Rutto: Eräs bakteerin aiheuttama vaarallinen tartuntatauti. Lähde: Kielitoimiston sanakirja.

© Shutterstock

Ruttolääkäri enteili kuolemaa

Kun pitkään kaapuun pukeutunut hahmo astui kynnyksen yli ruttopotilaan huoneeseen, toivo oli yleensä jo menetetty. Keskiajan Euroopassa rutto tiesi lähes varmaa kuolemaa, sillä pelättyyn sairauteen ei tunnettu hoitoa. Rutto tappoikin satojen vuosien aikana jopa puolet Euroopan väestöstä.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018 teksti Benjamin Thomas Christensen

Ranskalainen ruttolääkäri Charles de Lorme kehitti 1600-luvulla lääkäreille puvun suojaksi paiseruttoa vastaan. 

Vaikka asu oli tiivis, se ei välttämättä suojannut tartunnalta, ja lukuisia ruttolääkäreitä kuolikin itse tautiin.

Osoita kuvan numeroita ja tutustu keskiajan kavahdetuimpaan lääkäriin.

Tiesitkö, että...

... ruttolääkärit olivat kaupunkien palkkalistoilla? Heidän tehtäviinsä kuului myös kirjata ylös tartunnan saaneiden ja kuolleiden määrä.

... rikkaita ja köyhiä piti virallisesti hoitaa samalla tavalla? Todellisuudessa näin ei kuitenkaan usein tapahtunut.

... moni ruttolääkäri pakeni kuolemanvaarallisesta ammatistaan? Venetsiassa 2/3 ruttolääkäreistä jätti tehtävänsä 1300-luvulla.

... ruttolääkäreillä ei usein ollut lääketieteellistä koulutusta? Luku- ja kirjoitustaito riitti.

... aseman väärinkäytökset olivat yleisiä? Moni ruttolääkäri suostutteli tai pakotti kuolevan potilaan jättämään heille omaisuuttaan, osa vei tavaraa kuolleiden taloista.

... yksinäisyys oli ruttolääkäreille tuttua? Tartunnan pelon vuoksi heitä kartettiin tai he saattoivat joutua karanteeniin.

... paiserutossa kuolleisuus ilman hoitoa on 60–80 %?

... ruttoa ei ole vielä hävitetty? Vuosittain maailmalla tartunnan saa 1 000–3 000 ihmistä. Oikea-aikaisella antibioottihoidolla useimmat ruttoon sairastuneet voidaan pelastaa.

Rutto levisi nopeasti 

Rutto saapui vuonna 1347 Sisiliaan, josta se levisi muutamassa vuodessa muualle Eurooppaan. 350 vuoden aikana se iski useassa paikassa.

Kartta kuvaa ruton leviämistä Euroopassa – osoita kuvan symboleja.

Hoitokeinot olivat tehottomia

Sammakkoja ja iilimatoja käytettiin yleisesti ruton hoitoon. Lääkäri asetti eläviä sammakoita märkivien paiseiden päälle. Kun eläimet olivat olleet riittävän kauan paiseen päällä, ne turposivat ja lopulta halkesivat. Sama toistettiin monta kertaa peräkkäin.

Viikunoista ja sipuleista valmistettiin keskiajalla mikstuuraa ruton hoitoon. Seosta levitettiin paiseisiin, jotka sen jälkeen puhkaistiin veitsellä.

Suoneniskentä oli yksi tärkeimpiä ruttolääkäreiden käyttämiä hoitokeinoja. Potilaaseen viillettiin veitsellä haava, josta valutettiin verta, tai iilimatoja asetettiin iholle verta imemään. Tarkoitus oli ”puhdistaa” keho epäpuhtauksista ja palauttaa sen nesteiden välinen tasapaino.

Itseaiheutettu kipu oli joidenkin lääkäreiden ja pappien mukaan tehokkainta hoitoa ruttoa vastaan. He uskoivat, että sairaus oli Jumalan rangaistus ihmisten synneistä ja että parasta, mitä sairastunut saattoi tehdä, oli rangaista itseään lisää – esimerkiksi piiskaamalla itseään metallinpalasilla vahvistetulla ruoskalla.

Rutto vai kolera? Sanonta kuvaa vaikeaa valintaa kahden yhtä huonon vaihtoehdon välillä. Mutta kumpi tauti kannattaisi oikeasti valita, jos kysymys olisi kirjaimellinen? Lue täältä vertailu siitä, kumpi on pahempi, rutto vai kolera. 

Voit myös tilata HISTORIA-lehden ja valmistautua sen avulla kohtaamaan vastaisuudessa eteesi tulevat historialliset dilemmat.

Ehkä sinua kiinnostaa...