Kammottava teoria: Synnytyslääkärit tilasivat murhia
Brittiläinen historioitsija on esittänyt karmaisevia todisteita siitä, että synnytysoppia on ilmeisesti edistetty 1700-luvulla murhaamalla kymmenittäin raskaana olevia naisia.
Ruumiinavaukset olivat 1600-1700-luvuilla yleisötapahtumia, joihin kiinnostuneet saattoivat mennä tutustumaan ihmisen anatomiaan. Brittihistorioitsijan mukaan lääkärit tilasivat murhia saadakseen lisää ruumiita.
Skotlantilaiset lääkärit William Hunter ja William Smellie tunnetaan obstetriikan eli synnytysopin uranuurtajina.
He kilpailivat ankarasti keskenään, ja ilmeisesti heidän kunnianhimonsa teki heistä myös kylmäverisiä rikollisia: miehet murhasivat tai murhauttivat raskauden loppuvaiheessa olevia naisia ja heidän syntymättömiä lapsiaan saadakseen tutkimusaineistoa.
Näin uskoo ainakin brittiläinen historioitsija Don Shelton, joka on herättänyt kohua lääketieteellisissä piireissä teoriallaan siitä, että osa 1700-luvun tärkeimmistä lääketieteen edistysaskelista on tehty synkän tutkimusaineiston pohjalta.
Lontoolaiset synnytyslääkärit William Smellie (1697–1763) ja William Hunter (1718–1783) olivat arvostettuja ja suosittuja lääkäreitä, ja heidän asiakkaansa kuuluivat Lontoon kermaan.
Hunterin potilaisiin lukeutui jopa kuningatar Charlotte, ja Hunter oli mukana myöhemmin kuninkaaksi kruunatun Yrjö IV:n synnytyksessä.
Siinä missä Hunter toimi innolla rikkaiden ja kuuluisien lääkärinä, Smellie halusi käyttää aikaansa ennemmin tutkimukseen ja pyrki kehittämään alan menetelmiä ja työkaluja.
Hunter ja Smellie halusivat molemmat tulla tunnetuksi aikansa johtavana synnytyslääkärinä, ja kilpailuasetelma ajoi heidät Don Sheltonin mukaan sarjamurhaajiksi, jotka metsästivät raskaana olevia naisia leikelläkseen ja tutkiakseen heitä entistä tarkemmin.
Smellien ja Hunterin tutkimusten ansiosta on myöhemmin voitu pelastaa tuhansia synnyttäviä naisia, joten onkin ironista, että heitä syytetään nyt jopa 40 naisen murhasta.
Murhia tilaustyönä
Toisin kuin muualla Euroopassa, Britanniassa lääkärit eivät 1700-luvulla saaneet laillisesti tutkimuskäyttöönsä ruumiita, vaan niitä ostettiin salaa kirkkomaita kierteleviltä ruumiinryöstäjiltä.
Sheltonin mukaan Smellie ja Hunter eivät tyytyneet ostamaan haudasta kaivettuja ruumiita vaan olivat vastuussa lukuisista raskaana olevien naisten ”burking-murhista”.
Ilmaisulla tarkoitetaan lääkäreiden tutkimuksiaan varten tilaamia murhia, ja nimitys viittaa ruumiinryöstäjään nimeltä William Burke, joka myi lääkäreille tuoreita ruumiita vuosina 1827–1828.
Hautausmaiden sijasta Burke kuitenkin etsi kohteitaan elävien joukosta ja murhasi 17 ihmistä.
Shelton on löytänyt useita viitteitä murhista. Ensimmäinen todiste ovat anatomiset piirustukset, joita on tehty naisten leikeltyjen ruumiiden perusteella.
Niissä on kuvattu erittäin tarkasti täysin terveitä ja normaaleja ruumiinosia, ihoa ja lihaksia, joissa ei näy merkkejäkään siitä, että kuvattava olisi ollut pitkään kuolleena tai haudattuna.
Murhateoriaa tukevat myös 1700-luvun Lontoon kuolintilastot. Monin tavoin epäterveellisessä kaupungissa sairaudet rehottivat ja kuolleisuus oli korkea.
Sheltonin mukaan kuolleiden joukossa oli silti erittäin harvoin raskaana olevia naisia, sillä nämä olivat yleensä terveitä ja vahvoja.
Sheltonin mukaan on tilastollisesti erittäin epätodennäköistä, että ruumiinryöstäjät olisivat yhtäkkiä löytäneet Smellielle ja Hunterille tutkimuskäyttöön niin paljon aivan raskauden loppuvaiheessa kuolleiden naisten tuoreita ruumiita.
Smellien ja Hunterin teettämät anatomiset piirrokset olivat erittäin yksityiskohtaisia.
Nuoria maalaisnaisia
Shelton onkin vakuuttunut siitä, että Smellie ja Hunter – tai heidän kätyrinsä – valikoivat tulevat tutkimuskohteensa tarkoin.
Uhreiksi soveltuivat parhaiten maalta tulevat nuoret naiset, joilla ei ollut kaupungissa kaipaamaan jääviä ystäviä tai sukulaisia.
Sheltonin mukaan William Hunter hankki ruumiita lähes yhtä kuuluisan kirurgiveljensä Johnin kautta.
Tällä oli jo entuudestaan hyviä suhteita epäilyttäviin tyyppeihin, jotka hankkivat ruumiita opetuskäyttöön.
Jo vuoden 1755 paikkeilla Lontoossa alettiin huhuta, että Smellie ja Hunter tekivät tutkimuksiaan murhattujen naisten ruumiilla.
Huhut saivat kuulut lääkärit keskeyttämään ruumiilla tehdyt tutkimuksensa – samoin kuin mahdolliset keisarileikkauskokeilut, jotka olivat erittäin tuskallisia, sillä lääkärit eivät vielä tuolloin puuduttaneet potilaitaan.
Mikäli aikalaiset olisivat pystyneet todistamaan Hunterin ja Smellien syyllistyneen murhiin, heidät olisi varmasti hirtetty.
Näin ei käynyt, joten nykyaikainen synnytysoppi on Sheltonin mukaan järjestelmällisten murhien tulosta.
Lääketieteen synkkä menneisyys
Synkistä huhuista huolimatta Hunter ja Smellie olivat yhä kysyttyjä synnytyslääkäreitä, jotka jatkoivat ammattinsa harjoittamista.
Pienen tauon jälkeen Hunter jatkoi myös tutkimuksiaan vuonna 1766, kaksi vuotta Smellien kuoleman jälkeen.
Hunter kuoli vuonna 1783, ja hänet on haudattu St. Jamesin kirkon hautausmaalle Lontooseen.
Hunter ja Smellie eivät olleet ainoita, jotka tukeutuivat kyseenalaisiin keinoihin. Entisaikain lääkäreiden kerrottiin yleisestikin turvautuvan epäilyttäviin tapoihin hankkia tutkimusaineistoa.
Esimerkiksi ranskalainen lääkäri ja juristi Nicolas-Claude Fabri de Peiresc halusi 1600-luvulla tutkia ihmisen imusuonistoa, ja hän hyödynsi asemaansa tuomarina julistamalla kuolemantuomioita ja käyttämällä sitten teloitettujen rikollisten ruumiita tutkimuksiinsa.
Tanskassa puolestaan anatomit pyysivät 1700-luvulla maaseudun tuomioistuimia lähettämään kuolemaantuomitut pääkaupunkiin, jotta tutkijat saisivat tuoreita ruumiita suoraan oikeuslaitokselta tutkimuspöydälle.
Brittiläinen lääkäri Edward Jenner kokeili vuonna 1796 isorokkorokotusta pahaa-aavistamattomaan 8-vuotiaaseen maalaispoikaan, joka onneksi selvisi kokeesta hengissä.
Lääketieteellisille tutkimuksille laadittiin lopulta eettiset säännöt – mutta vasta kun saksalaisten ja japanilaisten lääkäreiden toisen maailmansodan aikana keskitysleireillä tekemät epäinhimilliset kokeet tulivat päivänvaloon.