Heroiinia markkinoitiin ihmelääkkeenä

Heroiinin väärinkäyttö lisääntyi räjähdysmäisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja hieman myöhemmin Kansainliitto päättikin kieltää aineen myynnin.

Heroiinin väärinkäyttö lisääntyi räjähdysmäisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja hieman myöhemmin Kansainliitto päättikin kieltää aineen myynnin.

Paul J. Richards/AFP/Ritzau Scanpix

Vuonna 1874 brittiläinen C.R. Alder Wright kokeili yhdistää morfiinia ja eri kemikaaleja kehittääkseen kipua lievittävän aineen.

Tuloksena syntyi diasetyylimorfiini, joka nykyisin tunnetaan heroiinina. Wrightin keksintö jäi huomiotta, mutta lääkeyhtiö Bayerin kemisti keksi saman yhdisteen 20 vuotta myöhemmin.

Bayer markkinoi ainetta vuonna 1898 ihmelääkkeenä, joka auttoi kaikkiin vaivoihin.

Se nimettiin heroiiniksi kreikan sankaria tarkoittavaa sanaa heros mukaillen, sillä lääkkeen sanottiin antavan sankarillisen olon.

Bayerin vastaväitteistä huolimatta heroiinin todettiin aiheuttavan voimakasta riippuvuutta.

Sen käyttö lisääntyi räjähdysmäisesti etenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, missä heroiinia käytettiin kaikissa kansanosissa niin jauheena, nesteenä, peräpuikkoina kuin jopa tamponeissa.

1920-luvun kuluessa väärinkäyttö laajeni siinä määrin, että Kansainliitto kielsi aineen.

Heroiiniriippuvaisia oli tuossa vaiheessa kuitenkin jo valtava määrä, ja kiellon myötä järjestäytynyt rikollisuus otti heroiinin tuotannon ja jakelun haltuunsa.

Heroiini poistui apteekkien hyllyiltä, ja myynti siirtyi piiloon päivänvalosta.

Heroiini oli suosittua etenkin jazzklubeilla, ja monet muusikot, kuten Billie Holiday ja Ray Charles, kamppailivat vakavan heroiiniriippuvuuden kanssa.