Ruttolääkäri, kaapu ja nokkamaski

Musta surma – tällaista oli elää ja kuolla ruton aikaan keskiajalla

Rutto lamautti Euroopan 1300-luvun puolivälissä. Musta surma tappoi joka kolmannen eurooppalaisen, niin talonpoikia kuin kuninkaitakin. Epidemian laannuttua eloonjääneet heräsivät aivan uudessa maailmassa.

Rutto lamautti Euroopan 1300-luvun puolivälissä. Musta surma tappoi joka kolmannen eurooppalaisen, niin talonpoikia kuin kuninkaitakin. Epidemian laannuttua eloonjääneet heräsivät aivan uudessa maailmassa.

AKG

Mustaksi surmaksi kutsutaan Euroopassa vuosina 1347–1353 riehunutta ruttopandemiaa. Pandemian alkaessa Eurooppa oli siihen täysin valmistautumaton. Rutto palasi monta kertaa 500 vuoden aikana, ja joka kerran maailma tiesi taudista aina vähän enemmän. Vuonna 1347 pandemia johti kuitenkin kaaokseen, joka ravisteli keskiaikaisen yhteiskunnan perustoja.

Seuraa mustan surman jälkiä Euroopassa ja lue ruton järkyttävistä mutta myös yllättävistä seurauksista.

Sisällön kuvaus

Rutto saapuu Eurooppaan

”Lokakuun alussa Herran vuonna 1347 kaksitoista genovalaista alusta pakeni kostoa, jonka meidän Herramme oli langettanut niiden häpeällisistä toimista, ja saapui Messinan satamaan.

Genovalaiset kantoivat luissaan niin kamalaa tartuntaa, että jokainen, joka edes puhui heidän kanssaan, joutui kuolettavan taudin kouriin eikä voinut millään laistaa kuolemaa...”

Näin kuvaili munkki Michele da Piazza ruton saapumista Messinaan Sisiliaan – tapahtumaa, joka oli alku mustan surman leviämiselle Eurooppaan. Michele kirjoitti kronikan kymmenen vuotta myöhemmin, joten sitä ei voida pitää kaikin puolin täysin luotettavana.

Pitää kuitenkin paikkansa, että tauti saapui laivojen mukana Messinaan varhain syksyllä 1347. Genovalaiset olivat paenneet idän ruton koettelemista kauppapaikoista.

Messinaan saapuneet kaleerit olivat tuskin ainoita ruttolaivoja, joita purjehti Etelä-Euroopan satamiin vuonna 1347. Euroopan suurimmat kauppakaupungit olivat yhteydessä Lähi-itään karavaanireittien ja kauppateiden verkoston välityksellä.

Kauppareitit tekivät Euroopasta haavoittuvaisen

Kauppiaat matkustivat ristiin rastiin pitkin maita ja vesistöjä. Keskiajalla kauppa kukoisti ja loi taloudellista kasvua. Mutta juuri vilkas kauppaverkosto oli akilleenkantapää ruton lähtiessä liikkeelle.

Sisiliasta kauppalaivat levittivät tautia pitkin Italian rannikkoa ja purkivat tappavan lastinsa Pisassa, Marseillessa ja Mallorcalla. Niistä tauti levisi kuin renkaat vedessä.

Näin musta surma levisi Euroopassa

Kartta ruton leviämisestä Euroopassa 1347–1351

Rutto saapui Messinaan Sisiliaan laivoilla, jotka olivat matkalla Kaffasta Mustaltamereltä Genovaan Italiassa. Sieltä tauti levisi nopeasti pohjoiseen. Alle vuodessa se saavutti muun muassa Lontoon, ja seuraavana vuonna se saapui Bergeniin Norjaan.

© HISTORIA

Näin paljon ihmisiä musta surma tappoi

Epidemia raivosi Euroopassa viisi vuotta ja surmasi käsittämättömän määrän ihmisiä. Paavi Klemens VI:n teettämien virallisten laskelmien mukaan 42 836 486 ihmistä kuoli, mutta luku tuskin vastaa todellisuutta.

Kirkonkirjojen, suurten maatilojen kirjanpidon, luostarien kronikoiden ja muiden lähteiden perusteella tutkijat ovat yrittäneet selvittää todellisia kuolinlukuja, jotka vaihtelivat alueittain ja eri kaupungeissa. Pahiten kärsineillä alueilla kuoli 50–60 prosenttia väestöstä, muualla vähemmän.

Euroopan yhteenlaskettu väkiluku 1300-luvulla oli todennäköisesti noin 80 miljoonaa, mutta vaihtelua voi olla 70 miljoonasta sataan miljoonaan.

Jos keskimääräinen kuolleisuus oli 30–50 prosenttia, 25–40 miljoonaa ihmistä kuoli vuosina 1347–1352. Se vastaisi sitä, että nykyisistä noin 700 miljoonasta eurooppalaisesta kuolisi 230–350 miljoonaa viidessä vuodessa.

Kuolleita ladottiin kerroksiin kuin lasagnelevyjä

On siis helppo ymmärtää, että 1300-luvun silminnäkijäkertomuksista huokuu pelko ja kauhu. Seuraava järkyttävä kuvaus on sienalaisen kauppiaan Agnolo di Turan:

”Isät hylkäsivät lapsensa, vaimo miehensä, veli veljen; tämä sairaus tuntui tarttuvan hengityksestä tai katseesta. Ja sitten he kuolivat. Kukaan ei suostunut hautaamaan vainajia rahasta eikä ystävyydestä. Perheenjäsenet toivat kuolleitaan kaivantoon parhaansa mukaan, ilman pappia, ilman kirkon virkamiehiä. Kirkonkellot eivät soineet. Sienaan kaivettiin monin paikoin suuria kuoppia, joihin ruumiita kasattiin. Ja minä, Agnolo di Tura, jota Pullukaksi kutsutaan, hautasin itse viisi lastani omin käsin. Jotkut ruumiit oli peitetty maalla niin ohuelti, että koirat raahasivat ne mukanaan ja söivät niitä eri puolilla kaupunkia.”

Toinen rutosta kirjoittanut kronikoitsija oli Marchionne di Coppo Stefani Firenzestä. Joka kirkon luo kaivettiin kuoppia, joihin ruumiita heitettiin yöllä. Aamulla ruumiit peitettiin maakerroksella:

”Kerros kerrokselta, kuten lasagneen ladotaan kerroksittain pastaa ja juustoa.”

Ruton neljä vaihetta

Kivut ja yskä

Taudin itämisaika on tavallisesti kahdesta kymmeneen päivää, ja se ilmenee ensin lihas- ja nivuskipuina. Taudinkuvaan kuuluu heikotus, kuiva yskä ja voimakas päänsärky. Ruokahalu katoaa, ja sairastunut heikentyy niin,
että joutuu nopeasti vuoteenomaksi.

Oksentelu ja jano

Tartunnan saanut alkaa oksennella tauotta ja saa voimakkaan ripulin. Kuume tekee ihosta kosketusaran. Elimistö alkaa kuivua, ja sairastunut alkaa pyytää vettä, vaikka se ei pysy hänen sisällään. Kivut ja jano ajavat
sairastuneen hulluuden partaalle.

Verenvuoto ja paiseet

Jos tauti on paiseruttoa, sairastuneen kehoon tulee märkäpesäkkeitä ja iholle ilmaantuu verenpurkaumia. Keuhkorutossa ilmaantuu hengitysvaikeuksia ja sairas voi alkaa oksentaa verensekaista limaista nestettä. Joillakuilla ilmenee myös verenvuotoa nenästä.

Kuume ja kuolema

Kova kuume pitää potilaan toimintakyvyttömänä. paiseet puhkeilevat, ja niistä valuu tulehtunutta, haisevaa ja veristä visvaa ja verta. Sairastunutta ympäröi mädän ja tulehduksen löyhkä. Kuume heikentää potilaan elimistöä, kunnes kuolema vapauttaa hänet tuskistaan muutamassa päivässä.

Rutto muutti valtasuhteita

Rutto aiheutti kuohuntaa ja kaaosta kaikkialla. Ennen epidemiaa Eurooppaa koettelivat ylikansoitus ja nälänhätä. Yläluokka ja alempi aatelisto omisivat maat, ja tavallinen kansa joutui raatamaan matalilla palkoilla.

Maalla talonpojat olivat taloudellisissa ruuvipihdeissä, sillä he joutuivat maksamaan kymmenyksiä kirkolle ja veroja tilanomistajille. Suurkaupungeissa kauppiaat ja käsityöläiset uurastivat elantonsa eteen, mutta köyhimmät joutuivat kerjäämään. 1300-luku oli kuninkaiden ja aatelin suuruuden aikaa, ja he hallitsivat Eurooppaa.

Kaikkien pikkukuninkaiden ja herttuakuntien yläpuolella oli mahtava Rooman kirkko. Kristinusko yhdisti keskiajan eurooppalaisia, jotka olivat vahvoja ja vankkumattomia uskossaan Jumalaan ja hänen tiehensä.

Kirkko ei pitänyt käsissään vain hengellistä valtaa, vaan se omisti myös merkittävästi maallista mammonaa ja sillä oli siten myös poliittista vaikutusvaltaa. Rutto kuitenkin mullisti vakiintuneita yhteiskuntarakenteita.

Ruton kaksi päämuotoa

Historiallisissa lähteissä rutolla voidaan tarkoittaa monia eri sairauksia. Ajan mittaan kaikkea isorokkoepidemioista aidsiin on kutsuttu rutoksi, mutta varsinaista ruttoa on kaksi päätyyppiä (WHO:n mukaan): paiserutto ja keuhkorutto.

Paiserutto

Paiserutto tarttui esimerkiksi kirpun puremien välityksellä. Nimensä mukaan paiserutto aiheutti kehoon paiseita, jotka saattoivat olla mustia, tummansinisiä tai violetteja. Ensin paiserutto aiheutti influenssan kaltaisia oireita. Se johti usein verenmyrkytykseen, mikä oli tässä ruttotyypissä yleinen kuolemaan johtanut syy. Vereen tuli hyytymiä, jotka heikensivät verenkiertoa käsivarsiin, käsiin, sormiin, jalkoihin ja varpaisiin ja aiheuttivat kuolioita.

Keuhkorutto

Keuhkorutto tarttui pisaratartuntana esimerkiksi sairastuneen yskiessä. Paiseruton tapaan se aiheutti flunssaa muistuttavia oireita, mitä seurasi usein voimakas yskä ja raju keuhkotulehdus, ja potilas saattoi yskiä verta. Keuhkokuume kesti yleensä melko vähän aikaa, minkä jälkeen seurasi kuolema.

Firenzen eliitti lohduttautui viinillä ja musiikilla

Väestömäärän äkillinen väheneminen johti radikaaleihin yhteiskunnallisiin muutoksiin kansan eduksi. Samalla alkoi taloudellinen nousu ja teknologinen edistys. Ehkä rutto oli sittenkin välttämätön paha, jota tarvittiin tyrkkäämään kehitystä oikeaan suuntaan.

Tuon ajan eurooppalaiset eivät kuitenkaan nähneet mitään hyvää kauhun vuosissa. Perheenjäseniä, ystäviä ja naapureita kuoli kuin kärpäsiä, ja arkea leimasivat sairaus, suru, kuolema ja tuho. Jokainen yritti selvitä parhaansa mukaan.

Kirjailija Giovanni Boccaccio kuvaili ihmisten käyttäytymistä kertomuksessaan ruton piinaamassa Firenzessä.

Hyväosaiset kaupunkilaiset muodostivat pieniä yhteisöjä. He sulkeutuivat taloihinsa, söivät kohtuullisesti parhaita ruokia ja joivat hyviä viinejä. He eivät sallineet uutisia tai keskustelua taudista ja kuluttivat aikaansa musiikin ja kotiaskareiden parissa.

Puuleikkaus myöhäiskeskiajan kylpylästä (1470)

Ruton aikana monet elivät ikään kuin viimeistä päivää. He söivät parasta ruokaa ja joivat hienoimpia viinejä.

© AKG

Syntisiä rangaistiin rutolla

Kirkon mukaan rutto oli Jumalan rangaistus ihmisille, jotka rikkoivat Jumalan lakia tekemällä syntiä. Yksi syntien paikka keskiajalla olivat julkiset kylpylät, joita oli sekä pienissä että suurissa kaupungeissa.

Kylpylät olivat avoinna molemmille sukupuolille, ja kirkonmiehet jyrisivät niitä vastaan, koska niissä harrastettiin seksiä.

Hienoimmissa kylpylöissä oli lämpimien kylpytynnyreiden lisäksi tarjolla myös ruokaa ja viiniä, kuten ravintolassa. Jotkut kylpylät olivat käytännössä bordelleja.

Kun rutto iski Eurooppaan, osa ihmisistä alkoi viettää villiä elämää. He kiersivät humalassa kaupungin kapakoita tai asettuivat hylättyihin taloihin, joissa he juhlivat ja tyydyttivät himojaan.

Toiset pakenivat kaupungeista maalle.

Rutosta itse selviytyneen italialaisen kirjailijan Boccaccion mukaan jotkut viihdyttivät itseään musiikilla, hienoimmilla viineillä ja kalleimmalla lihalla.

Seksistä he sen sijaan pidättäytyivät, todennäköisesti siksi, että kirkon mukaan rutto oli Jumalan rangaistus syntisille.

Jumalaan alettiin etsiä myös yhteyttä mystiikan avulla. Esimerkiksi jotkut piiskasivat itseään lähes kuoleman partaalle.

Juutalaisia poltettiin ja hirtettiin syntipukkeina

Toiset kaupunkilaiset reagoivat täysin vastakkaisella tavalla. He heittäytyivät hillittömään juopotteluun ja kiertelivät Firenzen kapakoissa.

He asettuivat hylättyihin taloihin, joiden omistajat olivat joko paenneet tai kuolleet. He noudattivat kaikkia mielihalujaan ja elivät kuin viimeistä päivää.

Vähitellen alettiin myös etsiä syyllisiä koettelemuksiin, ja pian epäilykset kohdistuivat yhteen ihmisryhmään, juutalaisiin.

Antisemitistinen piirros, joka kuvaa juutalaisten polttamista elävältä

Juutalaisia syytettiin kristittyjen vastaisesta salaliitosta ja kaivojen myrkyttämisestä. Siksi tuhansia juutalaisia poltettiin elävältä tai väkijoukot tappoivat heitä useissa Euroopan maissa.

© AKG

Perustelu oli se, että juutalaiset olivat kristinuskon vihollisia ja heillä oli siksi syy levittää tautia kristittyjen eurooppalaisten keskuuteen.

Toukokuussa 1348 Provencessa alkoivat ensimmäiset juutalaisvainot, jotka levisivät nopeasti muuallekin. Paavi Klemens VI lupasi virallisesti juutalaisille kirkon suojelua, mutta hyökkäykset juutalaisia vastaan jatkuivat.

Vuosina 1349 ja 1350 juutalaisvainot kehittyivät pahimmiksi, mitä nähtiin ennen 1930-lukua. Juutalaisten syytettiin saastuttaneen kaivoja, lähteitä ja jokia taudinaiheuttajilla.

Juutalaisia pidätettiin ja heitettiin tyrmään, mutta heitä myös lynkattiin ja poltettiin roviolla. Aikalaislähteissä kerrotaan julmia yksityiskohtia tapahtumista erityisesti Saksassa ja Ranskassa.

Huono ilma aiheutti ruttoa

Osa ihmisistä jatkoi elämäänsä lähes entiseen malliin. Tosin kaupungilla kulkiessaan heillä oli mukana kukkia ja tuoksuvia yrttejä peittämässä ruumiiden löyhkää.

Niitä saatettiin myös pitää kasvojen edessä estämässä taudin pääsyä elimistöön hengitysilman mukana. Lääkintää tuntevien mukaan nimittäin paras suoja ruttoa vastaan oli välttää huonoa ilmaa.

Ihmisiä neuvottiin olemaan kulkematta soilla, kosteikoissa ja muualla, missä oli seisovaa vettä ja kostea raskas ilma. Talon pohjoispuolen ikkunoita tuli pitää auki, jotta sisään virtaisi kuivaa, viileää ilmaa, mutta eteläiset ikkunat oli pidettävä suljettuina lämmön ja huonon ilman välttämiseksi.

Ruttolääkäri hoitaa ruttopotilasta

Ruttopaiseet kasvoivat omenan kokoisiksi. Puupiirroksessa lääkäri yrittää puhdistaa ruttosairaan miehen tulehtuneita paiseita.

© AKG

Taloon ja sen asukkaiden päälle oli säännöllisesti roiskittava ruusuvettä ja etikkaa. Oli myös hyödyllistä polttaa tuoksuvia puita ja yrttejä, kuten santelipuuta, katajaa ja rosmariinia, talon ilman puhdistamiseksi. Kehoon kannatti hieroa sitruuna-, ruusu- ja orvokkiöljyjä.

Taudin ehkäisyssä myös ravinnolla oli suuri merkitys. Aamiaiseksi suositeltiin syömään viikunoita ja hasselpähkinöitä. Aaloeta, mirhaa ja sahramia sisältävillä pillereillä uskottiin olevan hyödyllinen vaikutus. Parhaista jauhoista leivottu leipä ja viini tekivät lääkäreiden mukaan hyvää.

Tosin osa tarkensi, että kannatti suosia ”vanhemman vuosikerran aromaattista valkoviiniä”. Kaali oli suositeltavaa – tosin ”ei yhtä aikaa munakoison ja valkosipulin kanssa”, kuten islamilainen lääkäri Ibn Khatimah totesi.

Ruttoa paettiin muualle

Illallisvieraat eivät aina ehtineet perille

Parhaan neuvon ruttoa vastaan antoi tunnettu filosofi ja kirjailija Geoffrey Chaucer: ”Juokse pitkälle ja nopeasti.” Osa kaupunkilaisista pakenikin maaseudulle tai muille alueille, joissa ruttoa ei esiintynyt.

Useimmat joutuivat kuitenkin jäämään kaupunkiin ja vain toivomaan parasta. Marchionne di Coppo Stefanin kertomus heijastaa vallalla ollutta fatalistista suhtautumista elämään:

”Sairaus aiheutti niin suurta ahdistusta ja pelkoa, että ihmiset kokoontuivat säännöllisesti syömään yhdessä saadakseen hieman lohtua. Joka ilta joku tarjosi illallisen ystävilleen, ja seuraavana iltana syötiin toisen luona.

Mutta kun seuraava ilta tuli, vieraat saattoivat tulla paikalle vain huomatakseen, ettei isäntä ollut järjestänyt illallista, sillä hän oli sairastunut. Tai ruokaa oli kymmenelle, mutta kaksi tai kolme vierasta ei saapunutkaan.”

Firenzen viranomaiset yrittivät torjua ruttoa määräämällä pitämään kodit, kadut ja torit puhtaina, kieltämällä eläinten tuonnin kaupunkiin ja pitämällä kaupunkien kadut valaistuina öisin. Prostituoituja ja homoseksuaaleja ei päästetty kaupunkiin, ei myöskään matkalaisia ruton riivaamista Genovasta ja Pisasta.

Kun tauti kuitenkin livahti kaupunkiin, astui voimaan vaatteiden tai tavaroiden myymiskielto sairaille, ja perustettiin terveysviranomainen, mutta keinot olivat tehottomia.

Ruton piinaama Venetsia otti käyttöön karanteenin

Venetsia asetti vieraat laivat karanteeniin

Venetsiassa viranomaiset ryhtyivät tehokkaammin toimeen. Kaikki satamaan tulleet laivat tarkastettiin. Laivat, joilla oli ulkomaalaisia tai kuolleita, poltettiin. Kapakat suljettiin, ja ruumiit kerättiin gondoleihin.

Venetsia myös perusti kaupungin ulkopuolelle karanteeniasemia, joissa tartunta-alueilta saapuneet laivat miehistöineen joutuivat olemaan tietyn ajan, ennen kuin niitä päästettiin kaupunkiin.

Vuonna 1423 avattiin ensimmäiset ruttosairaalat, lazzarettot, joissa sairaat pidettiin eristyksissä. Lääkärien ja viranomaisten ponnistelut eivät kuitenkaan riittäneet, ja rutto levisi vääjäämättä läpi Euroopan.

Rutto liikkui pohjoiseen

Kesällä 1348 rutto saapui Englantiin, ja toukokuussa 1349 englantilainen laiva toi ruton Bergeniin Norjaan.

Pohjoismaita koskevia lähteitä on vähäisesti. Norjan ja Ruotsin kuninkaan Magnuksen syyskuussa 1349 päivätyssä avoimessa kirjeessä Linköpingin piispanistuimelle puhutaan kauheasta epidemiasta, joka riehui Norjassa.

Själlannin kronikassa todetaan vain: ”Epidemia vallalla valtakunnassa” vuonna 1348 ja ”Suuri kuolleisuus Tanskassa” vuonna 1349. Vadstenan luostarin kronikassa on vuotta 1350 koskeva merkintä: ”Noina aikoina Ruotsin kuningaskuntaa koetteli suuri kuolleisuus; kukaan ei voi muistaa kamalampaa sairautta ennen eikä jälkeen.”

Ruotsalainen piispa Bengt Knutsson suositteli välttämään seksuaalista kanssakäymistä ja kylpemistä, sillä ”kun kehossa on avoimia huokosia, kuten on miehillä, jotka ovat liikaa naisten kanssa tai kylpevät usein... se altistaa tälle suurelle sairaudelle.”

Kansa kuitenkin piti kiinni tavoistaan ja perinteistään. Esimerkiksi Firenzessä ja Venetsiassa kiellettiin hautajaistapahtumat ja kokoontuminen kuolleiden ympärille tartuntojen välttämiseksi.

Paiseiden vaivaamia ruttopotilaita sängyllä

Ruttopotilaat makaavat avuttomana paiseissaan, kun mies ripottelee yrttejä huoneeseen. Monet uskoivat, että yrtit, mausteet ja kukat suojasivat taudilta poistamalla huonoa ilmaa.

© Corbis

Pohjolassa jatkettiin kuitenkin edelleen hautajaispitojen järjestämistä ja vainajien omaisuuden jakamista läheisille. Vaatteet ja vuodevaatteet olivat arvokkaita, joten ihmiset vaativat pahaa aavistamatta perintöoikeuttaan.

Rutto levisi nopeasti kaikkialle Pohjolaan. Kesällä 1350 se saapui Kööpenhaminaan, ja syksyllä samana vuonna se kopisteli Tukholman porteilla. Euroopan se oli jo valloittanut suurimmalta osin, ja se jatkoi menoaan kohti Venäjää.

Alhaisaateli joutui kerjuulle

Epidemian aiheuttama väestön väheneminen mullisti keskiaikaisen yhteiskunnan. Ruuan siihen asti korkeat hinnat laskivat, ja eloonjääneillä oli mahdollisuus syödä itsensä kylläisiksi.

Ihmiset saivat lihaa, voita, hyvää olutta ja laadukkaampia ja parempia vaatteita, ja siinä mielessä hyvinvointi lisääntyi. Työvoimapula aiheutti sen, että viljelijät ja käsityöläiset saattoivat vaatia parempaa palkkaa.

Hallitseva luokka yritti kouristuksenomaisesti pitää kiinni etuoikeuksistaan. Vuosina 1349 ja 1350 Englannin kuningas Edvard III jäädytti palkat ruttoa edeltävälle tasolle.

Edvard III oli Englannin kuningas 1327–1377

Englannin kuningas Edvard III kielsi ruton jälkeen rikastuneita talonpoikia käyttämästä turkiskoristeisia silkkivaatteita.

© AKG

Vuonna 1363 laki kielsi talonpoikia käyttämästä turkissomisteita ja silkkiviittoja, joihin he olivat mieltyneitä.

Pohjolan poliittinen eliitti perusti Kalmarin unionin vuonna 1397 puolustaakseen valtaansa Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa.

Mikään ei kuitenkaan estänyt yhteiskunnallisia mullistuksia. Suurimpia häviäjiä oli alhaisaateli. Toisin kuin ylemmällä aatelilla heillä ei ollut varaa selvitä huonoista ajoista tai päihittää muita maanomistajia kilpailussa työvoiman saannista. Moni joutui myymään tilansa vauraammalle naapurilleen tai alkamaan itse maatöihin.

Flagellantit – itsensä ruoskijat

Myös aiemmin niin voimakas kirkko koki huonoja aikoja. Vaikka kirkonmiehet tiesivät hyvin epidemian syyn – Jumalan rangaistus syntisten ihmisten hillittömästä elämänmenosta – kirkko alkoi menettää otteensa uskovista.

Piispat ja papit saarnasivat pontevasti kristillistä sanomaa yrittäessään luoda kaaokseen tarkoituksenmukaisuutta. Kansa kuitenkin menetti luottamuksensa kirkkoon kaiken kuoleman keskellä.

Puuleikkaus noin vuodelta 1860 itseään ruoskivista flagellanteista

Ruton aikana toiset joivat ja juhlivat, toisista taas tuli fanaattisen uskonnollisia. Niin sanotut flagellantit piiskasivat itseään muiden syntien puolesta ja lepytelläkseen Jumalaa.

© AKG

Epidemian aikana syntyi uusia uskonnollisia liikkeitä. Yksi merkittävimmistä liikkeistä olivat niin sanotut flagellantit. Nimi tuli latinan ruoskimista tarkoittavasta sanasta flagellare. He ruoskivat itseään julkisesti osoittaakseen katuvansa ihmiskunnan syntejä – kuin Jeesus ristillä.

Ensin katolinen kirkko seurasi levollisesti flagellanttien uskonnollisia tempauksia. Vuonna 1348 paavi jopa kannusti Avignonissa flagellanttien kulkueisiin, joissa ihmiset kulkivat paljasjaloin jouhipaitoihin pukeutuneena ja tuhkaa päälleen ripotellen, valittivat suureen ääreen ja ruoskivat itsensä verille.

Ruttovuosina flagellanttien ruoskintakulkueista kehittyi kuitenkin suorastaan joukkopsykoosin vallassa olevien ihmisten massatapahtumia, ja kirkko otti liikkeeseen etäisyyttä. Vakiintunut kristinusko menetti kannattajiaan, ja kirkko joutui katsomaan, kun uudet uskonnolliset liikkeet saivat yhä enemmän kannattajia.

Epidemian jälkeen luostarit olivat puolityhjillään. Monia piispoja ja pappeja oli kuollut ja uusia oli vaikea saada väestön vähennyttyä dramaattisesti. Kirkon maat ja muu omaisuus olivat myös uhattuna, kun kymmenyksiä maksavia talonpoikia oli vähemmän.

Lue myös: Kidutus: Kymmenen menetelmää

Talonpoikien ja köyhien asema parani

Ruton jälkeen kansan olot jopa paranivat. Autioituneet tilat ja kaupunkitalot tarjosivat mahdollisuuksia. Nuoret saivat omaa maata, ja oma maa takasi naimakaupat.

Monet muuttivat suurempiin ja parempiin asuntoihin. Jopa maatyöläisille ja palvelusväelle koittivat paremmat ajat, kun he saattoivat vain lähteä kohtuuttoman isäntäväen palveluksesta.

Yläluokan asema ja taloudellinen valta kuitenkin säilyi. Rikkaimmat aateliset kasvattivat omaisuuttaan ostamalla maata heikommassa asemassa olevilta maanomistajilta.

Pohjolassa ruotsalaiset ja tanskalaiset aatelisperheet, kuten Trollet, Tottit, Rosenkrantzit ja Gyldenstiernat, loivat perustan aatelisdynastioille, jotka saivat myöhemmin suurta poliittista vaikutusvaltaa.

Ajat olivat kuitenkin epävarmoja, joten kuninkaat ja maanomistajat hallitsivat entistä enemmän talonpoikien ehdoin.

Osa Hieronymus Boschin teoksesta Seitsemän kuolemansyntiä
© AKG

Talonpojat saivat voita leivän päälle

Ruttoon kuoli niin paljon ihmisiä, että työvoimasta tuli pulaa. Maanomistajilla ei ollut tarpeeksi talonpoikia esimerkiksi sadonkorjuuseen ja eläinten hoitamiseen.

Palvelijoista ja käsityöläisistä oli myös pulaa.

Talonpojat muodostivat kuitenkin keskiaikaisen talouden selkärangan. Heitä tarvittiin kipeästi, mikä lisäsi heidän valinnanvapauttaan.

Jos yksi maanomistaja kohteli heitä heidän mielestään huonosti, he menivät toisen palvelukseen. Korkeimmat palkat ja parhaat asuinolosuhteet tarjonneet tilanomistajat selvisivät, kun taas vähemmän onnekkaat menivät konkurssiin.

Esimerkiksi Englannissa talonpojat ansaitsivat niin hyvin, että heillä oli varaa ostaa turkiskoristeisia ja silkkisiä vaatteita. Talonpoikien vauraus ja keikarointi oli liikaa Englannin kuninkaalle.

Muutama vuosi ruton jälkeen hän kielsi lailla talonpoikia käyttämästä hienoja vaatteita. Talonpojat löysivät kyllä rahoilleen muitakin kohteita.

Ennen ruttoa talonpojat söivät enimmäkseen puuroa, mutta epidemian jälkeen heillä oli varaa esimerkiksi lihaan ja voihin.

Tämä odottamaton mullistus vahvisti talonpoikaissäädyn asemaa ja itseluottamusta monen vuoden ajan ruton jälkeen.

Image caption: Talonpoikien ja porvarien asema koheni ruton jälkeen, kun heillä oli varaa vaatia parempia palkkoja ja syödä esimerkiksi lihaa ja voita.

Euroopassa oli levotonta. Vaurautensa menettäneet aateliset kiertelivät palkkasotureina ja ryöstelivät. Tavallinen kansa vaelsi etsimässä paikkaa, jonne asettua ja jossa olivat parhaat palkat ja elinolosuhteet.

Samalla kytivät talonpoikaiskapinat feodaaliherrojen vuosisatoja kestäneen sorron jälkeen. Talonpojat saivat lihaa ja vehnäleipää pöytiinsä.

Tilat suurenivat, eikä ihmisten tarvinnut enää elää eläinten kanssa saman katon alla. Hyvinvoivasta talonpoikaissäädystä kasvoi poliittinen valtatekijä.

Tekniikka kukoisti ruton vanavedessä

Rutto toimi yhteiskunnan teknisen kehityksen dynamona. Kaivoksissa tarvittiin vesipumppuja, kun työläisistä oli pulaa ja sama työ piti tehdä vähemmällä määrällä työläisiä.

Uusien kalojen suolaamis- ja säilömistapojen ansiosta kalastajat saattoivat olla merellä pidempään. Sotiminen oli kallista puuhaa, ja pula sotilaista pakotti kehittämään tehokkaampia ampuma-aseita.

Yliopistot vauhdittivat koulutusuudistuksia. Englannissa Cambridge ja Oxford perustivat useita uusia collegeja 1300-luvun lopulla, mikä lisäsi akateemisten kirjojen tarvetta.

Aiemmin kirjoja oltiin tehty luostareissa, mutta ruton jälkeen kirjureista oli pulaa. Nuori metallimies Johannes Gutenberg alkoi kehittää kirjapainotekniikkaa, ja 1400-luvun puolivälissä hän perusti kirjapainon.

Kaksi miestä esittelee kirjapainotuotetta

Työvoimapula vauhditti teknologista kehitystä. Tämä johti esimerkiksi kirjapainotaidon kehittymiseen 1400-luvulla.

© AKG

Tekniikka helpotti työntekoa

Kolmannes työvoimasta katosi ruton aikana. Siksi oli keksittävä uusia ja helpompia tapoja työskennellä niin, että vähemmän ihmisiä pystyi suorittamaan enemmän työtehtäviä lyhyemmässä ajassa.

Esimerkiksi kaivoksissa alettiin tyhjentää syviä kaivoskuiluja vedestä uusilla pumppujärjestelmillä käsivoiman sijaan.

Myös vaatteiden valmistus tehostui. Aiemmin naiset kutoivat kankaita kotona, mutta ruton jälkeen ilmestyi pieniä vaatetehtaita, joihin otettiin ihmisiä palkkatöihin.

Pula merimiehistä sai laivanrakentajat kehittämään aluksia, joissa tarvittiin pienempi miehistö. Se tasoitti tietä eurooppalaisten suurille löytöretkille Intiaan ja Amerikkaan 1400-luvulla.

Ennen ruttoa munkit tekivät kirjoja käsin, mutta lukemattomia heistä kuoli epidemian aikana, koska he hoitivat sairaita.

Muut ottivat hoitaakseen kirjojen tuotannon, mikä johti painokoneiden kehitykseen.

Epidemia vaikutti myös terveydenhuoltoon. Esimerkiksi Firenzessä ja Venetsiassa perustettiin terveydenhuoltoviranomainen varmistamaan kansanterveyttä. Sairaaloissa lääkärit alkoivat tutkia sairauksia ja etsiä niihin tehokkaita parannuskeinoja.

Julmat ruttovuodet johtivat siis myös edistykseen ja kehitykseen. Eurooppa nousi kuin feenikslintu tuhkasta huolimatta tragediasta, joka oli alkanut muutaman laivan saapumisesta Messinan satamaan.

Viisi tunnettua ruttopandemiaa

Taloja poltettiin ruttopandemian takia

Tappavan ruton riehuessa Kiinassa maan viranomaiset polttivat taloja, joissa oli asunut ruttoon sairastuneita.

© Scanpix/SPL

Mikään pandemia ei ole tappanut maailmanlaajuisesti niin paljon ihmisiä kuin musta surma. Rutto surmasi jopa 200 miljoonaa ihmistä. Monia muitakin pandemioita ja kulkutauteja kutsuttiin aikanaan yleisesti rutoksi. HISTORIA esittelee maailmanhistorian viisi tappavinta tautiepidemiaa, joita on kutsuttu rutoksi.

Antoniuksen rutto (165–180 jaa.)

Tätä pandemiaa kutsutaan yleisesti rutoksi, mutta sitä se ei ollut. Täysin varmoja ei olla, mistä kulkutaudista oli kyse. Monet tutkijat arvelevat sen olleen isorokkoa. Tauti tappoi muun muassa kaksi Rooman keisaria ja aiheutti paniikkia kaikkialla Rooman valtakunnassa. Joidenkin tutkijoiden mukaan Vähässä-Aasiassa, Egyptissä ja Kreikassa riehunut tauti saattoi olla tuhkarokkoa.

Kuolleita: Noin 5 milj.

Justinianuksen rutto (541–542 jaa.)

Tämä tauti riehui Itä-Roomassa keisari Justinianuksen aikana, mistä se sai nimensä. Ruttotyypistä ei ole varmuutta, mutta ilmeisesti kyse oli paiserutosta. Rutto koetteli etenkin Itä-Rooman valtakuntaa mutta levisi myös suureen osaan Aasiaa ja Eurooppaa. Puolet Konstantinopolin asukkaista kuoli ruttoon. Tätä ruttopandemiaa kutsutaan usein ensimmäiseksi ruttopandemiaksi.

Kuolleita: noin 25 milj.

Lue myös: Justinianuksen rutto tuhosi Bysantin

Musta surma (1347–1352 jaa.)

Paiserutto autioitti keskiajalla suuria alueita Aasiassa ja Euroopassa. Pandemian aiheuttaja oli Yersinia pestis -bakteeri, jota on löydetty muun muassa luista ruttouhrien joukkohaudoissa. Musta surma tappoi kolmasosasta puoleen Euroopan väestöstä. Suurten kuolinlukujen vuoksi talonpojista tuli pulaa ja hengissä selvinneet saattoivat vaatia rikkailta maanomistajilta ja ylimystöltä parempia työoloja. Vaikka musta surma oli ehdottomasti suurin tappaja, sitä kutsutaan toiseksi ruttopandemiaksi.

Kuolleita: 75–200 milj.

Lontoon rutto (1665–66 jaa.)

Mustan surman jälkeen Euroopassa ja muualla maailmassa esiintyi uusia ruttoepidemioita, mutta ne eivät olleet niin tuhoisia. Lontoon ruttoepidemassa vuosina 1665–1666 kuoli ”vain” noin 100 000 ihmistä. Se on kuitenkin yksi tunnetuimmista ruttoepidemioista, mikä johtuu etenkin kahdesta asiasta: 1) Ruton leviäminen Lontoossa on hyvin dokumentoitu; 2) Lontoon rutto oli viimeinen suuri ruttoepidemia Euroopassa.

Kuolleita: Noin 100 000

Ruttopandemia (1855 jaa.)

Vuonna 1855 paiserutto iski taas maailmalla, ja tällä kertaa se alkoi Kiinasta Yunnanin maakunnasta. Se koetteli kuitenkin etenkin Intiaa, jossa kuoli jopa 10 miljoonaa ihmistä. Britannian siirtomaavallan kyvyttömyys pysäyttää ruttoa oli yksi syy Intian itsenäistymisliikkeeseen, joka lopulta johti Intian irtautumiseen Britanniasta. Pandemia on toistaiseksi viimeinen numeroitu, ja sitä kutsutaan myös nimellä kolmas ruttopandemia.

Kuolleita: Noin 12 milj.

Rutto FAQ:

Voiko rutto vielä palata?

Kyllä, mutta todennäköisesti erilaisena. Useimmat pandemiat johtuvat vanhojen tautien uusista versioista, kuten covid-19:n tapauksessa.

Mihin ruton / mustan surman leviäminen lakkasi?

Siihen on todennäköisesti useita syitä. Ensinnäkin ihmiset oppivat asettamaan tartunta-alueita karanteeniin pysäyttääkseen taudin leviämisen. Lisäksi suuri osa väestöstä oli kehittänyt taudille immuniteetin. Kun tauti oli surmannut mahdolliset isännät, sillä ei ollut enää mahdollisuutta levitä.

Voidaanko rutto parantaa?

Kyllä. Nykyään molempia ruton päämuotoja hoidetaan antibiooteilla. Jopa 40 prosenttia pahan verenmyrkytyksen saaneista potilaista silti kuolee yhä hoidosta huolimatta.

Esiintyykö ruttoa edelleen

Ruttoa esiintyy vielä eri puolilla maailmaa vähäisissä määrin. Vuosina 2010–2015 maailmassa rekisteröitiin 3 248 ruttotapausta. Kuolematapauksia oli 584.

Kuinka paljon musta surma tappoi?

Euroopassa ruttoon kuoli arviolta 25–40 miljoonaa ihmistä, mutta maailmanlaajuisesti uhreja on voinut olla jopa 200 miljoonaa. Luvut ovat kuitenkin hyvin epävarmoja.