25-vuotias Denise Darvall ei nähnyt autoa, joka ajoi päin punaista ja törmäsi häneen 2. joulukuuta 1967. Hetkeä myöhemminhän makasi kadulla pahoin loukkaantuneena, ja hänet julistettiin aivokuolleeksi vielä samana päivänä kapkaupunkilaisessa sairaalassa Etelä-Afrikassa.
Sattumalta yksi onnettomuuspaikan ohi kulkeneista naisista oli juuri käynyt katsomassa miestään samassa sairaalassa. Aviomies – Louis Washkansky – poti vakavaa sydämen vajaatoimintaa ja tarvitsi kipeästi uuden sydämen. Samana iltana Washkanskyt saivat kuulla, että Darvallin perhe oli lahjoittanut hänen sydämensä ja että Louis Washkanskystä voisi tulla ensimmäinen ihmissydämen saanut elinsiirtopotilas.
James D. Hardy suoritti historian ensimmäisen sydämensiirron – vaikkakin apinan sydämellä.
Uraauurtavaa kirurgia vihattiin
Yhdysvaltalainen kirurgi James Hardy oli tehnyt historian ensimmäisen keuhkojensiirron vuonna 1963, ja seuraavana vuonna hän päätti yrittää myös sydämensiirtoa. Hardyllä ei ollut ollut käytettävissään ihmissydäntä, ja niinpä hän siirsi kuolevan miehen rintaan simpanssin sydämen. Sydän löi tunnin, ennen kuin se pysähtyi.
Tutkijapiirit pöyristyivät, kun tieto Hardyn kokeesta levisi. Hardy sai osakseen vihaa ja pilkkaa, koska hän oli siirtänyt ihmiseen apinan sydämen, ja kollegat alkoivat vieroksua häntä. Hardy päätti unohtaa sydämensiirrot ja jättää ne muille – muun muassa Christiaan Barnardille, joka teki kolme vuotta myöhemmin ensimmäisen ihmissydämen siirron.
”Se lyö!”
Siirto tehtiin vielä samana yönä, ja kello 5.52 Barnard saattoi huudahtaa leikkaussalissa: ”Se lyö!”
Washkansky sai leikkauksen jälkeen immuunipuolustustaan heikentävää lääkettä, jotta hänen kehonsa ei alkaisi hylkiä uutta sydäntä.
Louis Washkanskyn oma sydän toimi vain noin 10 prosentin teholla, kun hän sai uuden sydämen vuonna 1967.
Lääke altisti hänet kuitenkin tulehduksille, ja hän kuoli 18 päivää myöhemmin keuhkokuumeeseen. Hänen uusi sydämensä toimi siihen asti moitteetta.
1980-luvulla tutkijat kehittivät uuden lääkkeen, joka auttoi vähentämään kehon hylkimisreaktioita siirtosydämiä kohtaan. Nykyään noin 75 prosenttia sydämensiirroista onnistuu.