Kasvomaskeja käytetään nykyään muun muassa suojaamaan viruksilta ja muilta taudinaiheuttajilta, mutta ne eivät ole mikään uusi keksintö.
Jo antiikin aikana elänyt roomalainen historioitsija Plinius vanhempi (23–79 jaa.) kehotti kaivostyöläisiä peittämään suunsa ja nenänsä eläinten rakosta tehdyllä maskilla suojaksi myrkyllisiltä kaasuilta syvissä kaivoksissa, joista roomalaiset louhivat muun muassa elohopeaa.
Kasvomaskien käyttö lisääntyi 1800-luvun lopulla, kun tietämys bakteereista lisääntyi ja hygienian merkitys tautien ehkäisyssä ymmärrettiin. Lääkärit ja sairaanhoitajat alkoivat käyttää maskeja, jotta he eivät tartuttaisi bakteereja potilaisiinsa.
Paul Berger (1845–1906) kehitti maskien lisäksi amputointia ja kirurgien käyttämiä ompeleita.
Kasvomaskien käytön puolesta puhui muun muassa ranskalainen lääkäri Paul Berger, joka totesi vuonna 1899 näin: ”Olen jo vuosia arvellut, että kirurgin tai hänen avustajansa suusta lentävät pisarat voivat levittää tulehdusta.”
Kasvomaskien käyttö yleistyi espanjantautiepidemian aikana vuonna 1918, jolloin maskeja pidettiin yhtenä parhaista tavoista suitsia epidemiaa.
