Työkalupakin kiehtova historia

Alkuperä: 2,4 miljoonaa vuotta sitten

Varhaiset apinaihmiset alkoivat käyttää kiviä iskuvälineinä jo noin 2,4 miljoonaa vuotta sitten. Vasaraa, tai ainakin sen varhaisinta muotoa ­nyrkki-iskuria, voidaankin ­hyvällä syyllä pitää maailman vanhimpana työkaluna. Nykyisen kaltaisen vasaran kehittyminen vei kuitenkin aikaa. ­Noin 30000 vuotta sitten joku keksi parantaa nyrkki-iskurin isku­voimaa sitomalla kiven ympärille nahkaremmin. Myöhemmin ­kivinen lyöntipää keksittiin kiinnittää nyörillä puiseen varteen.

Vasaran kehitys ei suinkaan pysähtynyt siihen. Keskiajalla sepät alkoivat kiinnittää vasaran lyöntipään ­varteen ­kahdella metalli­levyllä tai tekivät lyöntipäähän reiän, johon puu­varsi voitiin kiinnittää tiukasti. Näin lyöntipää ei irronnut varresta niin helposti kesken kaiken, ja vasarasta tuli turvallisempi käyttää.

Vasara on kautta aikojen ollut yksi ihmisen tärkeimmistä työkaluista. Se näkyi esimerkiksi Amerikan siirtomaa­kaudella, jolloin käsityöläiset kaiverruttivat usein ­kallisarvoisiin vasaroihinsa nimensä sekä työkalun ostopäivämäärän. ­Jotkut jopa ­antoivat vasaroilleen lempi­nimiä. Maailmanhistorian kenties kuuluisin vasara on skandinaaviseen jumal­tarustoon kuuluvan ukkosenjumala Thorin Mjölnir.

Alkuperä: Kivikausi

Kiinalaisen perimätiedon ­mukaan sahan keksi kiina­lainen Lu Ban, joka eli 500-luvulla eaa. Väitteen uskottavuutta kuitenkin heikentää se, että muinaiset egyptiläiset käyttivät kuparisia sahoja jo noin 2  500 vuotta ennen Lu ­Banin syntymää.

Varhaisimmat sahat ovat peräisin kivikaudelta, ja ne valmistettiin eläinten leuka­luista. Vaikka saha kehittyikin hiljalleen aikojen saatossa, sen ­perus­­muoto pysyi kutakuinkin samana 1700-luvulle asti, jolloin kehitettiin pyörösaha eli sirkkeli.

Alkuperä: Jääkausi

Jääkauden ihmisten oli oltava hyvin kekseliäitä, mikäli mielivät selviytyä viileässä ilmastossa. Ruokakasvit eivät ­kylmässä menestyneet, ja henkiinjääminen oli metsästysonnen varassa.

Siksi jääkauden ihmiset kehittivätkin uusia ja parempia työkaluja sekä metsästystä että saaliseläinten teurastusta ja paloittelua varten. Yksi tärkeimmistä – ja vanhimmista – työkaluista oli veitsi. Ensimmäiset veitset tehtiin luusta noin 20  000 vuotta ­sitten.

Sittemmin veitsiä valmistettiin muun muassa kuparista, pronssista ja raudasta, kunnes lopulta keksittiin teräs.

Keksijä: Jack Johnson

Nyrkkeilijä Jack Johnson kehitteli vankilassa ollessaan parannellun version jakoavaimesta. Jakoavain on yksi nuorimmista työkaluista, ja sen syntyajankohta on melko tarkkaan tiedossa. Yhdys­valtalainen Jack Johnson oli yksi kolmesta keksijästä, jotka 1800- ja 1900-luvuilla ­patentoivat yksinkertaisen mutta nerokkaan työkalun.

Jack Johnson oli nyrkkeilijä, josta tuli vuonna 1908 ensimmäinen mustaihoinen raskaansarjan maailmanmestari. Yhdysvaltalaiset eivät hyväksyneet mustaa mestaria ja yrittivät turhaan löytää ”suuren valkoisen toivon”, joka pystyisi riistämään tittelin Johnsonilta.

Itsetietoinen Johnson aiheutti muutenkin kohua vikittelemällä valkoihoisia naisia, ja hän oli kolmesti naimisissakin valkoisen naisen kanssa. Vuonna 1912 hänet tuomittiin vuodeksi vankilaan hänen kuljetet­tuaan prostituoidun osavaltiorajan yli.

Kärsiessään tuomiotaan Leavenworthin vankilassa Kansasissa Johnson kehitteli aikansa kuluksi jako­avaimesta parannellun version. Johnsonin jakoavain oli niin edistyksellinen aiempiin malleihin verrattuna, että hän sai sille patentin vuonna 1922. Vapauduttuaan ­Johnson jatkoi uraansa nyrkkeilijänä, vaikka ikä alkoi jo painaa. Viimeisen ottelunsa hän otteli vuonna 1938.

Ensimmäinen tunnettu kuvaus ruuvitaltasta on peräisin 1400-luvulta.

Keskiajan haarniska- ja asesepät kehittivät ruuvitaltan ritarien haarniskojen ja tuliaseiden kokoamista ja säätämistä varten. Saksassa Bodenjärven pohjois­puolella olevan Wolfeggin ­linnan kirjaston aarteisiin kuului muun ­muassa ­vuonna 1901 löydetty kuuluisa Waldsee­müllerin kartta ­vuodelta 1507, jossa mainitaan ensi kertaa nimi ”Ame­rikka”.

Harva kuitenkin tietää, että ­kirjastossa on myös 1400-luvulta peräisin oleva kirja, josta löytyy maailman varhaisin ­kuvaus ruuvitaltasta. Histo­rioitsijat uskovat, että ruuvitaltta oli ­keksitty vain vähän ennen kuin kirja julkaistiin.

Saksalaiset käyttivät alkuun ruuvi­talttaa haarniskojen ruuvien vääntämiseen, mutta myöhemmin niitä alettiin käyttää myös tuliaseiden säätämiseen. Esimerkiksi 1600-luvun pistooleissa sytytin kiinnitettiin paikoilleen ruuveilla, ja koska sitä piti jatkuvasti irrottaa ja kiinnittää taas paikoilleen, ruuvitaltan piti olla näppärä ja helppokäyttöinen. Ruuvitaltta kehittyikin vauhdilla.

Ruuvitaltta ei alkuun ollut ­mikään jokamiehen työkalu, sillä ruuvit ­olivat vaikeita valmistaa ja siksi kalliita ja harvinaisia. Ruuvien valmistus helpottui ja ­niiden hinta laski vasta teollisen vallankumouksen myötä, jolloin myös ruuvitaltat yleistyivät nopeasti.

Alkuperä: Muinaisaika

Jo muinaisten babylonialaisten tiedetään käyttäneen muuraustöissä varta vasten siihen tarkoitukseen kehitettyä lastaa. Yksi vanhimmista löydetyistä muurauslastoista on peräisin ­roomalaisajalta. Muurari joutui ­ilmeisesti jättämään työnsä kesken kiireellä, sillä lasta oli jäänyt laastiastiaan. Myöhemmin muurauslastasta tuli hyvin tehdyn työn symboli.

Kun Britan­niassa hiljattain restauroitiin vuonna 1380 valmistunutta kirkkoa, kirkosta löytyi muurauslasta, jonka kädensija oli katkaistu. Historioitsijat uskovat rikotun lastan viestineen siitä, että muurari oli tehnyt työnsä hyvin eikä korjauksille ollut tarvetta. Muurauslasta on yksi harvoista työkaluista, joita ei tunnettu muinoin kaikkialla maapallolla.

Esimerkiksi ­inkat eivät tunteneet muurausta, minkä vuoksi muun muassa Machu Picchu ja monet muut inkojen ­rakennelmat Andeilla on koottu ­tiilien sijasta toisiinsa tarkoin sovitetuista kivenlohkareista.

Alkuperä: Kivikausi

Muun muassa Aostan laaksosta Pohjois-Italiasta ja Rathlinin saarelta Pohjois-Irlannin rannikolta on löydetty suuria kivilouhoksia, joissa tuotettiin aikoinaan kiveä ­kirveitä varten. Vastaavia paikkoja on löydetty myös Englannista, Ranskasta ja Saksasta.

Ensimmäiset tunnetut kivikirveet, joiden kivinen terä oli kiinnitetty nahkanyöreillä ­puuvarteen, ovat peräisin 6000-luvulta eaa.

Keksijä: Anton Ullrich

Saksalainen teollisuuspamppu Anton Ullrich sai vuonna 1851 loistavan idean ja kehitti ­pitkästä mittakepistä kätevän taittomitan. 30 vuotta myöhemmin hän paranteli taittomitan saranaa ja sai keksinnölleen patentin.

Sinänsä mittakeppi on keksintönä ikivanha. Esimerkiksi Lothalista Pakistanista on ­löydetty 2400-luvulta eaa. ­peräisin oleva mitta, joka on niin tarkka, että sen virheeksi on nykyaikaisilla laitteilla mitattu vaivaiset 0,13 milli­metriä.

Alkuperä: Tuntematon

Antiikin kreikkalaisen mytologian jumala Hefaistos oli seppä. Hefais­tosta esittävissä kuvissa ­näkyvät usein myös pihdit, joita hän taruston mukaan käytti takoessaan salamoita isälleen ylijumala Zeukselle.

Muinaisten kreikkalaisten kuvat Hefaistoksen työkaluista ovat lähestulkoon varhaisimpia kuvia pihdeistä. Arkeologisissa kaivauk­sissa on löydetty jäänteitä huomattavasti vanhemmista pihdeistä, ­mutta ­niiden tekijöistä ja tekoajankohdasta ei ole tietoa.

Pihdit kehitettiin luultavasti samoihin aikoihin, kun ihmiset oppivat käyttämään tulta ja alkoivat käsitellä hehkuvia hiiliä ja muuta kuumaa.

Varhaisimmat pihdit tehtiin luulta­vasti puusta, mutta 3000-luvulla eaa. niitä alettiin ­valmistaa myös pronssista.

Ihmiskunnan kehittyessä myös pihdit kehittyivät, ja eri tarkoituksiin alettiin valmistaa erilaisia pihtejä. Nykyäänkin pihtejä käytetään moniin tarkoituksiin hevosen kengittämisestä kirurgiaan ja synnytyksiin.