Vasta 1800-luvun puolivälissä alettiin tajuta, miten tärkeää puhtaus on terveydenhoidossa. Esimerkiksi lääkärit saattoivat ruveta leikkaamaan ennen kuin he olivat pesseet kätensä edellisen potilaan jäljiltä.
Myöskään tutkimus- ja leikkausvälineitä ei ymmärretty pestä riittävän usein ja tarpeeksi tehokkailla puhdistusaineilla. Yleensä riitti, että työtä haittaavat veri- ja eritetahrat pyyhittiin pois.
1840-luvulla unkarilainen Ignác Semmelweis ja yhdysvaltalainen Oliver Wendell Holmes todistivat käytännön esimerkeillä, miten hyvä hygienia vähensi kuolemantapauksia sairaaloissa.
Vaikka kuolleisuustilastot puhuivat asiasta selvää kieltä, suurin osa lääkäreistä ja hoitajista pitäytyi vanhoissa tavoissaan.