Vuonna 1966 yhdysvaltalainen lääkäri Henry K. Beecher julkaisi artikkelin, jossa kritisoitiin arveluttavia ihmiskokeita. Kuvan esittämässä kokeessa Illinoisissa annettiin malariahyttysten pistää vankeja.
Ihmiskokeet: 3 tieteen nimissä tehtyä ihmiskoetta
Aina 1970-luvulle asti arvostettujen yhdysvaltalaislääkärien ihmiskokeet saattoivat olla vaarallisia ja arveluttavia. Koehenkilöt olivat vammaisia, vankeja ja mustia.
1. Vammaisiin tartutettiin virus
New Yorkin osavaltiossa sijaitsevassa Willowbrook State School -nimisessä laitoksessa noin 60 lapseen tartutettiin hepatiitti A -virus.
Lääkäri Saul Krugman ja hänen kollegansa siirsivät lapsiin keltaisuutta, väsymystä ja nivel- ja mahakipua aiheuttavaa virusta 1950-luvun puolivälistä aina 1970-luvulle jatkuneessa New Yorkin yliopiston tutkimuksessa.
Vanhemmat antoivat luvan kokeeseen, koska lääkärit uskottelivat tutkivansa uutta menetelmää, joka antaisille lapsille elinikäisen immuniteetin hepatiittia vastaan.
Lääkärit ruiskuttivat vaarallista virusta vammaisiin lapsiin.
2. Ihmiskokeet myrkyllä
Ihotautilääkäri Albert Kligman altisti yhteensä 75 philadelphialaisen Holbesburgin vankilan vankia dioksiinille 1956—1966 järjestetyssä kokeessa.
Dioksiinilla on monenlaisia haittavaikutuksia. Se voi aiheuttaa syöpää ja hormonihäiriöitä ja heikentää hedelmällisyyttä.
Yksi vangeista, Edward ”Yusef” Anthony, on myöhemmin kertonut, kuinka lääkäri kuori ohuen kerroksen ihoa hänen selästään ja peitti kohdan tuntemattomalla aineella: ”’Selkä palaa’, minä sanoin. ’Ottakaa se pois.”
Seuraavien viikkojen aikana Anthony kärsi kivuista ja ankarasta kutinasta. Hän oli ryhtynyt koehenkilöksi saadakseen rahaa tupakkaan.
Edward Anthony oli yksi vangeista, jotka osallistuivat vaaralliseen ihmiskokeeseen saadakseen rahaa tupakkaan.
3. Ihmiskokeet perustuivat koehenkilöiden huijaamiseen
Yhdysvalloissa 600 vähävaraista, kouluja käymätöntä afroamerikkalaista Alabaman osavaltiosta osallistui tietämättään vuosia kestäneeseen kuppatutkimukseen, joka alkoi vuonna 1932.
Miehistä 399:llä oli ennestään kuppatartunta, ja loput toimivat vertailuryhmänä. Tartunnan saaneille ei missään vaiheessa kerrottu sairaudesta, vaan heille vain ilmoitettiin, että he kärsivät ”huonosta verestä”.
Kun penisilliini 1940-luvun lopulla yleistyi kupan hoidossa, osallistujille ei tarjottu sitä. Koe lopetettiin vasta 1972, kun lehdistö oli saanut asiasta vihiä.
Mustat huijattiin osallistumaan tietämättään kuppakokeeseen.
