Englantilainen lääkäri John of Gaddesden asetti vuonna 1304 itselleen kovan tavoitteen: hän halusi kirjoittaa lääketieteen perusteoksen, josta hänen tulevat kollegansa voisivat etsiä sopivan hoidon kaikkiin vaivoihin.
Kirja sai nimen Rosa medicinae eli ”lääketieteen ruusu”, koska samalla tavalla kuin ruusu oli kukista ylevin Gaddesden piti teostaan kaikkien lääkärien aikaansaannoksista suurimpana.
Lääkärien oppaille oli tarvetta keskiajan Englannissa, sillä tuolloin joka kolmas lapsi kuoli alle vuoden ikäisenä, keskimääräinen elinikä oli 50 vuotta ja toistuvat kulkutaudit surmasivat satojatuhansia ihmisiä.
Ajan tavan mukaisesti Gaddesden kokosi teokseensa yli tuhat vuotta aiemmin eläneiden kreikkalaisten ja roomalaisten filosofien kuvauksia siitä, miten ihmiskehon uskottiin toimivan.
Rosa medicinae sisältää myös hoitojen kuvauksia, jotka Gaddesden oli kuullut kollegoiltaan ja kansanparantajilta, sekä hänen omia kokemuksiaan. Tällaista hoitoa Gaddesden suositteli krapulasta kärsiville:
”Pese kivekset suolalla ja etikalla.”
Monet keskiaikaiset lääketieteelliset teokset sisältävät ihmisen intiimialueiden tutkimusohjeita. Tämä kuvasarja on ranskalaisesta lääkärikirjasta.
Naisille suositeltiin krapulalääkkeeksi rintojen voitelua. Kaalin ja sokerin syömisen luvattiin auttavan kaikkia sukupuoleen katsomatta.
Kylve kissan sisälmyksissä
Jos potilaalla oli kovia nivelkipuja, tarvittiin Gaddesdenin mukaan astetta kovempia lääkkeitä:
”Ota kaksi nuorta kissaa, leikkaa niiltä sisälmykset irti ja keitä ne erilaisten yrttien kanssa. Tee keitinvedestä kylpy potilaalle.”
Toinen vaihtoehto kuului näin: ”Keitä kissan ja koiran rasvaa ja pane rasva nyljetyn mustan kissan mahaan. Paista kissa ja kerää siitä irtoava neste talteen. Voitele sillä särkeviä kohtia.”