Auringonpimennys johtuu siitä, että, Kuu liikkuu radallaan Maan ja Auringon väliin ja peittää Auringon joko osittain tai kokonaan. Vanhin tunnettu auringonpimennykseen viittaava sana on kiinan syömistä tarkoittava ”chi”.

© Shutterstock

Auringonpimennykset ennustivat tuhoa ja kuolemaa

Auringonpimennyksen uskottiin yli 3  000 vuoden ajan enteilevän pahaa, ja niin se tavallaan tekikin. Moni on kuollut taikauskon vuoksi, mutta jotkut ovat osanneet hyödyntää pimennyksiä edukseen.

2134 eaa.: Yllättävä pimennys sai päät putoilemaan Kiinassa

Auringonpimennys oli muinaisessa Kiinassa pelottava tapahtuma, sillä kiinalaiset uskoivat Auringon pimenemisen johtuvan siitä, että lohikäärme ahmi Auringon kitaansa.

Niinpä he yrittivät karkottaa lohikäärmeen ja saada Auringon palaamaan ampumalla nuolia korkealle ilmaan ja hakkaamalla kovaäänisesti rumpuja.

Kaikesta taikauskoisuudesta huolimatta kiina­laiset tähtitieteilijät olivat aikansa etevimpiä. He pystyivät jo yli 2  000 vuotta sitten laskemaan auringon- ja kuunpimennysten tarkat ajankohdat.

Keisarin hoviastronomeille Hsille ja Holle sattui kuitenkin ikävä kömmähdys, kun he olivat juhlimiseltaan unohtaneet ennustaa syksyllä 2134 eaa. tapahtuvan auringonpimennyksen.

Yllättävä ­pimennys sai valtakunnan paniikin valtaan, ja keisari Zhong Kang raivostui Hsille ja Holle ja antoi mestata heidät.

1133: Auringonpimennys enteili kuninkaan ruokamyrkytystä

Kun Aurinko pimeni Englannissa 2. elokuuta 1133, kansa piti sitä huonona entee­nä. Pimennys tapahtui nimittäin samaan aikaan, kun kuningas Henrik I lähti sotajoukkoineen Ranskaan, joka kuului tuolloin osaksi Englannille.

”Taivaankappaleetkin surivat tuon suurmiehen lähtöä Englannista”, kirjoitti eräs kronikoitsija, joka totesi harvinaisen luonnon­ilmiön synnyttäneen ”huolta miesten sydämissä”.

Alamais­ten huoli osoittautui oikeute­tuksi, sillä Henrik I ei koskaan palannut Englantiin. Hän nimittäin kuoli Normandiassa ilmeisesti rajuun ruokamyrkytykseen noin kaksi vuotta lähtönsä ­jälkeen.

Myrkytys johtui luultavasti nahkiaisista, joita kuningas oli ahminut lääkärinsä vastalau­seista huolimatta.

Henrikillä ei ollut miespuolisia perillisiä, ja hänen kuolemansa johti katkeraan valtataisteluun Englannin kruunusta.

Vaikka Henrik I kuoli yli kaksi vuotta auringonpimennyksen jälkeen, tapahtuma vahvisti taikauskois­ta käsitystä siitä, että pimennykset enteilivät tuhoa ja kuolemaa.

Henrik I sai 21 lasta, mutta vain yksi heistä – tyttö – syntyi avioliitossa.

© Bridgeman & Shutterstock

1375 eaa.: Sijainen hallitsi pimennyksen aikana

Muinaisille babylonialaisille oli hyvin tärkeää, että tähtitieteiijät pystyivät ennustamaan tule­vien auringonpimennysten ajankohdan.

He näet uskoivat, että pimennys tiesi pahaa hallitsevalle kuninkaalle. Niinpä Babyloniaa hallitsikin pimennysten aikana sijaiskuningas.

Kun ­pimennys ja vaara olivat ohi, oikea kuningas otti taas paikkansa valtaistuimella.

Babylonialaiset astronomit kirjasivat auringonpimennykset muistiin savitauluille. Vanhin ­arkeologien löytämä savitaulu on peräisin vuodelta 1375 eaa.

Babylonalaiset kirjasivat tärkeät tapahtumat, kuten auringonpimennykset, muistiin savitauluille.

© The British Museum

1869: Pimennys pelasti tutkijat Alaskassa

Vuonna 1869 yhdysvaltalainen maantieteilijä ja tähtitieteilijä George Davidson matkusti toverei­neen syrjäiseen Chilkat-laaksoon Alaskaan.

Tutkijaryhmän oli tarkoitus tarkkailla siellä tulevaa auringonpimennystä, jonka piti näkyä erityisen hyvin juuri tuolla seudulla.

Laaksossa asuva alkuasukasheimo ei ­kuitenkaan ilahtunut muukalaisten tulosta. Davidson kertoi intiaaneille lähipäivinä tapahtuvasta auringonpimennyksestä, jolloin nämä päättivät säästää toistaiseksi muukalaisten hengen.

Kun Aurinko sitten seuraavana päivänä pimeni, intiaanit pakenivat kauhuissaan ja yhdysvaltalaiset pelastuivat.

Chilkat-laakso on nimetty siellä asuvan intiaaniheimon mukaan.

© Sheldon Museum of Art & Shutterstock

1870: Tieteilijä pakeni ilmapallolla

Ranskalaisen tähtitieteilijän ja tiedemiehen Pierre Jules ­Janssenin hartain toive syksyllä 1870 oli päästä tarkkailemaan auringonpimennystä, jonka hän tiesi peittävän Algerian täydelliseen pimeyteen 22. joulukuuta 1870.

Epäonnekseen Janssen oli loukussa Pariisissa, jota ­Preussin armeija tuolloin parhaillaan piiritti.

Janssen ei kuitenkaan lannistunut. Hän oli taitava kuuma­ilmapalloilija, ja joulukuun alussa hän nousikin pallollaan ilmaan Pariisista ja suuntasi kohti Pohjois-Afrikkaa.

Perille päästyään hän joutui kuitenkin petty­mään, sillä auringonpimennyspäivänä Algerian taivasta peitti poikkeuksellisesti paksu pilviverho.

585 eaa: Yllättävä pimeys lopetti sodan

Nykyisen Turkin alueella asuneet muinaiset kansat, meedialaiset ja lyydialaiset, kävivät sotaa vuonna 585 eaa.

Sota oli jatkunut jo ­vuosia, kun kreikkalaisen histo­rioitsijan Hero­dotoksen mukaan tapahtui auringonpimennys.

”Juuri kun taistelu oli päässyt vauhtiin, päivä muuttui yöksi”, Herodotos kirjoitti noin 2  500 vuotta sitten. Sodan molemmat osapuolet ­pitivät pimennystä jumalten merkkinä siitä, että sodan oli loputtava, ja he laskivat aseensa.

Herodotoksen tarinan paikkansapitävyys on sittemmin kyseenalaistettu. Laskelmien mukaan on nimittäin todenäköistä, että sodan lopettanut äkillinen pimeys johtui kuun- eikä auringonpimennyksestä.

1831: Pimennys kannusti orjat kapinaan

Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa elänyt orja Nat Turner oli vuonna 1831 jo pitkään suunnitellut orjien kapinaa plantaasinomistajia vastaan.

Kun Virginiassa sitten 11. helmikuuta 1831 tapahtui aurigonpimennys,

Turner piti sitä korkeampien voimien käskynä tarttua aseisiin.

Saman vuoden elo­kuussa hän johti 70 orjaa veriseen kapinaan, joka vaati noin 60 valko­ihoisen ihmisen hengen.

Paikalliset asejoukot tukahduttivat kapinan kuitenkin nopeasti, ja Virginian osavaltio rankaisi kapinallisia ankarasti: yli ­kaksisataa orjaa hirtettiin, vaikka vain osa heistä oli ollut osallisena kapinassa.

33: Pimennys kertoo Jeesuksen kuolinhetken

Jeesuksen syntymähetkeä ei tiedetä varmasti, mutta useimmat tutkijat ovat yhtä ­mieltä siitä, että hän kuoli vuonna 33.

Tarkka ajoitus johtuu siitä, että vanhois­ta lähteistä löytyy useita tähtitieteellisiä vihjeitä, joiden avulla kuolin­hetki on voitu määrittää.

Esimerkiksi ­Markuksen evan­keliu­mi kertoo Jeesuksen kuolemasta näin:

”Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.”

Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Raamatussa kuvattu useita tunteja kes­tänyt auringonpimennys on liioittelua, mutta se tiedetään varmasti, että Lähi-idässä nähtiin noihin aikoihin useita auringonpimennyksiä.

Tutkijat ovat ­las­keneet, milloin pimennyksiä on ­sattunut, ja kun ajankohtia on verrattu Raamatun teksteihin, historioitsijat ovat pystyneet esittämään melko luotettavan arvion siitä, milloin Jeesus kuoli.

Jos Jeesus todella ristiinnaulittiin ­perjantaina juutalaisten pesah-juhlan aikana, kuten Markuksen evankeliumissa kerrotaan, sen on täytynyt tapahtua 3. huhtikuuta vuonna 33.

Raamatun mukaan taivas pimeni yhtäkkiä, kun Jeesus kärsi ristillä.

© Shutterstock