Skottilaissyntyinen kanadalainen Sandford Fleming sai ajatuksen aikavyöhykkeistä myöhästyttyään junasta vuonna 1876, kun eri alueilla noudatettiin eri aikajärjestelmää.
Fleming keksi, että koko maapallon voisi jakaa 24 aikavyöhykkeeseen.
Hän esitteli ajatuksensa muun muassa Kanadan kenraalikuvernöörille, joka puolestaan ajoi asiaa maailmalla.
Varsinkin Venäjän keisari Aleksanteri II tuki Flemingin ajatusta, sillä aikakysymys oli erityisen ongelmallinen Venäjän laajuuden vuoksi.
Kansainvälinen maantieteellinen konferenssi käsitteli asiaa Venetsiassa vuonna 1881 mutta ei päässyt vielä yksimielisyyteen.
Vuonna 1884 kansainvälisessä kokouksessa Washingtonissa Flemingin ehdotuksen hyväksyi lopulta 25 maata.
Päätettiin kuitenkin, että aikavyöhykkeistä voisi myös poiketa valtion sisällä käytännön syiden niin vaatiessa.
Vuonna 1884 kansainvälinen kokous sopi maailman aikavyöhykkeistä.
Aikavyöhykkeitä ei otettu kaikkialla heti käyttöön, sillä kaikki eivät hyväksyneet sitä, että 0-meridiaani, josta vuorokausi alkaa, kulkee Englannin Greenwichin kautta.
Lopulta aikavyöhykkeistä päästiin silti laajaan sopuun.