23-vuotias Isaac Newton istui kesällä 1666 kotinsa Woolsthorpen kartanon puutarhassa Itä-Englannissa. Hän oli viisi vuotta aiemmin aloittanut opinnot Cambridgen yliopistossa, mutta ruttoepidemia oli sulkenut yliopiston ja pakottanut hänet palaamaan kotiinsa.
Nuori Newton oli erittäin kiinnostunut matematiikasta, ja hänen istuessaan ajatuksissaan suuren omenapuun alla oksistosta irtosi kypsä hedelmä ja putosi hänen päähänsä! Yllättävä sattumus sai hänet pohtimaan:
Miksi omena putoaa aina alas eikä esimerkiksi sivulle? Varmaankin Maan ydin vetää sitä puoleensa – ja jos niin on, niin voisiko tuo voima ulottua pidemmälle, jopa vaikka Kuuhun asti?
Niin syntyi Newtonin painovoimalain perusajatus.
Vuosi valmistumisensa jälkeen Newtonista tuli Cambridgen yliopiston matematiikan professori, ja hän pysyi virassaan 33 vuotta.
Näin kuuluu tuttu kertomus maailman suurimpiin kuuluvasta ahaa-elämyksestä. Vanhin kirjallinen lähde tarinasta on filosofi Voltairen maininta vuodelta 1727:
”Sir Isaac Newton sai ajatuksen painovoimasta puutarhassaan, kun hän näki omenan putoavan puusta.”
Voltaire kertoi kuulleensa kuullut tarinan Newtonin siskontytöltä, mutta voiko siihen luottaa?
PUOLESTA JA VASTAAN: Omena oli tärkeä
Newton kertoi usein omenasta
Tarina on lähtöisin Newtonilta itseltään, ja hän kertoi sitä usein viimeisinä elinvuosinaan. Siitä todistavat esimerkiksi hänen ystävänsä William Stukeleyn tekemät muistiinpanot.Opiskelutauko johti läpimurtoon
Newton oli ollut yliopistossa keskinkertainen opiskelija, mutta kahden vuoden tauko kotona Woolsthorpen kartanossa oli hänelle tieteellisen heräämisen aikaa. Silloin hän alkoi tutkia ja kehittää monia merkittävistä teorioistaan, muun muassa painovoimalakia.Omenapuu on yhä olemassa
Woolsthorpen kartanon puutarhassa on seissyt omenapuu 1600-luvulta lähtien.
Omenan osumasta ei ole mitään todisteita
Mitkään alkuperäiset lähteet eivät kerro, että Newton olisi saanut omenan päähänsä.Painovoimalaki vaati monen vuoden työn
Tarinan mukaan Newton keksi painovoimalain saman tien omenan pudottua, mutta todellisuudessa hän muotoili sitä 21 vuotta ja julkaisi sen vasta vuonna 1687 ilmestyneessä Principia-teoksessaan.Tarinaa alettiin kertoa vasta 50 vuoden päästä
Lähteiden mukaan Newton alkoi kertoa tarinaa omenasta vasta 1720-luvulla ollessaan jo yli 80-vuotias. Jotkut uskovat hänen muunnelleen todellista tarinaa ja jotkut hänen keksineen koko tarinan vasta jälkikäteen.
LOPPUPÄÄTELMÄ: Tarina on peräisin Newtonilta itseltään
Tarina siitä, että putoava omena olisi johtanut ehkä tieteenhistorian suurimpaan läpimurtoon, kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen totta. Isaac Newtonin itsensä mukaan siinä kuitenkin kävi juuri niin, ja kun paikalla ei ollut muita, tarinaa on mahdotonta todistaa valheeksikaan.
Jotkut historioitsijat uskovat kuitenkin, että tarinaa on vähintäänkin väritetty. Newton oli vahvasti uskonnollinen, ja hän ehkä halusi nähdä yhteyden omenapuunsa ja Eedenin hyvän ja pahan tiedon puun välillä. Britannian tiedeakatemian Royal Societyn arkiston johtaja Keith Moore toteaa:
”Tarina lienee totta, mutta sanotaan vaikka niin, että sitä kertoessaan hän on saattanut parannella sitä.”
Varmaa on, että omena ei osunut Newtonia päähän. Se yksityiskohta on tullut mukaan vasta myöhemmin, ehkä tekemään tarinasta vielä hauskemman.
MYYTINMURSKAAJIEN TUOMIO: Me uskomme Isaac Newtonia.
Woolsthorpen kartanon puutarhassa yhä seisovaa Newtonin omenapuuta hoitaa nykyisin kulttuuri- ja ympäristöjärjestö National Trust.
