Brittiläinen tiedeyhteisö kohisi vuonna 1859, kun luonnontieteilijä Charles Darwin esitteli evoluutioteoriansa kirjassaan Lajien synty. Sen mukaan kaikki eliöt polveutuvat yhteisistä kantamuodoista ja ovat ajan mittaan kehittyneet erilaisissa elinympäristöissä eri lajeiksi luonnovalinnan kautta.
Teoriaa toisaalta kehuttiin uraauurtavaksi ja toisaalta haukuttiin jumalanpilkaksi, ja se herätti kiihkeää keskustelua. Darwin ei kuitenkaan ollut ensimmäinen, joka esitti ajatuksia evoluutiosta.
VIDEO: Darwinin teorian vastaanotto
Jo muinaiset kreikkalaiset...
Yksi ensimmäisistä ”evolutionisteista” oli kreikkalainen filosofi Anaksimandros (610–546 eaa.). Hän uskoi, että kaikki elämä oli syntynyt vedessä ja merieläimet olivat sittemmin uineet maihin ja sopeutuneet uudenlaiseen ympäristöön.
Anaksimandroksen mukaan ihminenkin oli kehittynyt kalamaisista eläimistä ja ”saanut muotonsa näissä eläimissä”.
Myös mm. Zenon Kitionilainen (noin 334–262 eaa.) uskoi, että kaikella elollisella oli tietty tarkoitus ja että luonto pyrkii aina kohti ”rakennetta, joka on selviämisen kannalta ihanteellinen”.
Anaksimandros uskoi, että nykyiset maalla asuvat eläimet olivat kehittyneet vedestä nousseista merieläimistä.
Kirkko karsasti teoriaa
Antiikin filosofien darvinistiset ajatukset kuitenkin tukahdutettiin keskiajalla, sillä kirkon mukaan kaikki elollinen oli Jumalan luomaa ja siksi täydellistä – eikä mitään kehitystarpeita siis ole koskaan ollut.
Tämä uskomus ei kuitenkaan rajoittanut muslimitutkijoita. Niinpä historioitsija ja filosofi Ibn Khaldun kirjoitti vuonna 1377, että ihminen oli kehittynyt ”apinoiden maailmasta” prosessissa, jossa ”lajien lukumäärä kasvaa”.
Charles Darwin pyrkikin todistamaan näitä teoreettisia näkemyksiä julkaistessaan Lajien synnyn vuonna 1859. Nykyisin evoluutioteoria on kansainvälisen tiedeyhteisön yleisesti hyväksymä.