Japanilainen patologi Fukushi Masaichi huomasi vuoden 1907 tienoilla, että tatuoinnit vähensivät kupan iho-oireita.
Kuppa on seksissä leviävä bakteeritauti, joka aiheuttaa ihoon haavoja. Masaichi huomasi, että japanilaisissa tatuoinneissa käytettävä kasvipohjainen muste vähensi haavojen syntyä.
Havainto sai Masaichin tutkimaan tatuointeja lähemmin. Sittemmin tutkimus sai erikoisen käänteen, kun hän alkoi 1920-luvulla keräillä kuolleiden potilaiden tatuoituja nahkoja.
Masaichi toivoi löytävänsä tatuoinneista uutta tietoa kasvivärien vaikutuksesta kupan oireisiin. Siinä sivussa tatuointien keräilystä tuli japanilaislääkärin elinikäinen harrastus.
Tatuoinnit olivat taidetta
Japaniksi tatuointeja kutsutaan sanalla irezumi. Muualla maailmassa sanalla viitataan koko perinteiseen japanilaiseen tatuointityyliin. Siihen kuuluvat isot tatuoinnit, joiden aiheina ovat usein jumalat ja taruhahmot. Masaichista tuli arvostettu hahmo irezumipiireissä, joissa tatuointeja pidetään taiteena.
Monet tatuoidut testamenttasivat ihonsa Masaichille säilytettäväksi jälkipolville. Alan harrastajat antoivat hänelle lempinimen Irezumi Hakase eli ”tohtori Tatuointi”.
Tuhansien nahkojen tatuointikokoelma
Fukushi Masaichi ehti koota uransa aikana yli kaksituhatta tatuoitua ihmisen nahkaa. Monet niistä katosivat toisen maailmansodan pommituksissa, mutta toistasataa on yhä tallella.

Tatuointi kehyksissä
Sadat ihmiset testamenttasivat tatuointinsa Fukushi Masaichille.

Tatuoitu nahka mallinuken päällä
Tatuointikokoelma alkoi tutkimuksena, mutta siitä tuli Fukushi Masaichille elinikäinen harrastus.
Kun tatuoitu ihminen kuoli, Masaichi apulaisineen irrotti ja puhdisti tatuoidun ihon. Sitten se levitettiin, kuivattiin ja pantiin kehyksiin lasin taakse kuin maalaus. Jotkin nahat käsiteltiin alkoholilla ja formaliinilla joustaviksi, jotta ne voitiin pukea mallinuken päälle.
Kokoelmaan kertyi yli kaksituhatta tatuointia, mutta suurin osa niistä tuhoutui, kun liittoutuneet pommittivat Japania toisessa maailmansodassa.
Masaichi itse kuoli vuonna 1956. Hänen kokoelmastaan säilyneitä 105:tä nahkaa säilytetään Tokion yliopiston patologian museossa.
Kuppatutkimuksiin kokoelmaa ei tarvittu enää toisen maailmansodan jälkeen, kun kuppaan keksittiin antibioottihoito.