Ranskan kansalliskirjaston henkilökunta oli tottunut vastaanottamaan kaikenlaisia kirjoja ja papereita, mutta tämä oli jotain uutta.
Kansalliskirjaston 1990-luvun puolivälissä saamat kellastuneet kirjat ja muistivihot olivat kuuluneet Marie Curielle, Ranskan kuuluisimmalle tiedenaiselle ja ensimmäiselle kahdesti Nobelin palkinnon saaneelle tutkijalle.
Vaikka Curien kuolemasta oli kulunut 75 vuotta, geigermittarin nakutus kertoi, että aineisto oli yhä radioaktiivista.
Vuosikausia tutkijat, jotka halusivat tutustua Curien muistiinpanoihin, joutuivat allekirjoittamaan vastuuvapautusasiakirjan, jonka mukaan he ymmärsivät tutkivansa säteilevää aineistoa omalla vastuullaan.
Curie itse ei ollut paljon piitannut radioaktiivisuuden riskeistä vaan oli jatkanut työtään, vaikka radiumin ja muiden radioaktiivisten aineiden säteily osoittautui selvästi vaaralliseksi. Curielle tieteen tekeminen oli elinehto ja siihen liittyvät riskit oli vain hyväksyttävä.
Marie Curie syntyi Puolassa vuonna 1867 ja sai nimen Maria Skłodowska. Hän kiinnostui tieteestä jo varhain lapsuudessaan.
Hän muisteli myöhemmin tuijottaneensa nelivuotiaana tuntikausia isänsä lasivitriiniä ja sen ”lukuisia hyllyjä, joilla oli jännittäviä ja monimutkaisia laitteita: lasiputkia, pieniä painoja, mineraalinäytteitä ja jopa lehtikullalla päällystetty elektroskooppi [sähkövarauksen mittauslaite]”.
Perheen isä, professori Władysław Skłodowski, joutui kokemaan Venäjän keisari Aleksanterin puolalaisvastaisuuden eikä saanut opettaa fysiikkaa eikä kemiaa.
Hän yritti kuitenkin pitää perheensä leivänsyrjässä kiinni huonosti palkatuissa töissä. Äiti Bronisława oli tuberkuloosin takia vuosia vuoteenomana. Tartuntariskin vuoksi äiti ja viisi lasta eivät saaneet lainkaan koskea toisiinsa.
Äidin kuoleman jälkeen Maria, jota kutsuttiin yleisesti Manyaksi, sulkeutui ja keskittyi vain koulutyöhönsä.
Hän halusi opiskelemaan ja teki sopimuksen isosiskonsa Bronisławan eli Bronyan kanssa: ensin Manya tekisi töitä, jotta Bronya voisi opiskella lääkäriksi, ja kun Bronya olisi valmistunut ja ansaitsisi rahaa, hän auttaisi vuorostaan Manyaa.
Niinpä Manya oli jo 24-vuotias, kun hän vuonna 1891 saapui Pariisiin opiskelemaan fysiikkaa Sorbonnen yliopistossa. Hän vaihtoi tuolloin etunimensä ranskalaisille helpompaan muotoon Marie.