1. Nainen synnytti 17 kaniinia
Synnytysläläkäri John Howard yllättyi pahan kerran vuonna 1726, kun hänen potilaansa Mary Toft synnytti muutaman päivän sisällä yhdeksän kuollutta kania.
Paikalle kutsuttiin muita ansioituneita lääkäreitä, ja heidän läsnä ollessaan Toft synnytti lisää kaneja, kunnes niitä oli 17.
Tapaus sai maanlaajuista huomiota, mutta lääketieteellinen sensaatio lässähti lopulta, kun Mary Toft tunnusti kuuluisuuden ja kruunun eläkkeen toivossa tunkeneensa hengettömät kanit itse sisäänsä ”synnyttääkseen”
ne sitten.
3. Magnetismi paransi kaiken
Itävaltalainen lääkäri Franz Mesmer kehitti vuonna 1774 teorian, jonka mukaan ihmisen terveys liittyy erityiseen magneettikenttään. Ne, joilla oli liian vähän niin sanottua animaalista magnetismia, sairastuivat.
Onneksi Mesmerillä oli itsellään animaalista magnetismia vaikka muille jakaa, mikä antoi hänelle parantajan ominaisuuksia. Koskemalla potilaan käsivartta useita kertoja Mesmer sai tämän vaipumaan transsiin, mikä oli hänen mukaansa hyväksi terveydelle.
Mesmer muutti Pariisiin vuonna 1778, ja jo kaksi vuotta myöhemmin animaalinen magnetismi oli niin suosittua, että hänellä aikansa riitti vain usean potilaan hoitamiseen samanaikaisesti. Kun nämä pitivät metallitankoa veteen upotettuna, kaikki vaivat sappikivistä sokeuteen paranivat.
Jopa Ranskan kuningatar Marie-Antoinette uskoi Mesmeriin, mutta Ludvig XVI:n asiantuntijaryhmä totesi ”lääkärin” huijariksi, ja tämä joutui lähtemään maanpakoon.
4. Märkä parittelu aiheutti kyhmyjä
Itävaltalainen biologi Paul Kammerer halusi kiivaasti todistaa, miten hankitut ominaisuudet, kuten lihakset, saattoivat periytyä. Hän väitti saaneensa maalla kutevan sammakkolajin kehittämään jalkoihinsa tummat kyhmyt, jollaiset oli vain vedessä kutevilla sammakoilla – ja että kyhmyt periytyivät seuraaville sukupolville.
Kun eräs tutkija tutki kyhmyjä tarkemmin, hän huomasi, että ne olivat ihon alle ruiskutettua mustetta.
Kammererin maine oli tuhoutunut, ja hän ampui itsensä.
6. Kivikauden ihmiset käyttivät farkkuja
Filippiiniläinen poliitikko Manuel Elizalde löysi vuonna 1971 Filippiineiltä Mindanaon saarelta sademetsän siimeksestä jotakin ihmeellistä: tasadayheimon, joka ei ollut koskaan ollut yhteydessä muuhun maailmaan.
Heimoon kuului vain 26 ihmistä, ja heitä kuvailtiin maailman alkukantaisimmiksi: he asuivat luolissa, käyttivät yksinkertaisia kivityökaluja ja pukeutuivat lehtiin.
Tasadayt eivät metsästäneet eivätkä viljelleet maata vaan elivät sillä, mitä sademetsällä oli heille tarjota. Heillä ei ollut sanoja ”ase”, ”sota” tai ”vihollinen”.
Uutinen alkeellisesta paratiisista levisi maailmalle, ja tasadayheimosta tehtiin muun muassa suosittu dokumenttielokuva vuonna 1972. Samana vuonna joukko kuuluisuuksia, muun muassa lentäjä Charles Lindbergh, kävi tutustumassa heimoon, mutta yhdeltä ryhmältä pääsy evättiin: riippumattomilta tutkijoilta.
Marcosin hallinnon kaaduttua vuonna 1986 alueelle pääsi vapaasti, ja kaksi toimittajaa löysi tasadayheimon luolat. Ne oli hylätty, mutta tovin etsittyään toimittajat löysivät entiset luola-asujat.
Nyt nämä asuivat pienissä taloissa ja käyttivät T-paitoja ja farkkuja. Pian paljastui, että Elizalde oli maksanut 26 heimolaiselle luolaihmisten esittämisestä. Jälkeenpäin järjestettiin tutkinta siitä, mitä oikein oli tapahtunut.
Tutkijat päättelivät, että tasadayt olivat pitkälti eristäytynyt heimo, jonka Elizalde oli kuitenkin saanut esittämään todellistakin eristäytyneempää ja alkeellisempaa saadakseen maailman tiedotusvälineiden huomion.
8. Kone kertoi persoonallisuuden
Idearikas keksijä Henry C. Lavery ja hänen kollegansa, liikemies Frank P. White, esittelivät vuonna 1931 keksimänsä laitteen, psykografin, jolla pystyi paljastamaan henkilön persoonallisuuden.
Psykografi perustui frenologiaan, jonka mukaan henkilön henkisiä kykyjä ja luonteenpiirteitä pystyi selvittämään kallonmittauksilla.
Psykografi mittasi kallosta 32 eri kohtaa, joista kukin vastasi jotakin luonteenpiirrettä – esimerkiksi itsekunnioitus sijaitsi päälaella – ja tulkitsi tuloksia asteikolla, joka ulottui ”puutteellisesta” ”erittäin runsaaseen”.
Tiedemaailma oli 1930-luvulla pitänyt frenologiaa jo pitkään hölynpölynä, mutta kone sai kuitenkin suuren suosion ja toi keksijöilleen omaisuuden.