Vasta 1800-luvun puolivälissä alettiin tajuta, miten tärkeää puhtaus on terveydenhoidossa. Esimerkiksi lääkärit saattoivat ruveta leikkaamaan ennen kuin he olivat pesseet kätensä edellisen potilaan jäljiltä.
Myöskään tutkimus- ja leikkausvälineitä ei ymmärretty pestä riittävän usein ja tarpeeksi tehokkailla puhdistusaineilla. Yleensä riitti, että työtä haittaavat veri- ja eritetahrat pyyhittiin pois.
1840-luvulla unkarilainen Ignác Semmelweis ja yhdysvaltalainen Oliver Wendell Holmes todistivat käytännön esimerkeillä, miten hyvä hygienia vähensi kuolemantapauksia sairaaloissa.
Vaikka kuolleisuustilastot puhuivat asiasta selvää kieltä, suurin osa lääkäreistä ja hoitajista pitäytyi vanhoissa tavoissaan.
Lister sai nimensä historiaan
Joseph Listerin keskeisestä roolista puhtauden edistäjänä eivät kerro vain erilaiset muistomerkit, kuten patsaat Lontoossa ja Glasgow’ssa.
Hänen mukaansa on nimetty muun muassa bakteerisuku Listeria, jonka edustaja aiheuttaa hengitystie- ja suolistoinfektio listerioosin. Ja jokainen voi arvata, mistä plakin eli hammaspeitteen kehittymistä estävä suuvesi Listerine on saanut nimensä.
Skotlantilaisessa sairaalassa työskennellyt brittiläinen lääkäri Joseph Lister julkaisi 1860-luvun lopulla joukon tieteellisiä artikkeleja, joissa hän esitti yksityiskohtaisesti, miten kirurgien tulee pestä kätensä ja puhdistaa välineensä komplikaatioiden välttämiseksi.
Hän oli saanut tietää, että ranskalainen Louis Pasteur oli osoittanut käymisen – ja siten esimerkiksi maidon pilaantumisen – johtuvan pieneliöistä.
Kun Lister kuuli, että mikrobitoiminta oli mahdollista estää suodattamalla, kuumentamalla tai myrkyttämällä, hän oivalsi, että hoitohenkilökunnan kädet ja välineet, joilla potilaita koskettiin, piti käsitellä jollain pieneliöille haitallisella kemikaalilla.
Lister valitsi desinfiointiaineeksi fenolin. Tätä myös karbolihappona tunnettua yhdistettä käytettiin hänen elinaikanaan yleisesti viemärin hajun peittämiseen.
Lister kehotti kollegoitaan pesemään kätensä ja instrumenttinsa viisiprosenttisella fenoliliuoksella. Hän ohjeisti myös hoitajia pesemään kaikki leikkaussalin pinnat karbolihapolla.
Listeria monocytogenes -bakteeri aiheuttaa mm. ripulitauteja.
Lisäksi desinfiointiainetta suihkutettiin sisäilmaan. Puhdistusohjelma tuotti hämmästyttäviä tuloksia.
Saksassa Münchenissa menetelmien käyttö vähensi leikkausten jälkeistä kuolleisuutta infektioihin 80 prosentista lähes nollaan.
Silti osa brittilääkäreistä suhtautui mullistaviin puhtausvaatimuksiin pitkään hyvin yliolkaisesti.
Vasta kun Joseph Lister nimitettiin vuonna 1877 maineikkaan King’s College -sairaalan professoriksi Lontooseen, lääkärit alkoivat yleisesti pestä käsiään ja noudattaa muita hygieniatoimenpiteitä.