Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Ruttolääkäri enteili kuolemaa

Kun pitkään kaapuun pukeutunut hahmo astui kynnyksen yli ruttopotilaan huoneeseen, toivo oli yleensä jo menetetty. Keskiajan Euroopassa rutto tiesi lähes varmaa kuolemaa, sillä pelättyyn sairauteen ei tunnettu hoitoa. Rutto tappoikin satojen vuosien aikana jopa puolet Euroopan väestöstä.

Shutterstock

Ranskalainen ruttolääkäri Charles de Lorme kehitti 1600-luvulla lääkäreille puvun suojaksi paiseruttoa vastaan.

Vaikka asu oli tiivis, se ei välttämättä suojannut tartunnalta, ja lukuisia ruttolääkäreitä kuolikin itse tautiin.

Tiesitkö, että...

... ruttolääkärit olivat kaupunkien palkkalistoilla? Heidän tehtäviinsä kuului myös kirjata ylös tartunnan saaneiden ja kuolleiden määrä.

... rikkaita ja köyhiä piti virallisesti hoitaa samalla tavalla? Todellisuudessa näin ei kuitenkaan usein tapahtunut.

... moni ruttolääkäri pakeni kuolemanvaarallisesta ammatistaan? Venetsiassa 2/3 ruttolääkäreistä jätti tehtävänsä 1300-luvulla.

... ruttolääkäreillä ei usein ollut lääketieteellistä koulutusta? Luku- ja kirjoitustaito riitti.

... aseman väärinkäytökset olivat yleisiä? Moni ruttolääkäri suostutteli tai pakotti kuolevan potilaan jättämään heille omaisuuttaan, osa vei tavaraa kuolleiden taloista.

... yksinäisyys oli ruttolääkäreille tuttua? Tartunnan pelon vuoksi heitä kartettiin tai he saattoivat joutua karanteeniin.

... paiserutossa kuolleisuus ilman hoitoa on 60–80 %?

... ruttoa ei ole vielä hävitetty? Vuosittain maailmalla tartunnan saa 1 000–3 000 ihmistä. Oikea-aikaisella antibioottihoidolla useimmat ruttoon sairastuneet voidaan pelastaa.

Rutto levisi nopeasti

Rutto saapui vuonna 1347 Sisiliaan, josta se levisi muutamassa vuodessa muualle Eurooppaan. 350 vuoden aikana se iski useassa paikassa.

Hoitokeinot olivat tehottomia

Sammakkoja ja iilimatoja käytettiin yleisesti ruton hoitoon. Lääkäri asetti eläviä sammakoita märkivien paiseiden päälle. Kun eläimet olivat olleet riittävän kauan paiseen päällä, ne turposivat ja lopulta halkesivat. Sama toistettiin monta kertaa peräkkäin.

Viikunoista ja sipuleista valmistettiin keskiajalla mikstuuraa ruton hoitoon. Seosta levitettiin paiseisiin, jotka sen jälkeen puhkaistiin veitsellä.

Suoneniskentä oli yksi tärkeimpiä ruttolääkäreiden käyttämiä hoitokeinoja. Potilaaseen viillettiin veitsellä haava, josta valutettiin verta, tai iilimatoja asetettiin iholle verta imemään. Tarkoitus oli ”puhdistaa” keho epäpuhtauksista ja palauttaa sen nesteiden välinen tasapaino.

Itseaiheutettu kipu oli joidenkin lääkäreiden ja pappien mukaan tehokkainta hoitoa ruttoa vastaan. He uskoivat, että sairaus oli Jumalan rangaistus ihmisten synneistä ja että parasta, mitä sairastunut saattoi tehdä, oli rangaista itseään lisää – esimerkiksi piiskaamalla itseään metallinpalasilla vahvistetulla ruoskalla.

Rutto vai kolera? Sanonta kuvaa vaikeaa valintaa kahden yhtä huonon vaihtoehdon välillä.

Lue myös:

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota