Maaliskuussa 1885 tuhansien ihmisten kulkue marssi halki keskienglantilaisen Leicesterin kaupungin.
Vihaiset mielenosoittajat huutelivat iskulauseita, ja marssin kohokohtana ihmisen kokoiselta nukelta katkaistiin kaula.
Nukke ei esittänyt itsevaltaista hallitsijaa tai vihattua petturia.
Sen sijaan se esitti kuuluisaa englantilaista lääkäriä Edward Jenneriä, joka oli lähes sata vuotta aiemmin kehittänyt rokotteen tappavaa virustautia isorokkoa vastaan.
Leicesterin mielenosoitus oli vain yksi monista, joissa 1800-luvun lopussa vastustettiin Jennerin rokotetta.
Britanniassa oli säädetty laki, jonka mukaan rokote oli pakollinen kaikille alle 14-vuotiaille, ja se aiheutti suuren kansanliikkeen.
Rokotepakon katsottiin rikkovan yksilönvapautta, ja lisäksi moni uskoi itse rokotteen olevan hengenvaarallinen.
Rokote oli peräisin lehmistä
Nykyään Jennerin rokotetta pidetään yhtenä lääketieteen suurimmista saavutuksista.
1700-luvulla isorokko tappoi maailmanlaajuisesti 400 000 ihmistä vuodessa.
Ehkäisykeinoa isorokkoa vastaan oli yritetty kehittää jo kauan, mutta läpimurto tapahtui vasta, kun Jenner toukokuussa 1796 teki pienen viillon 8-vuotiaan James Phippsin käsivarteen ja laittoi siihen lehmärokosta kärsineen naisen rakkuloista saatua nestettä.
Kaksi kuukautta myöhemmin Jenner istutti nuoren koehenkilönsä käsivarteen isorokkoa. Tämän olisi pitänyt varmuudella sairastuttaa poika, mutta Jenner luotti siihen, että lievempi lehmärokko oli tehnyt pojasta isorokolle immuunin.
Koe onnistui, ja Jennerin keksintöä ylistettiin tiedepiireissä. Myöhemmin hänen isorokkorokotusta käsitellyt tutkimuksensa julkaistiin ympäri maailmaa.
Isorokon oireita ovat päänsärky, korkea kuume ja rakkulat. Kuolleisuus on 20–60 prosenttia.
Pelästyneet vanhemmat valitsivat vankilan
Britannian parlamentti piti isorokkorokotusta kansanterveyden kannalta niin tärkeänä, että se sääti vuonna 1853 lain, jonka mukaan rokotus oli pakollinen kaikille alle kolmen kuukauden ikäisille lapsille.
Myöhempi laki vuodelta 1867 määräsi rokotettaviksi kaikki alle 14-vuotiaat ja määräsi lastensa rokottamisesta kieltäytyvät vanhemmat vankilaan.
Lääketieteen parissa oltiin rokotteesta innoissaan, mutta tavallisen kansan parissa rokote herätti kovaa vastarintaa. Raivostuneet ihmiset virtasivat kaduille osoittamaan mieltä lakia vastaan.
Ei ollut uutta, että ihmiset vastustivat kiivaasti puuttumista tautien luonnolliseen esiintymiseen ja leviämiseen.
Rokotteiden ollessa vasta kehitteillä englantilainen pappi Edward Massey saarnasi ”vaarallisia ja syntisiä rokotteita” vastaan.
Saarnassaan vuonna 1772 hän väitti, että tauti oli kaitselmuksen rangaistus ihmisten synneistä ja että kaikki yritykset estää tautia olivat ”paholaisen työtä”.
1800-luvun rokotevastaisilla oli myös maallisempia syitä vastustaa rokotteita: he eivät luottaneet uuteen hoitokeinoon. Rokotteen sijaan he uskoivat suoneniskentään ja kuumiin kääreisiin, joilla oli hoidettu lähes kaikkia sairauksia jo vuosisatojen ajan.
Vanhemmat pitivät uusia menetelmiä, kuten sairautta aiheuttavien aineiden pistämistä lapsiin, hengenvaarallisena hulluutena. Monet uskoivat, että rokotteet olivat lääkäreiden rikastumisjuoni.
Eräässä tuon ajan pilapiirroksessa lääkärin odotushuoneessa oli potilaita, joilla oli rokotuksen aikaansaamia kasvaimia – ja kasvaimet olivat vasikan näköisiä!
Eräässä toisessa piirroksessa poliisit jahtasivat lapsia ”myrkyttääkseen näiden veren ja kasvattaakseen lääkäreiden palkkioita”, kuten kuvatekstissä sanottiin.
”Mieluummin vankilatuomio kuin myrkytetty lapsi”, kuului iskulause.
Rokotus voi aiheuttaa lieviä taudin oireita, jotka huolestuttavat vanhempia.
Rokotepelko säilyi
Autismia ja kroonisia kipuja – rokotteita on epäilty ja torjuttu kautta historian. Lääkärien selitykset kaikuvat usein kuuroille korville.
Leicester, rokotevastaisten pääkaupunki
Rokotteiden vastustajien oikeudenkäynnit toivat liikkeelle lisää näkyvyyttä, ja rokotuksista kieltäytyneiden vangittujen määrä kasvoi vuosina 1869–1881 kahdesta 1 154:ään, ja vuoteen 1884 mennessä heitä oli jo noin kolmetuhatta.
Vastustus oli kaikkein rajuinta Leicesterissä Keski-Englannissa.
Rokotteiden vastustajien saamat vankilatuomiot lietsoivat uusia mielenosoituksia, raportoi Leicester Mercury -lehti kesäkuussa 1884:
”Rokotteiden vastustajien joukko kokoontui puoli kahdeksalta. Joukon kärjessä kannettiin isoa banderollia, ja joukossa oli nuori äiti ja kaksi miestä, jotka olivat päättäneet ilmoittautua poliisille ja mennä vankilaan ennemmin kuin antaisivat rokottaa lapsensa. Läsnäolijat osoittivat sympatiaa nuorta äitiä kohtaan, joka oli selvästi tolaltaan, mutta oli silti menossa mieluummin pystypäin vankilaan sen sijaan, että jättäisi lapsensa rokottavan lääkärin armoille”, lehti kirjoitti.
Rokotevastaisuus oli tuolloin Leicesterissä huipussaan. Vain 707 kaikista vuoden 1883 jälkipuoliskolla kaupungissa syntyneistä 2 281 lapsesta rokotettiin.
Kaupunginhallitus joutui luopumaan rokotuksista keinona suojella kaupunkilaisia. Sen sijaan avattiin karanteenilaitoksia, jotta tartunnan saaneet eivät levittäisi tautia laajemmalle.
Se hillitsi leviämistä, ja lokakuussa 1884 kaupunginhallitus kirjoitti terveysviranomaisille Lontooseen ja pyysi lieventämään rokotteiden vastustajien kohtelua.
Viranomaiset kieltäytyivät. Se johti uusiin suurmielenosoituksiin, joissa Jenner-nukelta katkaisiin kaula.
Seuraava epidemia oli raju
Kansan raivoisat protestit huolestuttivat lääkäreitä, jotka pelkäsivät uutta epidemiaa Leicesterissä.
Tilanne kärjistyi vuonna 1893. Sadat isorokkopotilaat täyttivät sairaalat, joiden oli pakko tilanpuutteen vuoksi käännyttää pois kuolemansairaita potilaita.
Leicesterissa tehtiin surullinen ennätys: Kaupungissa oli maan korkeimmat tapausmäärät, ja useampi kuin kaksi kolmesta lapsesta sai tartunnan.
Rokotevastaisuus ei kuitenkaan vähentynyt, ja vuonna 1898 parlamentin oli pakko lieventää lakia niin, että vanhemmat saattoivat kieltäytyä rokotuksista aatteellisista syistä.
Rokotepakosta luovuttiin Britanniassa vuonna 1907. Siihen mennessä hyvät hoitotulokset ja kansalaisille tarjottu tieto olivat vakuuttaneet suurimman osan siitä, että rokotukset kannatti ottaa.
Lopulta vuonna 1978 – eli lähes 200 vuotta Edward Jennerin jälkeen – Maailman terveysjärjestö WHO julisti isorokon hävitetyksi maailmasta.