Messinkikahvat pelastivat henkiä

Kuparivalimossa yksikään työntekijä ei sairastunut koleraan.

Kuparivalimossa yksikään työntekijä ei sairastunut koleraan.

Shutterstock

1800-luvun lopulla ovenkahvojen materiaalina alettiin suosia messinkiä, kuparin ja sinkin seosta. Vuonna 1852 lääkäri ­Victor Burq oli vieraillut kupari­valimossa ­Pariisissa, missä kolera­epidemia oli surmannut tuhansia ihmisiä.

Valimon kaikki 200 työntekijää olivat silti välttäneet tartunnan. Burq tutki asiaa ja totesi, että kupari ­tappoi pinnaltaan kaikki bakteerit.

Havainto kasvattikin messinkikahvojen – jotka eivät myöskään ruostu – kysyntää valtavasti.

Katso, miten kupari tappaa bakteereja:

Kolera iski kerta toisensa jälkeen

Kohtalokas epidemia levisi Intiasta Eurooppaan 1800-luvulla. Aivan terveet ihmiset alkoivat yllättäen oksentaa kirkasta nestettä ja ripuloida rajusti vaaleaa pahan­hajuista limaa. Kun elimistö kuivui, joka toinen sairastunut kuoli.

Kolera iski ensimmäistä kertaa vuonna 1832, jolloin 6 500 lontoolaista kuoli. Se oli kuitenkin vain esimakua, sillä vuosina 1848–1849 kolera vaati yli 14 000 uhria, ja kolmaskin aalto vuosina 1853–1854 tappoi vielä 10 700 ihmistä.

Lääkäreillä ei alkuun ollut aavistustakaan, mistä kohtalokas tauti johtui. ”Mitä kolera on? Me emme tiedä. Me olemme vain arvailujen myrskyisässä ristiaallokossa”, kirjoitti arvostettu lääkärilehti The Lancet.

Lontoolaiset lääkärit epäilivät taudinaiheuttajaksi Thamesista nousevaa pahaa hajua. Todel­lisuudessa syynä oli kolerabakteereita kuhiseva saastunut joki, josta otettiin juomavettä, mutta heidän ratkaisunsa toimi silti. Kun likavedet johdettiin kaupungista pois, joki puhdistui sen verran, että epidemiat talttuivat.