1. Nainen synnytti 17 kaniinia
Synnytysläläkäri John Howard yllättyi pahan kerran vuonna 1726, kun hänen potilaansa Mary Toft synnytti muutaman päivän sisällä yhdeksän kuollutta kania.
Paikalle kutsuttiin muita ansioituneita lääkäreitä, ja heidän läsnä ollessaan Toft synnytti lisää kaneja, kunnes niitä oli 17.
Britannian kuningas aloitti tutkinnan kanilapsien arvoituksen selvittämiseksi.
Tapaus sai maanlaajuista huomiota, mutta lääketieteellinen sensaatio lässähti lopulta, kun Mary Toft tunnusti kuuluisuuden ja kruunun eläkkeen toivossa tunkeneensa hengettömät kanit itse sisäänsä ”synnyttääkseen”
ne sitten.
The New York Sunin lukijat saivat hämmästellä Kuun vilkasta elämää.
2. Lehteä myytiin kuun asukkien avulla
Toimittaja Richard Adams Locke kirjoitti 25. elokuuta 1835 The New York Sun -lehdessä, että brittiläinen tähtitieteilijä John Herschel oli löytänyt elämää Kuusta. Herschel oli nähnyt teleskoopillaan muun muassa hännättömiä majavia, jotka asuivat mökeissä ja käyttivät tulta.
Kolmen päivän päästä lehti ylsi ennätyspainokseensa 19 360 kappaletta, kun se kertoi Kuussa elävän kullanhohtoisia lepakon kaltaisia ihmisolentoja.
Lähetyssaarnaajat alkoivat heti pohtia, miten levittää kristinuskoa lepakkoihmisille, mutta Locke paljasti keksineensä koko jutun tarkoituksenaan pelastaa lehti, jonka lukijamäärä oli laskenut voimakkaasti.
Lehti sinnittelikin aina vuoteen 1950 asti, mutta Locke sai potkut.
Jotkut Mesmerin potilaat reagoivat voimakkaasti hänen hoitoihinsa.
3. Magnetismi paransi kaiken
Itävaltalainen lääkäri Franz Mesmer kehitti vuonna 1774 teorian, jonka mukaan ihmisen terveys liittyy erityiseen magneettikenttään. Ne, joilla oli liian vähän niin sanottua animaalista magnetismia, sairastuivat.
Onneksi Mesmerillä oli itsellään animaalista magnetismia vaikka muille jakaa, mikä antoi hänelle parantajan ominaisuuksia. Koskemalla potilaan käsivartta useita kertoja Mesmer sai tämän vaipumaan transsiin, mikä oli hänen mukaansa hyväksi terveydelle.
Mesmerin ryhmäparannussessioissa potilaat pitivät käsissään vesisaaviin upotettuja metallitankoja.
Mesmer muutti Pariisiin vuonna 1778, ja jo kaksi vuotta myöhemmin animaalinen magnetismi oli niin suosittua, että hänellä aikansa riitti vain usean potilaan hoitamiseen samanaikaisesti. Kun nämä pitivät metallitankoa veteen upotettuna, kaikki vaivat sappikivistä sokeuteen paranivat.
Jopa Ranskan kuningatar Marie-Antoinette uskoi Mesmeriin, mutta Ludvig XVI:n asiantuntijaryhmä totesi ”lääkärin” huijariksi, ja tämä joutui lähtemään maanpakoon.
4. Merenneito oli kalan ja apinan sekoitus
Newyorkilaisille esiteltiin vuonna 1842 merenneidon kuivuneet jäännökset. Brittiläinen herrasmies, tohtori J. Griffin, kertoi tuoneensa otuksen Fidžiltä.
Merenneitoa esiteltiin museoissa, ja se oli 20 vuotta suosittu yleisökohde. Lopulta kuitenkin paljastui, että Griffin olikin periamerikkalainen ja töissä sirkuslegenda P. T. Barnumilla.
Lisäksi tutkimuksissa osoittautui, että merenneito oli kyhätty kokoon yhdistämällä apinan yläruumis kalan pyrstöön.
Kammerer syytti apulaistaan tutkimuksessa huijaamisessa.
4. Märkä parittelu aiheutti kyhmyjä
Itävaltalainen biologi Paul Kammerer halusi kiivaasti todistaa, miten hankitut ominaisuudet, kuten lihakset, saattoivat periytyä. Hän väitti saaneensa maalla kutevan sammakkolajin kehittämään jalkoihinsa tummat kyhmyt, jollaiset oli vain vedessä kutevilla sammakoilla – ja että kyhmyt periytyivät seuraaville sukupolville.
Kun eräs tutkija tutki kyhmyjä tarkemmin, hän huomasi, että ne olivat ihon alle ruiskutettua mustetta.
Kammererin maine oli tuhoutunut, ja hän ampui itsensä.
5. Kivessä oli taivaallisia kuvioita
Noin 300 vuotta sitten pari poikaa toi saksalaiselle professorille Johann Beringerille löytämänsä kiven, jossa oli ihmeellisiä kuvioita: hännällinen komeetta, aurinko, jolla oli kasvot, ja heprealainen kirjainyhdistelmä YHVH, joka tarkoittaa Jehovaa.
Beringer oli varma, että kivi oli Jumalan työtä, ja kirjoitti siitä laajan tutkielman. Ennen kuin hän ehti julkaista sitä, eräs kollega paljasti, että koko homma oli pilaa.
Beringer kieltäytyi uskomasta ja joutui myöhemmin velkoihin yrittäessään ostaa itselleen tutkielman koko painoksen.
Tasadayheimon ihmiset asuivat luolissa ja olivat loistavia puissakiipeilijöitä.
6. Kivikauden ihmiset käyttivät farkkuja
Filippiiniläinen poliitikko Manuel Elizalde löysi vuonna 1971 Filippiineiltä Mindanaon saarelta sademetsän siimeksestä jotakin ihmeellistä: tasadayheimon, joka ei ollut koskaan ollut yhteydessä muuhun maailmaan.
Heimoon kuului vain 26 ihmistä, ja heitä kuvailtiin maailman alkukantaisimmiksi: he asuivat luolissa, käyttivät yksinkertaisia kivityökaluja ja pukeutuivat lehtiin.
Tasadayt eivät metsästäneet eivätkä viljelleet maata vaan elivät sillä, mitä sademetsällä oli heille tarjota. Heillä ei ollut sanoja ”ase”, ”sota” tai ”vihollinen”.
Uutinen alkeellisesta paratiisista levisi maailmalle, ja tasadayheimosta tehtiin muun muassa suosittu dokumenttielokuva vuonna 1972. Samana vuonna joukko kuuluisuuksia, muun muassa lentäjä Charles Lindbergh, kävi tutustumassa heimoon, mutta yhdeltä ryhmältä pääsy evättiin: riippumattomilta tutkijoilta.
Manuel Elizalde (keskellä) kommunikoi tasadayheimon kanssa tulkin avulla.
Marcosin hallinnon kaaduttua vuonna 1986 alueelle pääsi vapaasti, ja kaksi toimittajaa löysi tasadayheimon luolat. Ne oli hylätty, mutta tovin etsittyään toimittajat löysivät entiset luola-asujat.
Nyt nämä asuivat pienissä taloissa ja käyttivät T-paitoja ja farkkuja. Pian paljastui, että Elizalde oli maksanut 26 heimolaiselle luolaihmisten esittämisestä. Jälkeenpäin järjestettiin tutkinta siitä, mitä oikein oli tapahtunut.
Tutkijat päättelivät, että tasadayt olivat pitkälti eristäytynyt heimo, jonka Elizalde oli kuitenkin saanut esittämään todellistakin eristäytyneempää ja alkeellisempaa saadakseen maailman tiedotusvälineiden huomion.
Martin Fleishmann (vas.) väitti luoneensa energiaa vesilasissa.
7. Kylmäfuusio lässähti
Maailman energiaongelmat näyttivät ratkeavan kertaheitolla 23. maaliskuuta 1989, kun kemistit Stanley Pons ja Martin Fleischmann kertoivat saaneensa aikaan niin sanotun kylmäfuusion – huoneenlämmössä ja harrastelijavälineillä.
Keksintöä kutsuttiin ”suurimmaksi sitten tulen teon”, mutta kun yksikään tutkija tai kukaan muukaan ei onnistunut toistamaan koetta, juttu todettiin hölynpölyksi ja tiedeyhteistö käänsi kylmästi Ponsille ja Fleischmannille selkänsä.
Psykografimittauksia tehtiin tavarataloissa ja elokuvateattereissa.
8. Kone kertoi persoonallisuuden
Idearikas keksijä Henry C. Lavery ja hänen kollegansa, liikemies Frank P. White, esittelivät vuonna 1931 keksimänsä laitteen, psykografin, jolla pystyi paljastamaan henkilön persoonallisuuden.
Psykografi perustui frenologiaan, jonka mukaan henkilön henkisiä kykyjä ja luonteenpiirteitä pystyi selvittämään kallonmittauksilla.
Psykografi mittasi kallosta 32 eri kohtaa, joista kukin vastasi jotakin luonteenpiirrettä – esimerkiksi itsekunnioitus sijaitsi päälaella – ja tulkitsi tuloksia asteikolla, joka ulottui ”puutteellisesta” ”erittäin runsaaseen”.
Tiedemaailma oli 1930-luvulla pitänyt frenologiaa jo pitkään hölynpölynä, mutta kone sai kuitenkin suuren suosion ja toi keksijöilleen omaisuuden.
Fujimura pyysi syvään kumartaen anteeksi huijauksiensa paljastuttua.
9. Arkeologi teki paholaisen työtä
Häntä kutsuttiin ”Jumalan käsiksi”, eikä Shinichi Fujimukan kyky löytää arkeologisia aarteita ollutkaan tästä maailmasta. Harrastaja-arkeologi eteni muutamassa vuodessa arvostetuksi asiantuntijaksi.
Fujimuka teki ensimmäisen suuren löytönsä vuonna 1981, kun hän löysi 40 000 vuotta vanhoja kiviesineitä – vanhimpia Japanista koskaan löydettyjä. Seuraavina vuosina hän osallistui useille kaivauksille eri puolilla Japania. Missä tahansa hän iskikin kätensä maahan, sieltä löytyi merkittäviä muinaisesineitä.
Huipentuma oli 22. lokakuuta 2000, kun Fujimura ilmoitti löytäneensä tiimeineen jäännöksiä yli 600 000 vuotta vanhoista työkaluista ja asumuksista. Ainutlaatuinen löytö herätti suurta kansainvälistä huomiota.
Muutama päivä myöhemmin Mainichi Shimbun -lehti kuitenkin julkaisi etusivullaan kolme kuvaa, joissa Fujimura kätki maahan kiviesineitä, joita hän myöhemmin oli kaivanut maasta.
Fujimura tunnusti huijanneensa, mutta vain sen kerran. Tutkimuksissa selvisi kuitenkin, että hän oli petkuttanut 159:ssä niistä 178 kaivauksesta, joihin hän oli osallistunut.
”Paholainen houkutteli minut kiusaukseen”, ”Jumalan kädet” selitteli tekoaan.