Jo antiikin kreikkalainen lääkäri Hippokrates (460–377 eaa.) kirjoitti, että pajupuiden (Salix) kuori alentaa kuumetta ja parantaa päänsärkyä.
Noin 2 200 vuotta Hippokrateen jälkeen – vuonna 1763 – englantilainen pappi Edward Stone havaitsi aivan sattumalta, että hänen päänsärkynsä katosi hänen pureskeltuaan pajun kuoren palaa, ja tehtyään kokeita hän vakuuttui asiasta.
Stone antoi jauhettua pajun kuorta 50 henkilölle ja totesi tutkimuksensa perusteella kuoren parantavan ”tehokkaasti kuumetta ja ajoittaisia kiputiloja”.
1800-luvun kuluessa tutkijat onnistuivat tunnistamaan ja eristämään pajun kipua lievittävän ainesosan, salisiinin, mutta kesti vuoteen 1897, ennen kuin saksalainen kemisti Felix Hoffmann sai kehitettyä siitä toimivan synteettisen version, asetyylisalisyylihapon.
Lääkeyhtiö Bayer alkoi myydä sitä jauhemaisessa muodossa kauppanimellä Aspirin, ja vuonna 1914 sitä alettiin myydä tabletteina.
Vanha aspiriinipakkaus, jossa lukee "ei vientiin".