Apinarokkoa on todennäköisesti ollut vuosituhansia, mutta se tunnistettiin vasta vuonna 1958. Se tapahtui Kööpenhaminassa Statens Serum Institutissa, jossa tanskalaiset löysivät viruksen makakiapinoista.
Vasta löydetty tauti sai nimen apinarokko. Nimi on hieman harhaanjohtava, sillä virusta esiintyy pääasiassa jyrsijöissä, mutta se voi käyttää isäntänään myös apinoita ja ihmisiä.
Apinarokko lisääntyy
Apinarokko on läheistä sukua isorokolle, joka surmasi pelkästään 1900-luvulla yli 300 miljoonaa ihmistä.
Isorokkoviruksen leviämistä on yritetty estää rokotuskampanjoilla tavoitteena taudin hävittäminen kokonaan. Rokotukset ovat suojanneet myös apinarokolta, mutta rokotustarpeen vähennyttyä 1970-luvulla apinarokkotapausten määrä Afrikan maissa on kasvanut.
Apinarokko ei ole käytännössä niin hengenvaarallinen kuin isorokko, ja tähän mennessä vain noin kolme prosenttia tartunnan saaneista on kuollut hoitamattomaan tautiin.
Apinarokko tarttuu lähikontaktissa, ja sen voi saada myös pisaratartuntana tai esineistä, joissa on virusta.
WHO rauhoittelee
Ensimmäiset apinarokkohavainnot ihmisillä olivat vuonna 1970, jolloin kuusi lasta sai tartunnan Afrikassa. Ensimmäinen oli yhdeksän kuukauden ikäinen poika Kongon demokraattisessa tasavallassa. Poikaa ei ollut rokotettu isorokkoa vastaan, kuten ei muitakaan sairastuneita lapsia.
Lännessä 3-vuotias yhdysvaltalaistyttö sai vuonna 2007 apinarokon lemmikkipreeriakoiransa puremasta. Lemmikki oli saanut tartunnan savannihamstraajarotista.
Tautia esiintyi vuosikymmeniä pääosin Afrikassa, mutta vuonna 2022 Britanniassa rekisteröitiin tartunta, minkä jälkeen apinarokkoa on todettu ainakin 20 muussa maassa eri puolilla maailmaa.
Maailman terveysjärjestö WHO on tyynnytellyt huolestuneita ilmoittamalla, että apinarokko ei ole kansainvälinen terveysuhka.