Kanadalaisen McMasterin yliopiston tutkimuksen mukaan rutto levisi Lontoossa noin neljä kertaa nopeammin 1600-luvulla kuin 1300-luvulla, jolloin ruttoa havaittiin ensi kertaa Englannissa.
Tilastotieteilijöistä, biologeista ja geneetikoista koostunut tutkijaryhmä kävi läpi kolmenlaisia kirjallisia lähteitä: testamentteja, kirkonkirjoja ja lontoolaisviranomaisten pitämiä kuolintilastoja.
Mustan surman oireisiin lukeutuivat suuret paiseet.
Rutto tappoi miljoonia
Yli kolmannes väestöstä kuoli ruttoon, kun tauti iski ensi kertaa Eurooppaan 1300-luvun puolivälissä.
Testamentit paljastivat leviämisvauhdin
Lontoossa ei pidetty kuolemista kirjaa ennen vuotta 1538. Selvittääkseen ruton leviämisnopeuden 1300-luvulla tutkijat vertasivat rekisteröityjen kuolintapausten määrää ihmisten tekemien testamenttien määrään 1600-luvun ruttoepidemian aikaan.
Luvut kävivät käsi kädessä, joten siksi tutkijat päättivät selvittää testamenttien määrää 1300-luvulla. Tulos oli selvä:
1300-luvun Lontoossa tautitapausten määrä kaksinkertaistui 43 päivässä, kun taas 1600-luvun epidemian aikaan sama tapahtui vain 11 päivässä.
Tutkijat arvelevat, että Lontoon kasvanut asukastiheys, heikommat elinolot ja kylmempi sää vaikuttivat leviämisnopeuden kasvuun.
