Tutkijat uskoivat Laplacen demoniin
Lorenzia oli jo pitkään harmittanut, että hänen sääennustuksensa olivat aina hieman epätarkkoja.
Isaac Newtonin vuonna 1687 esittämien teorioiden pohjalta syntyneen tieteellisen näkemyksen mukaan luonto oli kuin yksinkertainen kellokoneisto.
Jos vain tunnettiin asian osatekijät, sen kehitys oli mekanistisesti ennustettavissa.
Ranskalainen matemaatikko Pierre-Simon de Laplace kirjoitti vuonna 1814:
”Maailmankaikkeuden tila on seurausta menneisyydestä ja syynä tulevaisuudelle. Jos jokin olento jonain tiettynä hetkenä tuntisi kaikki luonnossa vaikuttavat voimat ja kaikkien luonnon osasten tilan, ei mikään olisi tuolta olennolta salattua, vaan sekä tulevaisuus että menneisyys olisivat avoinna sen katseelle.”
Laplacen kaikkitietävästä olennosta alettiin käyttää nimitystä ”Laplacen demoni”, ja se oli edelleen hyvissä voimissa tieteilijöiden keskuudessa 150 vuotta myöhemmin.
Useat tutkijasukupolvet oppivat, ettei heidän tarvinnut murehtia pienten yksityiskohtien takia.
Luonnossa kehitys oli suoraviivaista, ja pienet epätarkkuudet tutkimusten lähtökohdissa näkyivät vain pieninä epätarkkuuksina tuloksissa.
Pyöristys herätti epäilykset
Tällaisen tieteellisen käsityksen vallitessa Lorenz aloitti talvella 1961 meteorologiset kokeensa Bostonissa Massachusetts Institute of Technologyssa Royal McBee -tietokoneella.
Tuo alkukantainen tietokone oli Lorenzille kuin Laplacen demoni, jonka piti laskea säätilan kehitys.
Lorenz oli syöttänyt koneeseen 12 säähän liittyvää muuttujaa, kuten ilmanpaineen, tuulensuunnan ja lämpötilan. Nyt koneen piti vain laskea ja tuottaa tuloksena täydellinen sääennuste.
Päivän mittaan Lorenz joutui ajamaan viimeisen laskennan uudestaan. Hän selasi ensimmäisen ajon paperitulostetta puoliväliin ja syötti siitä luvut koneeseen. Sitten hän jätti koneen laskemaan ja lähti hakemaan kahvia.
Kun Lorenz palasi, häntä odotti yllätys. Hän näki, että toisen laskennan tuottama käyrä oli aivan erinäköinen kuin ensimmäisen. Käyrät kyllä alkoivat samasta pisteestä, mutta sitten ne kehittyivät eri tavoin.
Lorenz ei voinut ymmärtää näkemäänsä. Ensin hän tutki, oliko koneessa jotain vikaa. Kone oli kuitenkin kunnossa, ja niin hän alkoi tutkia lukujaan uudestaan.
Kone teki laskelmia kuuden desimaalin tarkkuudella, mutta paperille tulostui vain kolme ensimmäistä desimaalia, ja Lorenz oli käyttänyt näitä lukuja uudessa laskelmassa.
Vallitsevan luonnontieteellisen käsityksen mukaan pyöristyksellä ei pitänyt olla juurikaan merkitystä, koska lähtökohdan pienen epätarkkuuden piti johtaa vain pieneen epätarkkuuteen tuloksessa. Koneen tuottamat laskelmat todistivat kuitenkin päinvastaista.