Entisaikojen ruttolääkärien työ oli hyvin vaarallista.
He pitivät kirjaa ruttoepidemioiden aikana tautiin sairastuneista ja hoitivat heitä, sillä tartuntavaaran vuoksi kukaan muu ei halunnut mennä ruttopotilaiden lähelle.
Lääkärit yrittivät suojautua vaaralliselta taudilta monin tavoin, kuten käyttämällä tiivistä naamaria, jossa oli pitkä, terävä ”nokka”.
Naamio suojasi saastuneelta ilmalta
Naamarin käyttö perustui tuon ajan käsitykseen tartuntatautien leviämisestä.
Bakteereista ei tuolloin vielä tiedetty, ja tautien uskottiin leviävän ”saastuneen” ilman välityksellä.
Ruttolääkärien naamarin nokkaan pantiin esimerkiksi hyväntuoksuista mirhamia.
Näin ollen lääkärit uskoivat voivansa välttää tartunnan hengittämällä hyvältä tuoksuvaa ilmaa.
Siksi ruttolääkärien naamarin nokka täytettiin esimerkiksi tuoksuvilla yrteillä ja mausteilla, joiden uskottiin puhdistavan epäpuhdasta ilmaa.
Vaikka teoria saastuneesta ilmasta ei ole tieteellisesti pitävä, naamareista on silti voinut olla hyötyä.
Paiseruttoa aiheuttaa Yersinia pestis -bakteeri, joka leviää ihmiseen kirppujen välityksellä.
Niinpä tiivis kaapu ja peittävä naamari ovat hyvinkin voineet suojata ruttolääkäreitä kirppujen puremilta.