Château De Versailles, Bellange & Shutterstock

Katsaus: 10 000 vuotta kannabista

Hamppukasvista saatavan kannabiksen käytöllä on satojen vuosien historia niin lääkkeenä kuin päihteenäkin. Joissakin kulttuureissa sitä on ylistetty, joissakin se on kielletty. Sitä on käytetty uskonnollisissa rituaaleissa ja rentoutumiseen, ja viime aikoina se on hyväksytty länsimaisessa lääketieteessäkin muun muassa syöpä- ja aidspotilaiden kivunlievitykseen.

Noin 8000 eaa.

Hamppua käytettiin jo kivikaudella

Todisteita hamppukasvin käytöstä kivikaudella on saatu 10 000 vuotta vanhan kylän kaivauksissa Taiwanissa.

Arkeologit ovat löytäneet sieltä työkaluja, joilla hampun varresta on ilmeisesti irrotettu kuituja.

Lisäksi kivikauden ihmiset olivat painaneet hamppukuiduilla kuvioita saviruukkujen kylkiin.

Löydöt osoittavat, että hamppua on alettu käyttää samoihin aikoihin, kun ihminen on alkanut viljellä maata.

2700 eaa.

Keisarin lääke

Kiinan keisari Shennong hoiti monenlaisia vaivoja, kuten reumaa, malariaa ja hajamielisyyttä, hamppueliksiirillä, joka oli todennäköisesti eräänlaista hampun lehdistä ja kukista valmistettua teetä.

Shennong kuvaili ensimmäisenä kasvin lääkinnällistä käyttöä ja mainitsi myös sen huumaavan vaikutuksen.

Noin 1000 eaa.

Pyhä bhang

Vanha intialainen kirjoitus Sushruta Samhita kertoo, että kannabis toimii tulehduslääkkeenä ja voi parantaa lepran.

Hindut löysivät hampulle muutakin käyttöä.

Uskonnollisissa teksteissä mainitaan hampusta valmistettu bhang, jota on käytetty meditoinnin apuna ja henkisen rentoutumisen edistämiseen.

Bhang sisältää mm. hampun lehtiä ja kukintoja.

© Cannabisculture.com

700 eaa.

Samaani sai hautaan kannabista

Kun arviolta 45-vuotiaan samaanin 2 700 vuotta vanha hauta avattiin Gobin autiomaassa Kiinassa muutama vuosi sitten, sieltä löytyi muun muassa 789 grammaa kannabista. Edelleen vihreät lehdet oli
aseteltu nahkapussissa puiseen koriin. Todennäköisesti hampun tarkoitus oli auttaa samaania pääsemään transsinkaltaiseen tilaan.

Noin 70 jaa.

Naurulehdistä impotenssia

Kreikkalainen lääkäri ja kasvitieteilijä Pedanius Dioscorides neuvoi kirjassaan De Materia Medica nauttimaan hamppukasvin mehua seksuaalisen kaipauksen lievittämiseksi.

Sama lääke tepsi hänen mukaansa muun muassa korvasärkyyn. Samoihin aikoihin elänyt roomalainen luonnontutkija ja sotateoreetikko Plinius vanhempi mainitsee myös hampun kirjassaan Naturalis Historia:

”Kasvin siementen mehu voi ajaa madon tai muun hyönteisen korvasta, tosin seurauksena on päänsärkyä. Kasvin juuresta tehty keite voi auttaa nivelvaivoista aiheutuviin kipuihin ja parantaa kihdin.”

Plinius mainitsee myös, että niin sanotut naurulehdet – kreikaksi gelotophyllis – saavat nauramaan hervottomasti, kun niitä nautitaan viinin ja mirhamin kanssa.

Toisaalta hän varoittelee, että rohdon käyttö voi aiheuttaa miehille impotenssia.

1378

Ensimmäinen kannabiskielto

Ottomaanien emiiri Soudoun Scheikouni kielsi kansaltaan kannabiksen polton.

Se oli ensimmäinen kerta, kun kannabiksen käyttö huumeena on tiettävästi kielletty.

Erityisesti köyhä kansanosa oli tullut riippuvaiseksi kannabiksesta, mikä ei ollut emiirin mieleen.

Niitä, jotka uhmasivat emiiriä ja pössyttelivät kannabista kiellosta huolimatta, uhkasi rangaistuksena hampaiden vetäminen suusta.

Hampun eli Cannabis sativan kaikkia osia voidaan hyödyntää.

© Wiener Dioskurides

1484

Paholaisen töitä

1400-luvun lopulla kannabiksen taru näytti tulevan Euroopassa päätökseensä, kun paavi Innocentius VIII julisti sen olevan saatanan tekosia.

Paavi kielsi kasvin kaikenlaisen käytön, myös lääkkeenä.

Paavillisen kiellon jälkeen kannabiksen käyttäjä saattoi tulla leimatuksi noidaksi.

1800

Napoleonin sotilaat ihastuivat hasikseen

Egyptissä sotimassa olleet ranskalaissotilaat toivat sieltä kotiin palatessaan mukanaan uuden paheen.

Egyptiläisillä oli tapana polttaa hasista, ja Napoleonin sotilaat omaksuivat tavan heiltä.

He esittelivät tavan muille ranskalaisille keisari Napoleonin suureksi harmiksi. Pian Napoleon kielsi alamaisiaan käyttämästä huumaavaa ainetta.

1850

Lääkettä kipuihin

1800-luvulla hampun lääkinnälliset ominaisuudet löydettiin jälleen länsimaissa. Brittiläinen sotilaslääkäri W. O’Shaughnessy suositteli sitä kouristuksiin ja reumatismiin.

Britannian kuningatar Viktorian henkilääkärin sir R. Russelin kirjoituksista on päätelty, että kuningatar mahdollisesti lievitti kuukautiskipujaan kannabiksella.

Vuonna 1850 kannabis lisättiin hyväksyttyihin lääkeaineisiin yhdysvaltalaisessa lääkeaineiden julkaisussa United States Pharmacopeiassa.

1900

Hippien huume

60-luvulla kannabiksen käyttö lisääntyi hippiliikkeen myötä, mutta 70-luvulla suhtautuminen siihen kiristyi, sillä sitä pidettiin vaarallisena huumeena ja yhteiskunnallisena ongelmana.

10–20 viime vuoden aikana kannabiksen lääkekäyttö on jälleen lisääntynyt: esimerkiksi 18:ssa Yhdysvaltojen osavaltiossa sekä Ranskassa ja Saksassa lääkäri voi tietyissä tapauksissa määrätä kannabista lääkkeeksi.