Milloin rutto riehui?
1347–1352
Missä rutto riehui?
Koko Euroopassa, vaikka kaikilla seuduilla ruttoepidemiat eivät olleet yhtä ankaria.
Mistä rutto tuli?
Kaffan satamakaupunkia Krimillä piirittäneet mongolit sinkosivat kaupunkiin ruttoon kuolleiden ruumiita. Kaffassa olleet genovalaiset kauppiaat pakenivat kaupungista tietämättä kantavansa tartuntaa.
Kun he sitten saapuivat Sisiliaan lokakuussa 1347, siellä puhkesi ruttoepidemia, ja tauti levisi nopeasti koko Euroopan mantereelle. Siellä, missä se sai jalansijaa, väestöstä saattoi hyvinkin sairastua ja kuolla jopa 60 prosenttia.
Sairastuneiden kehoon nousi paiseita, ja he alkoivat yskiä verta. Jos omaiset yrittivät auttaa sairasta, he usein sairastuivat myös itse. Italiasta rutto levisi Ranskaan, Espanjaan ja Portugaliin ja lopulta Britteinsaarille.
Englantilainen kauppa-alus toi tartunnan Norjaan, joka kärsi rutosta pahasti vuonna 1349. Muualle Pohjoismaihin rutto levisi sekä Norjasta että Saksasta, missä pahin epidemia riehui vuonna 1350.
Epidemia ei laantunut vuosiin, ja tauti palasi monille alueille useasti. Monin paikoin puhkesi juutalaisvainoja eli pogromeja, kun juutalaisia syytettiin taudin tarkoituksellisesta levittämisestä.
Ruton on pitkään oletettu levinneen Eurooppaan bakteeria kantaneiden mustarottien kirppujen välityksellä.
Mistä ruttoepidemia johtui?
Jotkut pitivät ruttoa Jumalan rangaistuksena, kun taas toiset uskoivat, että sen aiheuttivat taivaankappaleiden poikkeukselliset liikkeet.
Epidemioiden syy oli kuitenkin 1800-luvun lopulla tunnistettu Yersinia pestis -bakteeri.
Pitkäikäisen ja laajalle levinneen teorian mukaan bakteeri levisi Eurooppaan mustarottien kirppujen mukana, mutta levittäjinä saattoivat olla myös ihmisten kirput ja täit.
Taudista oli kaksi tappavaa versiota: paiserutto ja keuhkorutto.