Homofobia ajoi lahjakkaan matemaatikon itsemurhaan
Kesäkuussa on kulunut sata vuotta matematiikkanero Alan Turingin syntymästä. Traagisesti kuollut Turing tunnetaan ensimmäisen tietokoneen kehittäjänä ja taitavana koodinmurtajana.
Turingin koodinmurtajassa oli 36 kiekkoa. Se vastasi 12:ta Enigma-laitetta, ja sillä testattiin eri salausvaihtoehtoja.
Kesäkuun 8. päivän aamuna vuonna 1954 kotiapulainen Eliza Clayton teki järkyttävän löydön.
Hänen työnantajansa, 41-vuotias matemaatikko Alan Turing makasi sängyssään selällään liikkumatta suu vaahdossa.
Kun Clayton kosketti Turingin kättä, se oli jäykkä ja kylmä. Clayton juoksi kauhistuneena naapuriin soittamaan poliisille.
Rikospaikkatutkijat löysivät Turingin ruumiin vierestä omenan, josta oli haukattu pala.
Kun ruumiinavauksessa havaittiin Turingin sisäelimien tuoksuvan karvasmantelille, poliisilla oli koossa ainekset teoriaan kuolintavasta: Turing oli haukannut syanidilla myrkytettyä omenaa.
Ruumiinavausraportissa todettiin, että Manchesterin yliopiston tutkija Alan Turing oli tehnyt itsemurhan.
Turingin kuolemaa oli edeltänyt loistava tieteellinen ura. Turingin työllä oli ensinnäkin ollut ratkaiseva merkitys tietojenkäsittelytieteen synnylle ja kehitykselle.
Vuosien mittaan häntä oli alettu arvostaa myös hänen toisen maailmansodan aikana tekemästään työstä kotimaansa palveluksessa.
Kaikista Turingin ansioista huolimatta häneen oli kohdistunut ennakkoluuloja, jotka lopulta ilmeisesti ajoivat hänet kuolemaan.
Sisäänpäinkääntynyt eksentrikko
Turing syntyi 23.6.1912. Hänen poikkeuksellinen matemaattinen lahjakkuutensa ilmeni jo lapsena, ja hän osasi laskea ennen kuin hän oli oppi lukemaan.
Jo ennen kouluikää hän oli hyvin taitava lukujen käsittelyssä ja loogisessa ajattelussa.
Toisaalta hän käsitti nuorena usein kaiken kirjaimellisesti, mikä oudoksutti muita ja sai nämä karttamaan häntä.
Hänen sosiaaliset taitonsa eivät siksi päässeet kehittymään, ja hänen oli myöhemminkin vaikea tulla toimeen muiden kuin harvojen läheisten ystäviensä ja kollegoidensa kanssa.
Kouluikäisenä Turing lähetettiin monien muiden brittilasten tavoin sisäoppilaitokseen.
Dorsetissa sijaitsevan Sherborne Schoolin verkkosivuilla Turing esitellään nykyisin opinahjon kaikkien aikojen kuuluisimpana oppilaana. Kouluaikana Turingin matemaattista lahjakkuutta ei kuitenkaan pidetty merkittävänä.
Turing nimittäin pinnasi tavallisilta laskentotunneilta ja käytti aikansa mieluummin ratkomalla yhtälöitä, joiden mielekkyyttä matematiikanopettaja ei ymmärtänyt. Tästä syystä hän ei saanut hyviä arvosanoja.
Kaikesta huolimatta Turing nautti sisäoppilaitosajastaan Dorsetissa. Siellä hän tutustui ja todennäköisesti myös ihastui ikätoveriinsa Christopher Morcomiin.
Vaikka pojat enimmäkseen keskustelivat Einsteinin suhteellisuusteoriasta ja piin desimaalien laskemisesta, yhteiset hetket olivat Turingille tärkeitä. Ystävyys Morcomiin oli luultavasti hänen elämänsä romanttisin suhde.
Suhde päättyi kuitenkin pian, kun Morcom menehtyi tuberkuloosiin vain 18 vuoden ikäisenä.
Hautajaisten jälkeen Turing sai Morcomin vanhemmilta ystävänsä henkilökohtaisia esineitä.
Hän vaali muun muassa tämän tähtikarttaa ja kirjoitusvälineitä.
”Hän hellii lähettämiänne tavaroita kuin nainen”, Turingin äiti kirjoitti Morcomin äidille.
Turing oli murtunut ystävänsä kuolemasta, mutta ystävyyssuhde oli vahvistanut hänen käsitystään omasta homoseksuaalisesta identiteetistään.
Turing ei koskaan hävennyt seksuaalista suuntautumistaan ja myöhemmin kertoi siitä lähimmille ystävilleen ja työtovereilleen.
Jonkinasteinen salailu oli silti tarpeen, sillä Britanniassa oli vuoteen 1967 saakka voimassa laki, jonka perusteella homoseksuaalisista teoista saattoi joutua syytteeseen ja vankilaan.
Lahjakkaimmat brittimatemaatikot koottiin Bletchley Parkin kartanoon.
Tietojenkäsittelytiede hahmottui
Sherborne Schoolin jälkeen Turing aloitti opinnot Cambridgen yliopistossa, jossa hän saavutti pian matemaattisen neron maineen.
Valmistuttuaan 22-vuotiaana hän sai heti töitä opettajana. Työnsä ohella hän jatkoi tutkimuksiaan.
Vuonna 1936 hän sai valmiiksi uraauurtavan tutkimuksensa On Computable Numbers (”Laskettavista numeroista”).
Siinä hän kuvasi sellaisen koneen periaatteet, jolla voitaisiin suorittaa kaikenlaisia matemaattisia ja loogisia laskutoimituksia binääriluvuilla eli nollilla ja ykkösillä tavallisen kymmenlukujärjestelmän sijaan.
Ajatus ”ajattelevasta” koneesta kiehtoi Turingia, mutta hänellä ei vielä ollut vielä käsitystä siitä, voitaisiinko sellainen ylipäänsä toteuttaa.
Turingilla oli tutkimuksensa mukanaan, kun hän vuonna 1937 matkusti Yhdysvaltoihin Princetonin yliopistoon suorittamaan tohtorintutkintoa kuuluisan matemaatikon John Neumannin johdolla. Teos ei vienyt laukussa tilaa, mutta sen sisältö oli sitäkin painavampi.
Nykyisin On Computable Numbers -tutkimusta pidetään yhtenä tietojenkäsittelytieteen teorian perusteoksista. Tuolloin sitä kuitenkin hädin tuskin tunnettiin.
Vaikka Princetonissa oli lukuisia opiskelijoita ja tutkijoita, joilla oli edellytykset ymmärtää Turingin teoriaa, mielenkiinto sitä kohtaan oli vähäistä.
”Olen saanut tilauksen vain kahdesta kappaleesta”, Turing kirjoitti pettyneenä äidilleen, kun hänen tutkimuksensa julkaistiin tieteellisessä aikakauslehdessä tammikuussa 1937.
Edes Turingin ohjaaja John Neumann ei vaivautunut perehtymään suojattinsa tutkimukseen, vaikka hän oli tieteenalan eturivin tutkijoita.
1930-luvulla Neumann työskenteli omien teorioidensa parissa, jotka muistuttivat Turingin ajatuksia, ja myöhemmin hän osallistui ensimmäisen yhdysvaltalaisen tietokoneen kehittelyyn.
Neumannilla saattoikin olla omat itsekkäät syynsä jättää huomioimatta Turingin oivallukset.
Nokkelat kutsuttiin koodinpurkuun
Jotkut osasivat silti arvostaa Turingin matemaattisia lahjoja. 4. syyskuuta 1939 Britannian tiedustelupalvelu kutsui kaikessa hiljaisuudessa hänet ”kapteeni Ridleyn metsästysretkelle” Bletchley Parkiin noin sata kilometriä Lontoosta luoteeseen.
Toinen maailmansota oli juuri puhjennut. Metsästysretkellä ei siksi jahdattukaan kettuja eikä riistaa vaan saksalaisten sotatoimia koskevia viestejä, jotka nämä olivat salanneet Enigma-nimisellä salauslaitteella.
Bletchley Parkin ”metsästäjät” olivat Britannian älykkäimpiä ihmisiä: joukossa oli lahjakkaita matemaatikoita, salakirjoitusten tutkijoita, Daily Telegraphin erittäin vaikean ristisanatehtävän ratkaisseita ja muun muassa sakkimestari Hugh Alexander.
Heille oli yhteistä se, että he kaikki osasivat poikkeuksellisen hyvin murtaa koodeja.
Turing uskoi aluksi pestin kestävän muutaman kuukauden, mutta se venyikin vuosien mittaiseksi.
Hänen tehtävänsä Bletchley Parkissa oli erityisesti Saksan sukellusveneiden viestien purkamista.
Hän oivalsi pian, että Enigma-koodi oli tuotettu koneella, joten sen murtamiseenkin tarvittiin konetta. Tätä tarkoitusta varten hän kehitteli koneen, joka sai nimekseen The Bombe.
Vaikka The Bombe oli tietokoneen edeltäjä, se ei muistuttanut nykytietokoneita. Se oli kaksi metriä pitkä ja leveä möhkäle, joka painoi tonnin.
Se oli kuitenkin Turingin pitkäaikaisen unelman täyttymys, sillä siinä hänen abstrakti teoriansa sai käsinkosketeltavan muodon.
The Bombe oli aivan ainutlaatuinen siksikin, että sillä vaikutti olevan temperamenttinen luonne.
Se antoi käyttäjille sähköiskuja, nipisti näiden sormet kiekkojen väliin, vuoti öljyä ja ajoittain kieltäytyi toimimasta.
Salauksenpurkulaite kuitenkin täytti tehtävänsä, ja ajan mittaan niitä rakennettiin lisää.
Ne auttoivat kääntämään salakirjoitetut viestit selväkielisiksi ja liittoutuneita voittamaan sodan. Koneille annettiin omat nimet: Victory, Otto, Eureka ja Agnus Dei.
Turingin ryhmään kuului myös yksi naispuolinen jäsen, Joan Clarke. Hän ja Turing tulivat hyvin toimeen keskenään ja menivät kihloihin. Jonkin ajan kuluttua Turing tuli toisiin ajatuksiin.
Hän paljasti Clarkelle olevansa homoseksuaali ja purki kihlauksen, vaikka hän olikin hyvin kiintynyt Clarkeen.
Turingin kuoleman jälkeen hänen työnsä pohjalta kehitettiin DEUCE, maailman ensimmäinen kaupallinen digitaalinen tietokone.
Turing kehitti ajattelevaa konetta
Sodan jälkeen Turing muutti vuonna 1948 Manchesterin lähistölle Wimslowiin.
Se oli ensimmäinen kerta, kun hänellä oli oma asunto, sillä siihen saakka hän oli asunut asuntoloissa ja Bletchley Parkin aikana sikäläisessä hotellissa.
Turingin naapurit ja kotiapulainen pitivät hiljaisesta tiedemiehestä. Hän oli heistä ehkä hieman erikoinen mutta kaikin puolin miellyttävä.
Turing uppoutui tutkimukseensa. Hän oli saanut töitä Manchesterin yliopistosta, jossa hän saattoi heittäytyä suuren intohimonsa pariin: kehittämään ajattelevaa konetta.
Yhdessä entisen Cambridgen aikaisen opettajansa Maxwell Newmanin kanssa hän alkoi ponnistella uuden hankkeen parissa.
Tuloksena syntyi Manchester Babyksi kutsuttu tietokone, joka oli nykynäkökulmasta hyvin alkeellinen. Turing kollegoineen tiesi silti saaneensa aikaan jotain mullistavaa.
”Tämä on vasta esimakua siitä, mitä on tulossa, ja vain varjo siitä, mitä jonain päivänä on olemassa”, Turing sanoi Times-lehden haastattelussa kesäkuussa 1949.
”Voi kulua vuosia ennen kuin pääsemme käyttämään hyväksi sen kaikkia mahdollisuuksia, mutta uskon, että se voi selvitä samasta kuin ihmisäly ja loppujen lopuksi myös kilpailla ihmisälyn kanssa tasavertaisena”, hän arveli.
Vankilaa tai kemiallinen kastraatio
Tammikuussa 1952 Turingin elämässä sattui tapaus, jonka voidaan katsoa johtaneen hänen kuolemaansa: poistuessaan Regal Cinema -elokuvateatterista Turing kohtasi 19-vuotiaan Arnold Murrayn.
Murray oli työtön, ja hänen tuttavapiiriinsä kuului paljon pikkurikollisia. Hän ei ollut varsinainen prostituoitu, mutta hän liikkui seurassa, jossa osattiin ottaa taloudellinen hyöty irti vanhempien miesten kiinnostuksesta.
Turingilla ja Murrayllä oli lyhyt suhde. Pian sen jälkeen, kun Murray oli ollut ensimmäistä kertaa Turingin luona, tämän asuntoon murtauduttiin.
Varas sai saaliikseen vaatteita, veitsen, partakoneen, kompassin ja muuta tavaraa noin 50 punnan arvosta.
Turing oli varma siitä, että varas oli joko Murray tai joku tämän tutuista, ja hän ilmoitti murrosta poliisille. Tällöin poliisille paljastui Turingin ja Murrayn suhde. Murron tutkimisen sijaan poliisi keskittyikin sukupuolikuririkkomukseen, ja Turingia vastaan nostettiin syyte.
Oikeusjuttu päättyi siihen, että Turing sai valita joko vuosien vankeuden tai kemiallisen kastraation. Hän valitsi jälkimmäisen. Se merkitsi sitä, että hän sai vuoden ajan naishormoniruiskeita, joiden uskottiin parantavan hänet.
”Olen nyt ajautunut tilanteeseen, jonka olen tiennyt olevan mahdollinen mutta jonka todennäköisyydeksi olen arvoinut 1:10”, Turing kirjoitti ystävälleen oikeusjutun aikana. ”Tämän myllytyksen päätyttyä olen toinen mies. En vain vielä tiedä, millainen.”
Turing oli oikeassa. Esterogeeni sai hoikan miehen lihomaan. Turingille kasvoi rinnat, ja hormonit vaikuttivat myös hänen mielialaansa. Masennus ja mielialan muutokset saattoivat ajaa hänet itsemurhaan.
Turingin lähimmät ystävät, hänen äitinsä ja jopa psykiatri, jolla Turing oli käynyt, kieltäytyivät kuitenkin uskomasta, että Turing olisi voinut riistää itseltään hengen.
Esimerkiksi Turingin äiti piti kuolemaa huolimattomuudesta johtuneena onnettomuutena.
David Leavitt vihjaa Turingin elämäkerrassa The Man Who Knew Too Much, että Britannian tiedustelupalvelulla saattoi olla syynsä päästä Turingista eroon.
Bletchley Parkissa koodinmurtajina toimineilla oli hallussaan tietoja, joiden Britannia ei halunut vuotavan julkisuuteen sodan jälkeenkään, ja tuomio heikensi Turingin luotettavuutta viranomaisten silmissä.
Todisteita tiedustelupalvelun sekaantumisesta Turingin kuolemaan ei kuitenkaan ole.
Ennen hormonihoitoa Turing oli hoikka ja hyväkuntoinen.
Pääministeri pyysi anteeksi
Britanniassa asenne homoseksuaalisuuteen muuttui merkittävästi Turingin kuoleman jälkeen.
Kului silti vielä lähes 50 vuotta, ennen kuin Britannian hallitus vuonna 2009 pyysi virallisesti anteeksi homoseksuaaleihin kohdistuneita vainoja.
Tuolloin pääministerinä ollut Gordon Brown kutsui Turingin saamaa tuomiota ”kauhistuttavaksi” ja ”täysin epäoikeudenmukaiseksi”.
”Turing oli loistava matemaatikko, eikä ole yhtään liioiteltua sanoa, että toisen maailmansodan kulku olisi ollut hyvin erilainen ilman hänen panostaan saksalaisten Enigma-koodin murtamisessa. Hänen ainutlaatuinen työnsä auttoi voittamaan sodan.
Olemme hänelle suuressa kiitollisuudenvelassa, ja on hirvittävää, että häntä kohdeltiin niin epäinhimillisesti”, Brown kirjoitti.
Turingin varhainen kuolema oli iso menetys tiedeyhteisölle. Turing työskenteli jo 1930-luvulla tekoälyn parissa.
Hän kehitti yhden maailman ensimmäisistä tietokoneista, ja nykyaikainen tietojenkäsittely perustuu pitkälti hänen teorioihinsa.
Turingin syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi tiedeyhteisö julisti vuoden 2012 Alan Turingin vuodeksi, jolloin tietojenkäsittelyn uranuurtajaa muistettiin monin tavoin.