Dinosaurusten nimet tulevat latinan tai kreikan sanoista, jotka kuvaavat liskojen oletettua ulkonäköä tai käyttäytymistä tai esimerkiksi niiden jäännösten löytöpaikkaa.
Käytäntö sai alkunsa, kun brittiläinen tutkija Richard Owen antoi koko eläinryhmälle nimen dinosaurukset vuonna 1842.
Hän muodosti nimen kreikan sanoista deinos ja sauros, jotka tarkoittavat hirmuista ja liskoa. Hirmuista muinaisissa liskoissa oli niiden koko.
Yhdysvaltalaisilla nimeäminen lähti käsistä
Fossiilien metsästys käynnistyi toden teolla 1800-luvun puolivälissä.
Ahkerimpia fossiilien nimeäjiä olivat yhdysvaltalaiset Othniel Marsh ja Edward Cope, jotka kilpailivat verisesti Yhdysvaltojen johtavan paleontologin asemasta vuosina 1873–1892 keinoinaan muun muassa lahjonta, vakoilu ja panettelu.
He nimesivät 40 prosenttia vuoteen 1900 mennessä löydetyistä 359 dinosauruslajista. Vain 32 noista nimistä on vielä käytössä, sillä myöhemmin monien jäännösten on todettu olevan peräisin saman lajin edustajista.
Othniel Marsh (vas.) paljasti, että Edward Cope (oik.) oli koonnut dinosauruksen luurangon väärin. Kostoksi Cope sai estettyä Marshin osallistumisen valtion rahoittamiin kaivauksiin.
Tyrannosaurus Rex ”löydettiin” kahdesti
Paleontologi H. P. Osborn teki myös tällaisen virheen.
Vuonna 1905 hän nimesi yhden löydön nimellä Dynamosaurus imperiosus (keisarillinen voimalisko), ja vuotta myöhemmin hän antoi uudelle löydölle nimeksi Tyrannosaurus rex (kuninkaallinen tyrannilisko).
Kun hän havaitsi, että kyse onkin samasta lajista, hän päätti pitäytyä jälkimmäisessä nimessä.
Brittiläisessä pilakuvassa Othniel Marsh on esihistoriallisen sirkusseurueen johtaja.
Kivettyneitä dinosaurusten luita tiedetään löydetyn jo muinaisessa Kiinassa, jossa niitä pidettiin lohikäärmeen jäännöksinä.
Lue täältä ensimmäisen dinosauruksen löytämisestä Euroopasta.
