7 erikoista syndroomaa, jotka ovat hämmästyttäneet psykiatreja
Muuan nainen uskoi olevansa kuollut, ja eräs ranskalaismies ei voinut lopettaa kävelemistä. Ihmiset ovat kautta historian kärsineet omituisista oireista, joiden edessä psykiatrit ovat usein olleet voimattomia.
Jerusalem-syndrooma voi iskeä vahvasti uskovaan.
Harhakuvitelmat: Kuningas luuli olevansa lasia
Kaarle VI hallitsi Ranskaa vuodesta 1380 vuoteen 1422, ja valtakautensa alussa häntä pidettiin jalomielisenä hallitsijana.
Vuonna 1392 hän kuitenkin sairastui kuumetautiin, joka irrotti häneltä hiukset ja kynnet ja jonka jälkeen hän oli täysin arvaamaton.
Eräänä päivänä hän esimerkiksi surmasi neljä ritaria raivokohtauksen vallassa.
Kirurgi yritti parantaa kuningasta poraamalla reikiä hänen kalloonsa, mutta tuloksetta. Pian Kaarle alkoi väittää itseään pyhäksi Yrjöksi eikä enää tunnistanut vaimoaan eikä lapsiaan.
Lisäksi hän alkoi kuvitella olevansa lasia, minkä vuoksi kukaan ei saanut tulla hänen lähelleen ja hän valmistutti suojakseen pehmustettuja ja raudalla vahvistettuja asuja.
Kuninkaan tila johti ankaraan valtataisteluun, joka heikensi Englantia vastaan sotaa käyvää Ranskaa.
Sen seurauksena Kaarle joutui hieman ennen kuolemaansa vuonna 1422 kirjoittamaan rauhansopimuksen, jossa hän tunnusti Englannin Henrik V:n Ranskan kruununperijäksi.
Kaarle VI:n persoonallisuus muuttui kuumetaudin jälkeen. Hän alkoi saada raivokohtauksia ja kärsi harhoista.
Lisztomania: Pianisti hullaannutti naiset
Unkarilainen pianisti Franz Liszt sai 1840-luvulla pianonkielet katkeilemaan raivoisalla soitollaan – ja naiset rakastivat hänen hurjaa esiintymistään.
He kirkuivat ja pyörtyilivät Lisztin konserteissa, ja konserttien jälkeen he seurasivat Lisztiä
saadakseen siepatuksi häneltä käsineen tai taskuliinan. Liszt olikin epäilemättä yksi aikansa suosituimmista muusikoista.
Kun Liszt Pariisiissa esiintyessään sai jälleen kerran yleisön hulluksi, kriitikko ja runoilija Heinrich Heine käytti ensimmäistä kertaa sanaa ”lisztomania” kuvaamaan yleisön hysterian kaltaista tilaa.
Cotardin oireyhtymä: Potilas uskoi olevansa kuollut
Vuonna 1880 neurologi Jules Cotardin luo tuli masentunut nainen, joka uskoi olevansa kuollut.
Nainen oli niin vakuuttunut, ettei syönyt mitään, sillä vainaja ei tarvitse ruokaa. Hän kuolikin pian nälkään.
Nykyään mielenhäiriö tunnetaan Cotardin oireyhtymänä, ja sille ovat ominaisia harhat, joissa potilas esimerkiksi uskoo, ettei hänellä ole aivoja tai sisälmyksiä.
Joukkohysteria: Hyveelliset nunnat fantisoivat papista
Joukko nunnia joutui Loudonin kaupungissa Ranskassa 1600-luvulla vallan erikoisen joukkohysterian valtaan.
He kaikki saivat siveettömiä ajatuksia komeasta papista Urbain Grandierista.
Luostarin abbedissa oli järkyttynyt, mutta nunnat selittivät, että pappi oli varmaan saatanan avustuksella noitunut heidät himokkaiksi ja hekumallisiksi.
Grandier joutui vuonna 1634 syytteeseen noituudesta, mutta hän vannoi viattomuuttaan, vaikka hänen jalkansa murskattiin.
Sitä taas pidettiin selvänä merkkinä liitosta saatanan kanssa. Nunnien mania riitti todisteeksi noituudesta, ja Grandier poltettiin roviolla.
Stendhalin syndrooma: Kirjailijaa alkoi heikottaa Firenzessä
Taide voi olla henkeäsalpaava elämys. Vuonna 1817 ranskalainen kirjailija Henri-Marie Beyle, joka käytti taiteilijanimeä Stendhal, sai taiteen yliannostuksen Firenzessä.
Kaupungin lukuisat renessanssin taideaarteet aiheuttivat kirjailijalle voimakkaita sydämentykytyksiä ja muita epämiellyttäviä oireita.
”Elämä tuntui virtaavan ulos minusta, ja pelkäsin pökertyväni”, Stendhal kuvaili voimakasta kokemustaan.
Vuonna 1989 psykiatri Graziella Magherini nimesi Stendhalin mukaan oireyhtymän, johon kuuluu taiteen aiheuttamaa heikotusta, tunnekuohua, paniikkia ja sydämentykytyksiä.
Hän on hoitanut klinikallaan Firenzessä lukuisia tällaisia tapauksia, mutta ei usko nykyihmisten olevan kovin alttiita oireyhtymälle.
Matkailijat ovat nykyään nähneet paljon, eivätkä mestarien taideteokset enää tee heihin musertavaa vaikutusta. Vuosittain kuitenkin tavataan muutama Stendahlin oireyhtymä -tapaus.
Joillakuilla tila kehittyy hoitoa vaativaksi psykoosiksi, jonka hoitoon Firenzen Santa Maria Nuova -sairaalan psykiatrit ovat erikoistuneet.
Taiteen suuret mestariteokset voivat aiheuttaa heikotusta ja paniikkikohtauksia.
Jerusalem-syndrooma: Pyhä kaupunki aiheuttaa harhoja
Jerusalem on aina vetänyt puoleensa uskovia.
Siinä missä useimmat vain ihastelevat ja kuvaavat pyhän kaupungin nähtävyyksiä, kuten itkumuuria tai hautakirkkoa, jotkut saavat paikan päällä voimakkaita harhoja.
1980-luvun alussa israelilaisten psykiatrien vastaanotoille alkoi tulla potilaita, jotka kärsivät vakavista harhoista.
Pyhien paikkojen näkeminen oli tehnyt heihin niin suuren vaikutuksen, että he uskoivat olevansa Raamatun henkilöitä, kuten Jeesus tai Johannes Kastaja.
Satoja pyhiinvaeltajia on siitä lähtien joutunut Jerusalemissa hoitoon niin sanotun Jerusalem-syndrooman vuoksi.
Kaksi kolmasosaa heistä on ollut juutalaisia, kolmannes kristittyjä.
Jotkut potilaista ovat suorastaan vaarallisia. Esimerkiksi muuan australialainen uskoi, että Jumala oli käskenyt häntä polttamaan Al Aqsa -moskeijan.
Dromomania: Sotilaan kävelylle ei tullut loppua
Kun ranskalainen Jean-Albert Dadas kotiutettiin armeijasta vuonna 1881, hän ei voinut lakata vaeltamasta.
Mielisairaalan asiakirjojen mukaan hän käveli aluksi Prahaan ja sitten Berliinin kautta Moskovaan.
Venäjällä poliisi piti Dadasia terroristina, joten hän jatkoi matkaansa Wieniin.
Kun lääkäri kuvaili hänen pakkomiellettään lehdessä vuonna 1886, se laukaisi dromomanian eli pakonomaisen kävelemisen aallon. Muutaman vuoden päästä epidemia kuitenkin kuihtui itsekseen.