Lääkärit vastustivat aluksi käsienpesua

Lääkärien ja kirurgien likaiset kädet olivat vielä hiljattain aivan tavallinen ilmiö – siksi myös tietyissä toimenpiteissä kuolleisuus oli hyvin korkea. Sitten käsienpesun tärkeys alkoi pikku hiljaa iskostua myös lääkärikunnan tajuntaan.

Lääkärien ja kirurgien likaiset kädet olivat vielä hiljattain aivan tavallinen ilmiö – siksi myös tietyissä toimenpiteissä kuolleisuus oli hyvin korkea. Sitten käsienpesun tärkeys alkoi pikku hiljaa iskostua myös lääkärikunnan tajuntaan.

Shutterstock

Ajatus käsien pesemisestä tautien ehkäisykeinona heräsi 1800-luvulla.

Yksi ensimmäisistä käsienpesun ja hygienian yhteyden oivaltaneista lääkäreistä oli unkarilainen Ignaz Semmelweis, joka työskenteli wieniläisen sairaalan synnytysosastolla Itävallassa.

Hän huomasi vuonna 1847, että osaston äitikuolleisuus laski merkittävästi, jos lääkäri pesi kätensä ennen potilaskontaktia.

Semmelweisin teoria herätti lääkärikunnassa suuttumusta, ja monet hänen kollegoistaan vastustivat sitä, koska he kokivat sen kyseenalaistavan ammattitaitonsa.

Tilannetta vaikeutti se, ettei Semmelweis kyennyt tieteellisesti selittämään käsien pesun vaikutusta äitikuolleisuuden vähenemiseen.

Selitys käsihygienian vaikutuksille saatiin 1800-luvun loppupuolella bakteerien tutkimuksen kehittyessä.

Silloin tutkijat saivat selville muun muassa, että koleran, lavantaudin ja punataudin kaltaiset tartuntataudit johtuivat näkymättömistä taudinaiheuttajista, bakteereista, joita voitiin torjua saippualla.

1900-luvun taitteessa ymmärrys käsien pesemisen merkityksestä levisi, ja valistuksella alettiin ehkäistä muun muassa tuberkuloosia.

Silti esimerkiksi Yhdysvalloissa käsienpesu sisällytettiin terveysviranomaisten hygieniasuosituksiin vasta 1980-luvulla.