Hajusuolaksi kutsutaan ammoniumkarbonaattia tai ammoniumkloridia, joilla on virkistävä vaikutus.
Aine tunnettiin jo roomalaisaikana, ja historioitsija Plinius vanhempi kutsui tätä nykyisen Libyan alueelta saatua erityistä suolaa nimellä hammoniacus sal.
Ainetta käyttivät myös keskiajan alkemistit, jotka olivat oppineet valmistamaan sitä itse.
He käyttivät sitä muun muassa yrittäessään tehdä ”viisasten kiveä”, mutta tavallisimmin sitä käytettiin luonnosta saatavien väriaineiden kirkastamiseen ja uusien värisävyjen luomiseen.
Brittien hajusuolarasiat tunnettiin nimellä vinaigrette.
Näin hajusuola toimii
Voimakas ammoniakkihöyry ärsyttää nenän ja keuhkojen limakalvoja.
Ärsytys aktivoi refleksin, joka kiihdyttää hengityslihasten toimintaa.
Myös hermosto aktivoituu, mikä nostaa sykettä ja verenpainetta.
Vasta 1800-luvun Britanniassa ammoniumkarbonaatista tuli suosittu lääkeaine.
Herroilla oli aina hajusuolaa mukanaan
Tuohon aikaan mielenliikutuksesta pyörtyileville laitettiin hajusuolaa nenän alle, jolloin useimmat toipuivat tuossa tuokiossa.
Todellisilla herrasmiehillä oli siksi aina mukanaan koristeellinen rasia täynnä hajusuolaa liuotettuna hajuveden, etikan ja alkoholin seokseen, ja he olivat valmiina tempaisemaan sen taskustaan, mikäli seurueen nainen alkoi horjua uhkaavasti.
Nykyisin hajusuolaa käytetään toisinaan etenkin nyrkkeilyn, amerikkalaisen jalkapallon ja painonnoston kaltaisissa urheilulajeissa.
Sen liikakäyttö voi kuitenkin olla vaarallista.
