Malarialoisio on ollut ihmisen epätoivottu seuralainen luultavasti aikojen alusta asti. Tutkijoiden mukaan loision aiheuttamasta taudista tuli varsinainen riesa kuitenkin noin 10 000 vuotta sitten, kun ihmiset alkoivat asettua pysyvästi aloilleen ja viljellä maata.
Malariapotilaita hoidettiin kiniinillä pitkälle 1900-luvulle asti.
Etenkin roomalaisia malaria koetteli kovasti, ja sairautta kutsuttiinkin aikanaan roomalaiseksi kuumeeksi. Joidenkin historioitsijoiden mukaan malariaepidemia on jopa voinut vauhdittaa Rooman tuhoa. Jo roomalainen kirjailija Columella (noin 4–70 jaa.) yhdisti malarian kosteikkojen hyönteisiin, ja teoria vahvistui 1900-luvun taitteessa, kun malarian levittäjäksi voitiin osoittaa hyttynen.
Kaarnasta ensimmäinen lääke
Ensimmäinen tehokas malariahoito oli kiniini, joita Andien vuoriston asukkaat valmistivat tietyn puun kuoresta. Ainetta tuotiin Eurooppaan 1600-luvun puolivälissä, ja sitä käytettiin 1920-luvulle asti, jolloin kehitettiin ensimmäiset synteettiset malarialääkkeet.
Monin paikoin Euroopassa – kuten tässä Englannissa – sotilaat auttoivat kuivattamaan soita, joilla malariahyttyset elivät.
Nykyään tehokkaimpana hoitona pidetään artemisiinia, jonka kiinalainen Tu Youyou löysi 1970-luvulla. Hän sai työstään vuonna 2015 Nobelin palkinnon, ja pitkälti hänen ansiostaan Kiina saattoi kesäkuussa 2021 julistaa hävittäneensä malarian maasta.
Merkittävistä edistysaskelista huolimatta malaria tappaa edelleen noin 400 000 ihmistä vuodessa. Maailman terveysjärjestö WHO on esittänyt suunnitelman malariakuolleisuuden vähentämiseksi 90 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.