Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Rutto raivosi Euroopassa – 25 miljoonaa uhria viidessä vuodessa

Rutto lamautti Euroopan 1300-luvun puolivälissä. Musta surma tappoi joka kolmannen eurooppalaisen, niin talonpoikia kuin kuninkaitakin. Epidemian laannuttua eloonjääneet heräsivät aivan uudessa maailmassa.

Alpha Coders & Getty Images

”Lokakuun alussa Herran vuonna 1347 kaksitoista genovalaista alusta pakeni kostoa, jonka meidän Herramme oli langettanut niiden häpeällisistä toimista, ja saapui Messinan satamaan.

Genovalaiset kantoivat luissaan niin kamalaa tartuntaa, että jokainen, joka edes puhui heidän kanssaan, joutui kuolettavan taudin kouriin eikä voinut millään laistaa kuolemaa...”

Näin kuvaili munkki Michele da Piazza ruton saapumista Messinaan Sisiliaan – tapahtumaa, joka oli alku mustan surman leviämiselle Eurooppaan. Michele kirjoitti kronikan kymmenen vuotta myöhemmin, joten sitä ei voida pitää kaikin puolin täysin luotettavana.

Pitää kuitenkin paikkansa, että tauti saapui laivojen mukana Messinaan varhain syksyllä 1347. Genovalaiset olivat paenneet idän ruton koettelemista kauppapaikoista.

Messinaan saapuneet kaleerit olivat tuskin ainoita ruttolaivoja, joita purjehti Etelä-Euroopan satamiin vuonna 1347. Euroopan suurimmat kauppakaupungit olivat yhteydessä Lähi-itään karavaanireittien ja kauppateiden verkoston välityksellä.

Kauppareitit tekivät Euroopasta haavoittuvaisen

Kauppiaat matkustivat ristiin rastiin pitkin maita ja vesistöjä. Keskiajalla kauppa kukoisti ja loi taloudellista kasvua. Mutta juuri vilkas kauppaverkosto oli akilleenkantapää ruton lähtiessä liikkeelle.

Sisiliasta kauppalaivat levittivät tautia pitkin Italian rannikkoa ja purkivat tappavan lastinsa Pisassa, Marseillessa ja Mallorcalla. Niistä tauti levisi kuin renkaat vedessä.

Epidemia raivosi Euroopassa viisi vuotta ja surmasi käsittämättömän määrän ihmisiä. Paavi Klemens VI:n teettämien virallisten laskelmien mukaan 42 836 486 ihmistä kuoli, mutta luku tuskin vastaa todellisuutta.

Kirkonkirjojen, suurten maatilojen kirjanpidon, luostarien kronikoiden ja muiden lähteiden perusteella tutkijat ovat yrittäneet selvittää todellisia kuolinlukuja, jotka vaihtelivat alueittain ja eri kaupungeissa. Pahiten kärsineillä alueilla kuoli 50–60 prosenttia väestöstä, muualla vähemmän.

Euroopan yhteenlaskettu väkiluku 1300-luvulla oli todennäköisesti noin 80 miljoonaa, mutta vaihtelua voi olla 70 miljoonasta sataan miljoonaan.

Jos keskimääräinen kuolleisuus oli 30–50 prosenttia, 25–40 miljoonaa ihmistä kuoli vuosina 1347–1352. Se vastaisi sitä, että nykyisistä noin 700 miljoonasta eurooppalaisesta kuolisi 230–350 miljoonaa viidessä vuodessa.

On siis helppo ymmärtää, että 1300-luvun silminnäkijäkertomuksista huokuu pelko ja kauhu. Seuraava järkyttävä kuvaus on sienalaisen kauppiaan Agnolo di Turan:

”Isät hylkäsivät lapsensa, vaimo miehensä, veli veljen; tämä sairaus tuntui tarttuvan hengityksestä tai katseesta. Ja sitten he kuolivat. Kukaan ei suostunut hautaamaan vainajia rahasta eikä ystävyydestä. Perheenjäsenet toivat kuolleitaan kaivantoon parhaansa mukaan, ilman pappia, ilman kirkon virkamiehiä. Kirkonkellot eivät soineet. Sienaan kaivettiin monin paikoin suuria kuoppia, joihin ruumiita kasattiin. Ja minä, Agnolo di Tura, jota Pullukaksi kutsutaan, hautasin itse viisi lastani omin käsin. Jotkut ruumiit oli peitetty maalla niin ohuelti, että koirat raahasivat ne mukanaan ja söivät niitä eri puolilla kaupunkia.”

Kuolleita ladottiin kerroksiin kuin lasagnelevyjä

Toinen rutosta kirjoittanut kronikoitsija oli Marchionne di Coppo Stefani Firenzestä. Joka kirkon luo kaivettiin kuoppia, joihin ruumiita heitettiin yöllä. Aamulla ruumiit peitettiin maakerroksella: ”Kerros kerrokselta, kuten lasagneen ladotaan kerroksittain pastaa ja juustoa.”

Rutto aiheutti kuohuntaa ja kaaosta kaikkialla. Ennen epidemiaa Eurooppaa koettelivat ylikansoitus ja nälänhätä. Yläluokka ja alempi aatelisto omisivat maat, ja tavallinen kansa joutui raatamaan matalilla palkoilla.

Maalla talonpojat olivat taloudellisissa ruuvipihdeissä, sillä he joutuivat maksamaan kymmenyksiä kirkolle ja veroja tilanomistajille. Suurkaupungeissa kauppiaat ja käsityöläiset uurastivat elantonsa eteen, mutta köyhimmät joutuivat kerjäämään. 1300-luku oli kuninkaiden ja aatelin suuruuden aikaa, ja he hallitsivat Eurooppaa.

Kaikkien pikkukuninkaiden ja herttuakuntien yläpuolella oli mahtava Rooman kirkko. Kristinusko yhdisti keskiajan eurooppalaisia, jotka olivat vahvoja ja vankkumattomia uskossaan Jumalaan ja hänen tiehensä.

Kirkko ei pitänyt käsissään vain hengellistä valtaa, vaan se omisti myös merkittävästi maallista mammonaa ja sillä oli siten myös poliittista vaikutusvaltaa. Rutto kuitenkin mullisti vakiintuneita yhteiskuntarakenteita.

Firenzen eliitti lohduttautui viinillä ja musiikilla

Väestömäärän äkillinen väheneminen johti radikaaleihin yhteiskunnallisiin muutoksiin kansan eduksi. Samalla alkoi taloudellinen nousu ja teknologinen edistys. Ehkä rutto oli sittenkin välttämätön paha, jota tarvittiin tyrkkäämään kehitystä oikeaan suuntaan.

Tuon ajan eurooppalaiset eivät kuitenkaan nähneet mitään hyvää kauhun vuosissa. Perheenjäseniä, ystäviä ja naapureita kuoli kuin kärpäsiä, ja arkea leimasivat sairaus, suru, kuolema ja tuho. Jokainen yritti selvitä parhaansa mukaan.

Kirjailija Giovanni Boccaccio kuvaili ihmisten käyttäytymistä kertomuksessaan ruton piinaamassa Firenzessä.

Hyväosaiset kaupunkilaiset muodostivat pieniä yhteisöjä. He sulkeutuivat taloihinsa, söivät kohtuullisesti parhaita ruokia ja joivat hyviä viinejä. He eivät sallineet uutisia tai keskustelua taudista ja kuluttivat aikaansa musiikin ja kotiaskareiden parissa.

Juutalaisia poltettiin ja hirtettiin syntipukkeina

Toiset kaupunkilaiset reagoivat täysin vastakkaisella tavalla. He heittäytyivät hillittömään juopotteluun ja kiertelivät Firenzen kapakoissa. He asettuivat hylättyihin taloihin, joiden omistajat olivat joko paenneet tai kuolleet. He noudattivat kaikkia mielihalujaan ja elivät kuin viimeistä päivää.

Vähitellen alettiin myös etsiä syyllisiä koettelemuksiin, ja pian epäilykset kohdistuivat yhteen ihmisryhmään, juutalaisiin. Perustelu oli se, että juutalaiset olivat kristinuskon vihollisia ja heillä oli siksi syy levittää tautia kristittyjen eurooppalaisten keskuuteen.

Toukokuussa 1348 Provencessa alkoivat ensimmäiset juutalaisvainot, jotka levisivät nopeasti muuallekin. Paavi Klemens VI lupasi virallisesti juutalaisille kirkon suojelua, mutta hyökkäykset juutalaisia vastaan jatkuivat.

Vuosina 1349 ja 1350 juutalaisvainot kehittyivät pahimmiksi, mitä nähtiin ennen 1930-lukua. Juutalaisten syytettiin saastuttaneen kaivoja, lähteitä ja jokia taudinaiheuttajilla.

Juutalaisia pidätettiin ja heitettiin tyrmään, mutta heitä myös lynkattiin ja poltettiin roviolla. Aikalaislähteissä kerrotaan julmia yksityiskohtia tapahtumista erityisesti Saksassa ja Ranskassa.

Osa ihmisistä jatkoi elämäänsä lähes entiseen malliin. Tosin kaupungilla kulkiessaan heillä oli mukana kukkia ja tuoksuvia yrttejä peittämässä ruumiiden löyhkää.

Niitä saatettiin myös pitää kasvojen edessä estämässä taudin pääsyä elimistöön hengitysilman mukana. Lääkintää tuntevien mukaan nimittäin paras suoja ruttoa vastaan oli välttää huonoa ilmaa.

Ihmisiä neuvottiin olemaan kulkematta soilla, kosteikoissa ja muualla, missä oli seisovaa vettä ja kostea raskas ilma. Talon pohjoispuolen ikkunoita tuli pitää auki, jotta sisään virtaisi kuivaa, viileää ilmaa, mutta eteläiset ikkunat oli pidettävä suljettuina lämmön ja huonon ilman välttämiseksi.

Taloon ja sen asukkaiden päälle oli säännöllisesti roiskittava ruusuvettä ja etikkaa. Oli myös hyödyllistä polttaa tuoksuvia puita ja yrttejä, kuten santelipuuta, katajaa ja rosmariinia, talon ilman puhdistamiseksi. Kehoon kannatti hieroa sitruuna-, ruusu- ja orvokkiöljyjä.

Taudin ehkäisyssä myös ravinnolla oli suuri merkitys. Aamiaiseksi suositeltiin syömään viikunoita ja hasselpähkinöitä. Aaloeta, mirhaa ja sahramia sisältävillä pillereillä uskottiin olevan hyödyllinen vaikutus. Parhaista jauhoista leivottu leipä ja viini tekivät lääkäreiden mukaan hyvää.

Tosin osa tarkensi, että kannatti suosia ”vanhemman vuosikerran aromaattista valkoviiniä”. Kaali oli suositeltavaa – tosin ”ei yhtä aikaa munakoison ja valkosipulin kanssa”, kuten islamilainen lääkäri Ibn Khatimah totesi.

Ruttopaiseet kasvoivat omenan kokoisiksi. Puupiirroksessa lääkäri yrittää puhdistaa ruttosairaan miehen tulehtuneita paiseita.

© AKG

Illallisvieraat eivät aina ehtineet perille

Parhaan neuvon ruttoa vastaan antoi tunnettu filosofi ja kirjailija Geoffrey Chaucer: ”Juokse pitkälle ja nopeasti.” Osa kaupunkilaisista pakenikin maaseudulle tai muille alueille, joissa ruttoa ei esiintynyt.

Useimmat joutuivat kuitenkin jäämään kaupunkiin ja vain toivomaan parasta. Marchionne di Coppo Stefanin kertomus heijastaa vallalla ollutta fatalistista suhtautumista elämään:

”Sairaus aiheutti niin suurta ahdistusta ja pelkoa, että ihmiset kokoontuivat säännöllisesti syömään yhdessä saadakseen hieman lohtua. Joka ilta joku tarjosi illallisen ystävilleen, ja seuraavana iltana syötiin toisen luona.

Mutta kun seuraava ilta tuli, vieraat saattoivat tulla paikalle vain huomatakseen, ettei isäntä ollut järjestänyt illallista, sillä hän oli sairastunut. Tai ruokaa oli kymmenelle, mutta kaksi tai kolme vierasta ei saapunutkaan.”

Firenzen viranomaiset yrittivät torjua ruttoa määräämällä pitämään kodit, kadut ja torit puhtaina, kieltämällä eläinten tuonnin kaupunkiin ja pitämällä kaupunkien kadut valaistuina öisin. Prostituoituja ja homoseksuaaleja ei päästetty kaupunkiin, ei myöskään matkalaisia ruton riivaamista Genovasta ja Pisasta.

Kun tauti kuitenkin livahti kaupunkiin, astui voimaan vaatteiden tai tavaroiden myymiskielto sairaille, ja perustettiin terveysviranomainen, mutta keinot olivat tehottomia.

Venetsia asetti vieraat laivat karanteeniin

Venetsiassa viranomaiset ryhtyivät tehokkaammin toimeen. Kaikki satamaan tulleet laivat tarkastettiin. Laivat, joilla oli ulkomaalaisia tai kuolleita, poltettiin. Kapakat suljettiin, ja ruumiit kerättiin gondoleihin.

Venetsia myös perusti kaupungin ulkopuolelle karanteeniasemia, joissa tartunta-alueilta saapuneet laivat miehistöineen joutuivat olemaan tietyn ajan, ennen kuin niitä päästettiin kaupunkiin.

Vuonna 1423 avattiin ensimmäiset ruttosairaalat, lazzarettot, joissa sairaat pidettiin eristyksissä. Lääkärien ja viranomaisten ponnistelut eivät kuitenkaan riittäneet, ja rutto levisi vääjäämättä läpi Euroopan.

Kesällä 1348 rutto saapui Englantiin, ja toukokuussa 1349 englantilainen laiva toi ruton Bergeniin Norjaan.

Pohjoismaita koskevia lähteitä on vähäisesti. Norjan ja Ruotsin kuninkaan Magnuksen syyskuussa 1349 päivätyssä avoimessa kirjeessä Linköpingin piispanistuimelle puhutaan kauheasta epidemiasta, joka riehui Norjassa.

Själlannin kronikassa todetaan vain: ”Epidemia vallalla valtakunnassa” vuonna 1348 ja ”Suuri kuolleisuus Tanskassa” vuonna 1349. Vadstenan luostarin kronikassa on vuotta 1350 koskeva merkintä: ”Noina aikoina Ruotsin kuningaskuntaa koetteli suuri kuolleisuus; kukaan ei voi muistaa kamalampaa sairautta ennen eikä jälkeen.”

Ruotsalainen piispa Bengt Knutsson suositteli välttämään seksuaalista kanssakäymistä ja kylpemistä, sillä ”kun kehossa on avoimia huokosia, kuten on miehillä, jotka ovat liikaa naisten kanssa tai kylpevät usein... se altistaa tälle suurelle sairaudelle.”

Kansa kuitenkin piti kiinni tavoistaan ja perinteistään. Esimerkiksi Firenzessä ja Venetsiassa kiellettiin hautajaistapahtumat ja kokoontuminen kuolleiden ympärille tartuntojen välttämiseksi.

Pohjolassa jatkettiin kuitenkin edelleen hautajaispitojen järjestämistä ja vainajien omaisuuden jakamista läheisille. Vaatteet ja vuodevaatteet olivat arvokkaita, joten ihmiset vaativat pahaa aavistamatta perintöoikeuttaan.

Rutto levisi nopeasti kaikkialle Pohjolaan. Kesällä 1350 se saapui Kööpenhaminaan, ja syksyllä samana vuonna se kopisteli Tukholman porteilla. Euroopan se oli jo valloittanut suurimmalta osin, ja se jatkoi menoaan kohti Venäjää.

Alhaisaateli joutui kerjuulle

Epidemian aiheuttama väestön väheneminen mullisti keskiaikaisen yhteiskunnan. Ruuan siihen asti korkeat hinnat laskivat, ja eloonjääneillä oli mahdollisuus syödä itsensä kylläisiksi.

Ihmiset saivat lihaa, voita, hyvää olutta ja laadukkaampia ja parempia vaatteita, ja siinä mielessä hyvinvointi lisääntyi. Työvoimapula aiheutti sen, että viljelijät ja käsityöläiset saattoivat vaatia parempaa palkkaa.

Hallitseva luokka yritti kouristuksenomaisesti pitää kiinni etuoikeuksistaan. Vuosina 1349 ja 1350 Englannin kuningas Edvard III jäädytti palkat ruttoa edeltävälle tasolle.

Vuonna 1363 laki kielsi talonpoikia käyttämästä turkissomisteita ja silkkiviittoja, joihin he olivat mieltyneitä.

Pohjolan poliittinen eliitti perusti Kalmarin unionin vuonna 1397 puolustaakseen valtaansa Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa.

Mikään ei kuitenkaan estänyt yhteiskunnallisia mullistuksia. Suurimpia häviäjiä oli alhaisaateli. Toisin kuin ylemmällä aatelilla heillä ei ollut varaa selvitä huonoista ajoista tai päihittää muita maanomistajia kilpailussa työvoiman saannista. Moni joutui myymään tilansa vauraammalle naapurilleen tai alkamaan itse maatöihin.

Myös aiemmin niin voimakas kirkko koki huonoja aikoja. Vaikka kirkonmiehet tiesivät hyvin epidemian syyn – Jumalan rangaistus syntisten ihmisten hillittömästä elämänmenosta – kirkko alkoi menettää otteensa uskovista.

Piispat ja papit saarnasivat pontevasti kristillistä sanomaa yrittäessään luoda kaaokseen tarkoituksenmukaisuutta. Kansa kuitenkin menetti luottamuksensa kirkkoon kaiken kuoleman keskellä.

Epidemian aikana syntyi uusia uskonnollisia liikkeitä. Yksi merkittävimmistä liikkeistä olivat niin sanotut flagellantit. Nimi tuli latinan ruoskimista tarkoittavasta sanasta flagellare. He ruoskivat itseään julkisesti osoittaakseen katuvansa ihmiskunnan syntejä – kuin Jeesus ristillä.

Ensin katolinen kirkko seurasi levollisesti flagellanttien uskonnollisia tempauksia. Vuonna 1348 paavi jopa kannusti Avignonissa flagellanttien kulkueisiin, joissa ihmiset kulkivat paljasjaloin jouhipaitoihin pukeutuneena ja tuhkaa päälleen ripotellen, valittivat suureen ääreen ja ruoskivat itsensä verille.

Ruttovuosina flagellanttien ruoskintakulkueista kehittyi kuitenkin suorastaan joukkopsykoosin vallassa olevien ihmisten massatapahtumia, ja kirkko otti liikkeeseen etäisyyttä. Vakiintunut kristinusko menetti kannattajiaan, ja kirkko joutui katsomaan, kun uudet uskonnolliset liikkeet saivat yhä enemmän kannattajia.

Epidemian jälkeen luostarit olivat puolityhjillään. Monia piispoja ja pappeja oli kuollut ja uusia oli vaikea saada väestön vähennyttyä dramaattisesti. Kirkon maat ja muu omaisuus olivat myös uhattuna, kun kymmenyksiä maksavia talonpoikia oli vähemmän.

Talonpojat valtasivat hylätyt tilat

Ruton jälkeen kansan olot jopa paranivat. Autioituneet tilat ja kaupunkitalot tarjosivat mahdollisuuksia. Nuoret saivat omaa maata, ja oma maa takasi naimakaupat. Monet muuttivat suurempiin ja parempiin asuntoihin. Jopa maatyöläisille ja palvelusväelle koittivat paremmat ajat, kun he saattoivat vain lähteä kohtuuttoman isäntäväen palveluksesta.

Yläluokan asema ja taloudellinen valta kuitenkin säilyi. Rikkaimmat aateliset kasvattivat omaisuuttaan ostamalla maata heikommassa asemassa olevilta maanomistajilta.

Pohjolassa ruotsalaiset ja tanskalaiset aatelisperheet, kuten Trollet, Tottit, Rosenkrantzit ja Gyldenstiernat, loivat perustan aatelisdynastioille, jotka saivat myöhemmin suurta poliittista vaikutusvaltaa. Ajat olivat kuitenkin epävarmoja, joten kuninkaat ja maanomistajat hallitsivat entistä enemmän talonpoikien ehdoin.

Euroopassa oli levotonta. Vaurautensa menettäneet aateliset kiertelivät palkkasotureina ja ryöstelivät. Tavallinen kansa vaelsi etsimässä paikkaa, jonne asettua ja jossa olivat parhaat palkat ja elinolosuhteet.

Samalla kytivät talonpoikaiskapinat feodaaliherrojen vuosisatoja kestäneen sorron jälkeen. Talonpojat saivat lihaa ja vehnäleipää pöytiinsä. Tilat suurenivat, eikä ihmisten tarvinnut enää elää eläinten kanssa saman katon alla. Hyvinvoivasta talonpoikaissäädystä kasvoi poliittinen valtatekijä.

Tekniikka kehittyi ruton vanavedessä

Rutto toimi yhteiskunnan teknisen kehityksen dynamona. Kaivoksissa tarvittiin vesipumppuja, kun työläisistä oli pulaa ja sama työ piti tehdä vähemmällä määrällä työläisiä.

Uusien kalojen suolaamis- ja säilömistapojen ansiosta kalastajat saattoivat olla merellä pidempään. Sotiminen oli kallista puuhaa, ja pula sotilaista pakotti kehittämään tehokkaampia ampuma-aseita.

Yliopistot vauhdittivat koulutusuudistuksia. Englannissa Cambridge ja Oxford perustivat useita uusia collegeja 1300-luvun lopulla, mikä lisäsi akateemisten kirjojen tarvetta.

Aiemmin kirjoja oltiin tehty luostareissa, mutta ruton jälkeen kirjureista oli pulaa. Nuori metallimies Johannes Gutenberg alkoi kehittää kirjapainotekniikkaa, ja 1400-luvun puolivälissä hän perusti kirjapainon.

Epidemia vaikutti myös terveydenhuoltoon. Esimerkiksi Firenzessä ja Venetsiassa perustettiin terveydenhuoltoviranomainen varmistamaan kansanterveyttä. Sairaaloissa lääkärit alkoivat tutkia sairauksia ja etsiä niihin tehokkaita parannuskeinoja.

Julmat ruttovuodet johtivat siis myös edistykseen ja kehitykseen. Eurooppa nousi kuin feenikslintu tuhkasta huolimatta tragediasta, joka oli alkanut muutaman laivan saapumisesta Messinan satamaan.

Lue myös:

Lääketiede

Koronavirus Yhdysvalloissa – St. Louis näytti esimerkkiä vuonna 1918

3 minuuttia
Lääketiede

Rutto levisi Euroopassa kulovalkean tavoin

3 minuuttia
Lääketiede

GRAFIIKKA: Isorokosta COVID-19:ään – pandemioiden historia

7 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota