Mark Reinstein/Getty Images
Mielenosoitus homoseksuaaleja vastaan

”Palakaa helvetissä”: Aids toi ihmisistä pahimman esiin

Kun Yhdysvalloissa alkoi 1980-luvulla levitä uusi tauti, useimmat väheksyivät sitä homojen tautina. Kuolinluvut kasvoivat, mutta presidentti Reagan kieltäytyi auttamasta.

Syyskuussa 1989 joukko homoja järjesti mielenosoituksen kohonneita lääkkeiden hintoja vastaan, kun ainoan tiedetysti toimivan aids-lääkkeen hinta oli kohonnut pilviin.

28-vuotias Peter Staley ja neljä muuta aktivistia tapasivat pukuihin ja kravatteihin pukeutuneina aamulla Wall Streetin pörssin edessä. Staley tunsi tien, joten hän johdatti joukon portaita ylös. Hän oli vielä hiljattain työskennellyt rakennuksessa, jossa Yhdysvaltain pääpörssi toimi.

Suuri kello laski aikaa kello 9.30:een, jolloin osakekauppa alkoi. Kenenkään huomaamatta aktivistit livahtivat pienelle parvekkeelle ja kahlehtivat itsensä kaiteeseen. Staley katsoi kelloa: se oli 9.29.45.

Aktivistit levittivät nopeasti viisi banderollia, joissa luki ”Myykää Wellcome!”

Kirjoitus viittasi lääkeyritykseen, joka oli vastuussa historian suurimmasta lääkkeen hinnannoususta. Wellcome myi lääkettä, joka oli aidsia sairastavien ainoa toivo, ja vuoden lääkkeiden hinta oli noussut 8 000 dollariin eli nykyrahassa noin 17 000 euroon.

Aktivistit ottivat esiin sumutorvet ja peittivät niillä pörssin aukeamisesta ilmoittavan kellon äänen.

Aidsia sairastava mies naisen kanssa

Mystinen sairaus muutti terveet nuoret miehet hauraiksi vanhuksiksi, jotka kuihtuivat pois ja kuolivat.

© GAMBLIN Yann/Getty Images

Mielenosoittajat heittivät ilmaan leikkiseteleitä, jotka leijuivat salin lattialle. Niissä luki:

”Me kuolemme, kun te teette rahaa – vittuun voittonne!”

Alhaalla vihastuneet meklarit vastasivat pommittamalla mielenosoittajia kynillä ja solvauksilla. Staley hymyili leveästi pitkästä aikaa, sillä kaikki sujui suunnitelman mukaan.

Staley oli homo, ja hänellä oli hiv-tartunta. Kymmenientuhansien muiden yhdysvaltalaisten tapaan hän tiesi, että tauti oli kuolemantuomio, mutta hän ei aikonut kuolla vaieten.

Hän ryhtyi muiden aktivistien kanssa kapinaan epidemialta silmänsä ummistavia poliitikkoja, hidastelevaa lääketeollisuutta ja amerikkalaisten yhä kasvavaa homofobiaa vastaan.

Staley kävi kilpajuoksua ajan kanssa taistellessaan monien yhdysvaltalaisten halveksivasti ”homorutoksi” kutsumaa tautia vastaan.

Oudot taudit tappoivat nuoria

Kahdeksan vuotta aiemmin lääkäri Joseph Sonnabend piti vastaanottoa New Yorkin Greenwichissä, jossa asui tuolloin paljon homoseksuaaleja.

Metsästäjä apina selässään

Maailman ensimmäinen aidsin uhri oli todennäköisesti afrikkalainen metsästäjä.

© Getty Images

Hiv levisi ihmisiin apinoista

Omassa yhteisössään homomiehet välttyivät vihalta ja väkivallalta, joita he muuten usein Yhdysvalloissa kohtasivat. Myös Sonnanbendin kaltaisille sukupuolitauteihin erikoistuneille lääkäreille oli yhteisössä tarvetta.

Sisään astui yksi Sonnabendin vastaanoton tyypillisistä asiakkaista. Tulija oli 26-vuotias homomies, joka kävi usein alueen saunoissa ja seksiklubeilla ja oli jo sairastanut useita eri sukupuolitauteja. Nyt mies pelkäsi, että hän oli saanut uuden vitsauksen.

Vuonna 1981 lääkärit olivat ihmeissään, kun nuoria miehiä alkoi sairastua mystisiin tauteihin. Jotkut saivat Pneumocystis carinii -nimisen sieni-infektion, keuhkokuumeen, joka tavallisesti iski immuunivastetta heikentävää lääkitystä saaviin imusolmukesyöpää sairastaviin tai elinsiirtopotilaihin.

Yleensä keuhkokuume oli helposti nujerrettavissa lääkkeillä, mutta nämä nuoret miehet kuolivat. Jotkut potilaat kärsivät loisista, sienistä ja herpeksestä, jotka olivat normaalisti hoidettavissa antibiooteilla, mutta nyt nuoria, vahvoja miehiä kuoli arkisina pidettyihin vaivoihin.

Läiskiä iholla, aids

Noin kolmannelle aids-potilaista nousi iholle Kaposin sarkooman aiheuttamia leesioita. Joillekin niitä tuli vain muutamia, osalle kaikkialle kehoon.

© Anatomy & Physiology, Connexions Website

Ennen kuolemaansa moni laihtui dramaattisesti ja kärsi hirvittäviä tuskia. Kaikki uhrit olivat homoja, ja heidän immuunipuolustuksensa lakkasi toimimasta.

Ilmeni, että Sonnabendin potilaalla oli harmiton tippuri, mutta mies halusi vielä tietää enemmän tuntemattomasta taudista, joka levisi homoyhteisössä:

”Onko mitään keinoa välttyä siltä?”

Sonnabend vastasi voimattomana:

”Pakene, lähde New Yorkista!”

Tauti sai pian nimen. 3. heinäkuuta 1981 The New York Times kirjoitti, että ”41 homoseksuaalilta on löydetty harvinainen syöpä”. Artikkeli käsitteli Kaposin sarkoomaa, harvinaista mutta melko vaaratonta ihosyövän muotoa, jota ilmeni useimmiten iäkkäillä miehillä Välimeren kaakkoisosassa. Nyt se tappoi nuoria yhdysvaltalaismiehiä.

Tutkijat päättelivät, että kuolleisuuden täytyi johtua toisesta, tuntemattomasta taudista, joka heikensi miesten immuunivastetta. Tauti sai nimen GRID, gay-related immune deficiency (homouteen liittyvä immuunikato).

Seuraavana vuonna tauti sai uuden nimen, aids (acquired immune deficiency syndrome – hankittu immuunikato-oireyhtymä), sillä GRID oli harhaanjohtava ja taudin saattoi saada kuka vain. Nimenmuutos osoittautui kaukonäköiseksi.

Homot eivät tuoneet ääniä

Yhdysvaltain johtava tautiviranomainen CDC alkoi määrätietoisesti etsiä aidsin aiheuttajaa. Tutkijoiden ensimmäinen arvaus, että tauti liittyy huumeiden tai lääkkeiden väärinkäytön aiheuttamaan myrkytystilaan, hylättiin nopeasti. Oli selvää, että kyse oli tarttuvasta ja tappavasta taudista.

Yhdysvalloissa homoyhteisö suhtautui aluksi aidsiin rennosti. Monet vertasivat sairautta legioonalaistautiin, joka oli löydetty vuonna 1976. Tuolloin 34 samaan konferenssiin Philadelphiassa osallistunutta sotaveteraania oli kuollut keuhkokuumeeseen. CDC panosti taudin tutkimiseen runsaasti resursseja ja löysikin syyn: seisovassa vedessä viihtyvän bakteerin.

Aids-potilaat perheineen uskoivat, että aids-tutkimus saisi yhtä paljon rahaa ja huomiota, mutta siinä he erehtyivät pahasti.

Ryan White, aidsia sairastava poika

Ryan White (edessä) kuoli aidsiin vuonna 1990 vain 18-vuotiaana. Samana vuonna kongressi hyväksyi niin sanotun Ryan White CARE -lain, joka turvasi aidsia sairastavien oikeudet.

© Getty Images

Aidsiin sairastuneita syrjittiin

Yhdysvaltain vastavalittu presidentti Ronald Reagan vaikeni epidemiasta, eikä aids-tutkimukseen myönnetty rahoitusta. Reagan päin vastoin karsi kovalla kädellä sairauksien tutkimuksen rahoitusta. Maltillisetkaan poliitikot eivät protestoineet, sillä homojen puolustamisella ei juurikaan kalastellut ääniä.

Nuori pörssimeklari Peter Staley ei myöskään ollut sen suuremmin huolissaan sairaudesta, kun hän vuonna 1983 muutti uuteen asuntoonsa 200 metrin päässä Wall Streetistä.

Enemmän häntä huoletti se, että hänen kollegansa saisivat tietää hänen olevan homo. Joulun lähestyessä hän pyysi naispuolista ystäväänsä esittämään hänen tyttöystäväänsä firman joulujuhlissa.

”Ole kiltti, Tracy – et voi kuvitellakaan, miten homofobisia he ovat”, hän aneli.

Staleyn työtoverit eivät suinkaan olleet ainoita, jotka suhtautuivat homoseksuaalisuuteen nuivasti, eikä ”homoruton” leviäminen tehnyt suinkaan homojen elämästä helpompaa. Miesten välinen seksi oli edelleen lailla kielletty 23:ssa Yhdysvaltain osavaltiossa.

”Kirotut homot – he ovat julistaneet sodan luonnolle, ja nyt luonto kostaa heille kamalalla tavalla.” Äärikonservatiivinen poliitikko Pat Buchanan kesäkuussa 1983

Reaganin valinta äänivyöryllä presidentiksi ei sekään edistänyt homojen asiaa – hän voitti pitkälti fundamentalistikristittyjen ryhmien ansiosta, ja nämä pitivät aidsia Jumalan rangaistuksena.

”Kirotut homot – he ovat julistaneet sodan luonnolle, ja nyt luonto kostaa heille kamalalla tavalla”, presidentin lähimpiin neuvonantajiin kuulunut Pat Buchanan julisti.

Homothan voisi vaikka ampua

Kun CDC sai ensimmäiset raportit siitä, että aids oli alkanut levitä myös heteroiden keskuudessa – esimerkiksi verensiirroissa – homoista tehtiin syntipukkeja. Vaikka yksityisomisteisia veripankkeja oli varoitettu tartuntavaarasta, ne eivät olleet tuhlanneet rahojaan veren lämpökäsittelyyn sen puhdistamiseksi viruksesta.

Houstonin pormestarinvaalissa Texasissa republikaanien ehdokas Louie Welch puki monien ajatukset sanoiksi, kun häneltä kysyttiin suorassa tv-lähetyksessä, miten epidemiaa voitaisiin hidastaa.

”Homot voisi ampua”, Welch vastasi

Jotkut poliitikot ehdottivat, että tartunnan saaneille tatuoitaisiin merkki näkyvään paikkaan, ja kaupunginvaltuustoissa ja osavaltioparlamenteissa pohdittiin, pitäisikö kaikki homoseksuaalit vai vain aidsiin sairastuneet sulkea leireihin.

USA:ssa toimettomuus maksoi henkiä

Homofobian vain vahvistuessa Peter Staley valmistautui joulujuhliin. Vaikka hänen ystävänsä ei halunnut valehdella, hän kuitenkin ymmärsi Staleyn kannan ja lupasi esittää tämän tyttöystävää.

Staley onnistui säilyttämään julkisivunsa pörssimeklareiden joulujuhlissa, mutta vähän sen jälkeen hän sai influenssaoireita ja meni lääkäriin. Tutkijat olivat tuolloin jo tunnistaneet niin sanotun hi-viruksen, joka luhisti kehon immuunijärjestelmän ja aiheutti aidsia.

Vuonna 1985 hiv-testi oli jo tullut markkinoille, ja se paljasti armottomasti, että Staley oli hiv-positiivinen. Lääkäri selitti, että Staleyn kohtalo vaikutti synkältä ja että tämä luultavasti kuolisi kahden vuoden sisällä.

Puolitoista vuotta myöhemmin Staley seisoi 600 metrin pituisessa jonossa Judson Memorial -kirkon edessä New Yorkissa. Hän tunnisti jonosta monta nuorta miestä, jotka näyttivät nyt vanhuksilta – he olivat laihtuneita, heidän hiuksensa olivat harventuneet ja he nojautuivat keppiin.

Tunnelma oli silti korkealla, kun kirkon eteen ajoi kuorma-auto lava täynnä ampulleja.

Ampullit sisälsivät paksua oranssia nestettä, joka haisi vauvan vaipan sisällöltä. Aine oli eristetty munankeltuaisista, ja sen tieteellinen nimi oli AL-721.

Alustavissa koeputkitutkimuksissa muissa maissa AL-721:n oli osoitettu heikentävän hi-virusta. Toimisiko keltuaisista saatu aine myös ihmisissä, sitä ei tiedetty, sillä Yhdysvaltain terveysviranomaiset eivät halunneet tehdä kalliita testejä. Lisäksi viranomaiset ilmoittivat, että lupaa vapaaehtoiseen käyttöön ei myönnettäisi.

Ei turvaseksikampanjoille

Lääkäri Joseph Sonnabend valmisti itse muutaman epätoivoisen potilaansa kanssa AL-721:tä. People With AIDS Coalition -yhdistys (AIDSia sairastavien koalitio) tuli avuksi ja alkoi jakaa lääkettä Judson Memorial -kirkossa.

Kun Staley astui kirkkosaliin, hänen katseensa osui suureen näyttöön ja hän alkoi nauraa. Näytöllä aids-aktivisti esitti kuuluisaa keittokirjailijaa Julia Childia ja näytti, miten AL-721:tä voisi pakastaa jääkuutioihin tai nauttia voimakkaan makuisen ruuan kanssa niin, että lääkkeen vastenmielinen maku peittyi.

Pete Staley

Aids-epidemian alkuajoista ja Peter Staleysta kerrotaan vuonna 2012 julkaistussa, palkitussa dokumenttielokuvassa How to Survive a Plague.

© Graham MacIndoe

Aidsiin sairastuneet huomasivat pian, että yhteiskunta ei piitannut heistä, joten homojärjestöjen ja aids-aktivistien piti itse kääriä hihansa. Homot lanseerasivat ensimmäiset turvaseksikampanjat, sillä poliitikot kieltäytyivät tukemasta mainoksia, jotka voisi tulkita homoseksuaalisuuden hyväksymiseksi.

Monien poliitikkojen mielestä aidsiin sairastuneita ei olisi edes pitänyt hoitaa julkisissa sairaaloissa.

”Hallituksen pitäisi käyttää vähemmän rahaa aids-potilaisiin, sillä heidän sairastumisensa johtuu tahallisesta ja vastenmielisestä toiminnasta”, äärikonservatiivi Jesse Helms jylisi senaatissa.

Vapaaehtoisjärjestöt tarttuivat tehtäviin, joihin hallitus ja viranomaiset eivät halunneet ryhtyä. He esimerkiksi huolehtivat sairaalassa olevien aids-potilaiden ruuansaannista, sillä osa sairaalahenkilökunnasta ei suostunut menemään lähellekään potilaita.

Lisäksi he etsivät hautausurakoitsijoita, jotka suostuivat hakemaan aidsiin kuolleiden ruumiita ja järjestämään näille kunnon hautajaiset.

VIDEO: Rooli aids-potilaana toi Matthew McConaugheylle Oscarin

Video

Syntyi erityinen ilmiö, niin sanotut buyers’ clubit. Niissä hiv-tartunnan saaneet salakuljettivat aids-lääkettä maista, jossa sen hyväksymisprosessi oli nopeampi kuin Yhdysvalloissa.

Tämän seurauksena sairastuneet ja heidän lääkärinsä tiesivät usein enemmän lupaavista hoidoista ja lääkkeiden sivuvaikutuksista kuin hallituksen aidsin torjuntaan asettamat tutkijat.

CNN antoi aidsille lähetysaikaa

Syksyllä 1988 Yhdysvaltain lääkeviraston FDA:n työntekijät kuulivat vihaisia huutoja Marylandissa sijaitsevan pääkonttorin ulkopuolelta.

”Fight back! Fight aids!” mielenosoittajat huusivat rytmikkäästi rakennuksen edessä.

Vakavasta aiheesta huolimatta lähes karnevaalitunnelmissa olevat mielenosoittajat vaativat FDA:ta ottamaan sairastuneet mukaan tutkimukseen ja nopeuttamaan uusien lääkkeiden hyväksyntää. AL-721:n vaikutukset ihmisiin eivät olleet lupaavia, ja aids-potilaat kaipasivat epätoivoisesti vaihtoehtoja.

Mielenosoittajat kantavat uurnaa

Mielenosoittajat kulkevat vuonna 1992 Valkoiselle talolle kantaen uurnaa, jossa on aidsiin kuolleen tuhkat.

© Thomas McGovern/Getty Image

Mielenosoittajat kantoivat kaduilla ruumiita

Virallisesti lääkärit saivat hoitaa potilaita vain AZT-syöpälääkkeellä (Retrovir), joka oli niin myrkyllistä, että sivuvaikutukset olivat lähes yhtä ankarat kuin tauti itse. AZT näytti kohentavan lääkettä sietävien immuunipuolustusta, mutta vaikutus ei ollut pysyvä.

Peter Staley ja muut mielenosoittajat halusivat viranomaisten testaavan myös muita lääkkeitä, esimerkiksi niihin infektioihin, joihin aids-potilaat lopulta yleensä kuolivat. Toiveita ei kuitenkaan kuunneltu, sillä monilla johtavilla tutkijoilla oli läheisiä kytköksiä AZT:n patentin omistavaan lääkeyritykseen.

Staley onnistui muiden avulla kiipeämään FDA:n pääsisäänkäynnin yläpuolella olevalle katokselle. Hän nousi seisomaan ja nosti riemuisasti kätensä ylös mielenosoittajien osoittaessa villisti suosiotaan, ja sitten hän sytytti savupommeja. Metelin keskeltä hän kuuli tutun äänen huutavan:

”Peter! Tule alas – esiinnyt illalla Crossfiressa!”

CNN:n keskusteluohjelmalla oli yli 600 000 seuraajaa, ja Staley sai ainutlaatuisen tilaisuuden puhua aidsin uhrien puolesta.

Retrovir, lääkepurkki

Retrovirin vaikutukset olivat rajut, kunnes sitä ymmärrettiin antaa pienempinä annoksina ja yhdistää muihin lääkkeisiin.

© James Keyser/Getty Images

Noin 20 000 yhdysvaltalaista oli jo kuollut aidsiin, ja tuona iltana monet yhdysvaltalaiset televisionkatsojat näkivät ensimmäisen kerran hiv-tartunnan saaneen ihmisen, sanavalmiin nuoren miehen. Seuraavana vuonna Staley pääsi jälleen julkisuuteen, kun Wall Streetin meklarit heittivät häntä kuulakärkikynillä ja huutelivat homovastaisia solvauksia.

Vartijoiden yrittäessä katkoa ketjuja, joilla Staley ja neljä muuta aktivistia olivat kiinnittäneet itsensä kaiteeseen, ulkoa kuului huutoja:

”Kuinka monen on vielä kuoltava?”

Pian lääkeyritys Wellcome laski AZT:n hintaa 20 prosenttia.

Lääkärit uhmasivat viranomaisia

1980-luvun kuluessa protestimielenosoitukset alkoivat vähitellen kantaa hedelmää: lääketeollisuuden tutkijat ja yleiset sairaalat alkoivat reagoida paremmin tilanteeseen. Viranomaiset hyväksyivät lääkkeen, joka ehkäisi monia aids-potilaita tappanutta PCP-keuhkokuumetta.

Lääke oli tunnettu jo vuodesta 1977, jolloin sitä alettiin antaa immuunipuutosta sairastaville, mutta Yhdysvaltain terveysviranomaiset olivat vaatineet kattavia kliinisiä tutkimuksia, ennen kuin lääke voitaisiin hyväksyä aidsin hoitoon.

© Niemi Matti/www.helsinkikuvia.fi

Valistus oli järjestöjen käsissä

Viranomaisten vitkutellessa 30 534 aids-potilasta ehti kuolla PCP:hen. Monet muut pelastuivat vain omien lääkäreidensä ansiosta, kun nämä määräsivät heille lääkettä viranomaismääräyksistä välittämättä.

Aktivistit pyrkivät luomaan kontakteja tahoihin, joista voisi olla apua aidsin vastaisessa kamppailussa. Peter Staley sai puhua alan johtaville tutkijoille San Franciscossa järjestetyssä kansainvälisessä konferenssissa. Hän kertoi, että Yhdysvaltojen uusi presidentti George H. W. Bush oli sulkenut maan rajat hiv-tartunnan saaneilta sen sijaan että olisi tarttunut toimeen taudin nujertamiseksi.

”Jos se on teistä syrjivää, nouskaa ylös”, Staley julisti.

Hetken oli hiljaista ja tutkijat vilkuilivat toisiaan. Monet olivat riippuvaisia valtion tuista. Sitten nousi ensimmäinen ja lopulta koko sali.

36 miljoonaa – niin paljon aids on tähän asti tappanut ihmisiä maailmanlaajuisesti.

Aktivistit olivat saavuttaneet läpimurron. Konferenssin jälkeen Peter Staley ja muita hiv-tartunnan saaneita otettiin mukaan lääketeollisuuteen perustettuihin uusiin komiteoihin. He hankkivat tartunnan saaneita ihmisiä lääketieteellisiin kokeisiin ja esittelivät kokemustensa perusteella, mitä lääketiede oli saanut aikaan muissa maissa.

Staley oli esimerkiksi oma-aloitteisesti puolittanut AZT-annoksensa välttääkseen rajut sivuvaikutukset, mutta sai siitä silti apua. Hän myös yhdisteli eri lääkkeitä ja oli varma siitä, että juuri sen ansiosta hän voi edelleen hyvin, vaikka oli ollut hiv-positiivinen viisi vuotta ja oli sairasti jo varhaista aidsin muotoa.

Vuonna 1991 lääkintäviranomaiset testasivat ihmisillä niin sanottuja proteaasin estäjiä, jotka mahdollisesti voivat estää hiv-virusta jakaantumasta niin, ettei tartunta kehity aidsiksi. Aidsiin oli kuollut jo 100 000 yhdysvaltalaista eli paljon enemmän nuoria miehiä kuin Vietnamin sodassa.

Toivoa näytti silti olevan, mutta myös hiv muuntautui, kuten koronavirus 40 vuotta myöhemmin.

Turvaseksijuliste

Vuonna 1990 Yhdysvalloissa nähtiin viimein julisteita, joissa kehotettiin turvaseksiin.

© Smith Collection/Gado/Getty Images

Kului vielä viisi vuotta ja tarvittiin paljon laajoja kokeita, ennen kuin lääketeollisuudella oli lopulta tarjota hyviä uutisia hiv-tartunnan saaneille ja aids-potilaille.

Kuolevat nousivat vuoteeltaan

Vuoden 1996 alussa Peter Staley kahlasi syvässä lumessa Manhattanilla. Junat eivätkä bussit kulkeneet, mutta hänen oli välttämättä päästävä NYU Medical Center -sairaalassa järjestettävään tilaisuuteen. Sairaalan eteen oli kerääntynyt jo suuri ihmisjoukko, kun yli 1 500 nuorta miestä pyrki konferenssisaliin.

Lavalla oli kolmen suuren lääkeyrityksen edustajat. Yleisön vähitellen rauhoittuessa ja asetuttua paikoilleen he alkoivat kertoa tutkimustuloksista. He puhuivat ”tehokkaasta annoksesta” “ja ”virustaakasta”, eikä yleisö ymmärtänyt sanaakaan.

Yhdysvalloissa kuoli tuhansia

Kaavio, aidsin kehitys

Aids-epidemian ensimmäisenä vuonna tautiin kuoli 121 yhdysvaltalaista. Kuusi vuotta myöhemmin kuolleita oli jo 16 908, ja kasvu jatkui. Vuonna 1995 aidsiin kuoli 50 000 yhdysvaltalaista.

© Shutterstock

Jonkin ajan kuluttua yksi tutkijoista lopulta tajusi, että ammattitermien latelemisesta ei ollut mitään hyötyä potilaille ja näiden läheisille, ja niinpä hän huusi:

”Ihmiset tulevat voimaan paremmin! Aivan täyttä varmuutta ei vielä ole, mutta nämä lääkkeet voivat todennäköisesti antaa sairastuneille mahdollisuuden elää normaalia elämää.”

Yleisö vilkuili hämmentyneenä toisiinsa aivan kuin heidän olisi edelleen vaikea uskoa kuulemaansa.

”Sitä kutsutaan Lasarus-ilmiöksi. Ihmiset, jotka ovat olleet sairaalassa lähellä kuolemaa, ovat nousseet ja palanneet töihin. Emme ole koskaan nähneet mitään vastaavaa”, tutkija jatkoi.

Ihmiset heittäytyivät salissa riemuiten toistensa kaulaan. Jotkut muistelivat hiljaa menettämiään läheisiä, mutta yksi asia oli selvä: Pahin oli ohi.

Aids-potilas, Afrikka

Afrikassa monet aids-potilaat ovat läheisiltään saamansa hoidon varassa.

© Ami Vitale/Getty Images

Aids on nykyään etenkin köyhien tauti

Aids ei ole enää välttämättä tappava tauti vaan krooninen sairaus, johon sairastuneilla voi olla edessään pitkä elämä. Estolääkityksellä voi välttyä myös saamasta tartuntaa hiv-positiiviselta kumppanilta.

Hiv-positiivisen oikeanlainen lääkitys estää myös viruksen tarttumisen eteenpäin suojaamattomassakin seksikontaktissa. Asiantuntijoiden arvion mukaan nykyään hiv-tartunnan saaneet voivat lääkityksen ansiosta elää normaalia elämää. Peter Staley on nykyään 61-vuotias ja asuu edelleen Greenwich Villagessa.