Arkeologiset löydöt osoittavat, että syöpä on yhtä vanha kuin koko ihmiskunta. Vuonna 2016 tutkijat löysivät viitteitä aggressiivisesta syövästä luuytimestä, joka oli peräisin eteläisessä Afrikassa 1,6–1,8 miljoonaa vuotta sitten eläneen varhaisen ihmislajin edustajalta.
Ensimmäiset kirjalliset maininnat syövästä ovat peräisin muinaisilta egyptiläisiltä. Jo noin 4 600 vuotta sitten egyptiläinen lääkäri Imhotep kuvaili parantumatonta sairautta, joka aiheutti rintaan ”turvonneen kasvaimen”.
Noin 2 000 vuotta myöhemmin kreikkalainen lääkäri Hippokrates kuvaili ja piirsi nenän, ihon ja rintojen kasvaimia. Hippokrateen mukaan sairaus johtui kehon neljän nesteen – veren, liman sekä keltaisen ja mustan sapen – epätasapainosta, ja hän yritti hoitaa sitä suoneniskennällä ja ulostuslääkkeillä.
Lääkärit alkoivat poistaa syöpäkasvaimia kirurgisesti 1700-luvulla.
Ruumiinavaukset paljastivat syövän salaisuudet
1500-luvulta lähtien lääkärit alkoivat vähitellen päästä perille syövän syntymekanismeista. Tietoa antoivat etenkin siihen saakka kielletyt ruumiinavaukset, jotka paljastivat, miten syöpäkasvaimet kehittyivät.
Ratkaiseva virstanpylväs saavutettiin vuonna 1839, kun kaksi saksalaista lääkäriä totesi kasvien ja eläinten koostuvan soluista. Vuonna 1855 soluteoriaa täydensi tohtori Rudolf Virchow, joka päätteli, että uusia soluja syntyi vanhojen solujen jakautuessa. Syöpä syntyy, kun solujen jakautuminen riistäytyy hallinnasta.
Nyt lääkärit saattoivat vihdoin kumota Hippokrateen noin 2 200 vuotta vanhan teorian kehon nesteiden epätasapainosta syövän aiheuttajana.