kuitenkin 1900-luvun alkupuolella natsimielinen Thule-seura, jonka mukaan Thule oli ollut olemassa ja siellä oli asunut arjalainen superrotu, josta saksalaiset polveutuivat.