Vapaussankari Gandhi ei saanut rauhanpalkintoa
Monet 1900-luvun merkittävimmistä fyysikoista tai kirjailijoista ovat jääneet ilman Nobelin palkintoa. Suurin vääryys oli kuitenkin Mahatma Gandhin sivuuttaminen.
Nobel-voittajat saavat mitalin ja suuren summan rahaa tunnustuksena ihmiskunnan hyväksi tekemästään työstä. Gandhi ei koskaan saanut Nobelin palkintoa.
Norjan Nobel-palkintokomitea on useaan otteeseen pahoitellut vuosikymmeniä sitten tekemäänsä ”virhettä”.
”Komitean suurin laiminlyönti on epäilemättä se, että Mahatma Gandhille ei myönnetty rauhanpalkintoa”, Norjan Nobel-instituutin entinen johtaja Geir Lundestad on myöntänyt.
Gandhi oli ehdolla rauhanpalkinnon saajaksi peräti neljä kertaa, mutta hän jäi joka kerta palkinnotta. Kun Gandhi vuonna 1948 murhattiin, norjalaiset jopa harkitsivat poikkeuksen tekemistä ja rauhanpalkinnon myöntämistä postuumisti Gandhille. Niin ei kuitenkaan tehty.
Nobel-instituutin mukaan Gandhin palkinnotta jättäminen ei johtunut halusta olla suututtamatta Britanniaa. Se on kuitenkin varmaa, ettei Britannian hallitus olisi katsonut hyvällä Gandhin palkitsemista, sillä juuri Gandhi johti Intian itsenäistymisprosessia ja irtaantumista Britannian vallasta.
Sorrettujen puolustaja
Mohandas Gandhi syntyi Porbandarissa läntisessä Intiassa vuonna 1869. Hänen isänsä oli korkea-arvoinen virkamies, ja pojan uskottiin seuraavan isänsä jalanjäljissä. Hän valitsi kuitenkin toisin.
Gandhi muutti Etelä-Afrikkaan vuonna 1893 saatuaan sieltä työpaikan. Maan rotuerottelulainsäädäntö herätti hänessä suuttumusta, ja hän sai kokea sen myös omakohtaisesti.
Pian Etelä-Afrikkaan saapumisensa jälkeen 1. luokan lipun ostanut Gandhi poistettiin junasta hänen kieltäydyttyään siirtymästä 3. luokkaan. Eräällä toisella kerralla hänet piestiin, koska hän kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoihoiselle matkustajalle.
Etelä-Afrikassa astui vuonna 1906 voimaan laki, joka vaati kaikkia maassa asuvia intialaisia rekisteröitymään. Suivaantunut Gandhi käynnisti väkivallattoman protestikampanjan, jota kesti seitsemän vuotta.
Lopulta hallitus ymmärsi, ettei väkivalta tuottanut toivottua tulosta. Viranomaisten raa’at otteet herättivät niin paljon kohua, että lopulta hallituksen oli myönnyttävä neuvottelemaan Gandhin kanssa.
Mahatma Gandhi oli Intian itsenäistymiskamppailun johtohahmo. Indira taas oli itsenäisen Intian ensimmäisen pääministerin Jawaharlal Nehrun tytär, joka avioitui myöhemmin Gandhi-nimisen miehen kanssa. Myös Indira Gandhista tuli pääministeri.
Intian itsenäisyystaistelu
Palattuaan Intiaan vuonna 1915 Gandhi päätti ryhtyä parantamaan köyhien ja sorrettujen intialaisten asemaa.
Hänen väkivallattoman vastarinnan filosofiansa oli osoittautunut tehokkaaksi keinoksi voimakkaampaa vastapuolta vastaan.
Valtaapitävät saivat pian tuta Gandhin vastarinnan voiman, kun tämä ryhtyi puolustamaan köyhiä maanviljelijöitä, jotka joutuivat myymään tuotteitaan polkuhintaan.
Kun Gandhi protestien seurauksena pidätettiin, yli satatuhatta vihaista intialaista lähti kaduille osoittamaan mieltään. Viranomaiset joutuivat jälleen taipumaan neuvotteluihin.
Ennen pitkää Gandhi joutui törmäyskurssille brittien siirtomaahallinnon kanssa: brittijoukkojen surmattua vuonna 1919 Amritsarissa satoja intialaisia mielenosoittajia Gandhi vakuuttui siitä, että Intian oli irtauduttava Britannian otteesta.
Seurasi lähes 30 vuotta kestänyt itsenäistymiskamppailu, jonka aikana Gandhi pidätettiin useita kertoja ja hänet tuomittiin vankeuteenkin. Intialaiset eivät kuitenkaan hylänneet häntä tai luopuneet itsenäisyyshaaveestaan.
Myöhemmin Gandhi valittiin johtamaan Intian kansallista kongressipuoluetta INC:tä, jonka virallinen tavoite oli Intian itsenäisyys. Britannia joutui hyväksymään Gandhin neuvottelukumppanikseen.
Intia sai itsenäisyyden
Gandhin protesteista kenties kuuluisin oli vuonna 1930 järjestetty brittien kantamaa suolaveroa vastaan suunnattu ”suolamarssi”. Gandhi kannattajineen marssi noin 390 kilometrin matkan keittämään merivedestä suolaa.
Britit joutuivat katsomaan sivusta, miten marssista kehkeytyi valtava mielenilmaus, jonka noin 60 000 osanottajaa vaati entistä ponnekkaammin Intialle itsenäisyyttä.
Toinen suuri protestiaalto koettiin toisen maailmansodan aikana, jolloin Gandhi arvosteli Britanniaa siitä, että maa kyllä taisteli vapauden puolesta natsi-Saksaa vastaan mutta kieltäytyi antamasta Intialle itsenäisyyttä.
Lopulta Britannia taipui, ja Intia itsenäistyi elokuussa 1947. Ilo jäi lyhytaikaiseksi, sillä hindujen ja muslimien väliset ristiriidat johtivat lopulta siihen, että muslimit irtautuivat Intiasta ja perustivat oman valtionsa Pakistanin.
Gandhin suvaitsevaisuus muslimeja kohtaan oli keskeinen syy siihen, että äärikansallismieliset hindut murhasivat hänet vuonna 1948.