Vasara on maailman vanhin työkalu
Varhaiset apinaihmiset alkoivat käyttää kiviä iskuvälineinä jo noin 2,4 miljoonaa vuotta sitten. Vasaraa, tai ainakin sen varhaisinta muotoa nyrkki-iskuria, voidaankin hyvällä syyllä pitää maailman vanhimpana työkaluna. Nykyisen kaltaisen vasaran kehittyminen vei kuitenkin aikaa. Noin 30000 vuotta sitten joku keksi parantaa nyrkki-iskurin iskuvoimaa sitomalla kiven ympärille nahkaremmin. Myöhemmin kivinen lyöntipää keksittiin kiinnittää nyörillä puiseen varteen.
Vasaran kehitys ei suinkaan pysähtynyt siihen. Keskiajalla sepät alkoivat kiinnittää vasaran lyöntipään varteen kahdella metallilevyllä tai tekivät lyöntipäähän reiän, johon puuvarsi voitiin kiinnittää tiukasti. Näin lyöntipää ei irronnut varresta niin helposti kesken kaiken, ja vasarasta tuli turvallisempi käyttää.
Vasara on kautta aikojen ollut yksi ihmisen tärkeimmistä työkaluista. Se näkyi esimerkiksi Amerikan siirtomaakaudella, jolloin käsityöläiset kaiverruttivat usein kallisarvoisiin vasaroihinsa nimensä sekä työkalun ostopäivämäärän. Jotkut jopa antoivat vasaroilleen lempinimiä. Maailmanhistorian kenties kuuluisin vasara on skandinaaviseen jumaltarustoon kuuluvan ukkosenjumala Thorin Mjölnir.
Ensimmäiset sahat tehtiin leukaluista
Kiinalaisen perimätiedon mukaan sahan keksi kiinalainen Lu Ban, joka eli 500-luvulla eaa. Väitteen uskottavuutta kuitenkin heikentää se, että muinaiset egyptiläiset käyttivät kuparisia sahoja jo noin 2 500 vuotta ennen Lu Banin syntymää. Varhaisimmat sahat ovat peräisin kivikaudelta, ja ne valmistettiin eläinten leukaluista. Vaikka saha kehittyikin hiljalleen aikojen saatossa, sen perusmuoto pysyi kutakuinkin samana 1700-luvulle asti, jolloin kehitettiin pyörösaha eli sirkkeli.
Veitsi oli elintärkeä ase ja työkalu
Jääkauden ihmisten oli oltava hyvin kekseliäitä, mikäli mielivät selviytyä viileässä ilmastossa. Ruokakasvit eivät kylmässä menestyneet, ja henkiinjääminen oli metsästysonnen varassa. Siksi jääkauden ihmiset kehittivätkin uusia ja parempia työkaluja sekä metsästystä että saaliseläinten teurastusta ja paloittelua varten. Yksi tärkeimmistä – ja vanhimmista – työkaluista oli veitsi. Ensimmäiset veitset tehtiin luusta noin 20 000 vuotta sitten.
Sittemmin veitsiä valmistettiin muun muassa kuparista, pronssista ja raudasta, kunnes lopulta keksittiin teräs.
Nyrkkeilymestari kehitti jakoavainta
Nyrkkeilijä Jack Johnson kehitteli vankilassa ollessaan parannellun version jakoavaimesta. Jakoavain on yksi nuorimmista työkaluista, ja sen syntyajankohta on melko tarkkaan tiedossa. Yhdysvaltalainen Jack Johnson oli yksi kolmesta keksijästä, jotka 1800- ja 1900-luvuilla patentoivat yksinkertaisen mutta nerokkaan työkalun.
Jack Johnson oli nyrkkeilijä, josta tuli vuonna 1908 ensimmäinen mustaihoinen raskaansarjan maailmanmestari. Yhdysvaltalaiset eivät hyväksyneet mustaa mestaria ja yrittivät turhaan löytää ”suuren valkoisen toivon”, joka pystyisi riistämään tittelin Johnsonilta.
Itsetietoinen Johnson aiheutti muutenkin kohua vikittelemällä valkoihoisia naisia, ja hän oli kolmesti naimisissakin valkoisen naisen kanssa. Vuonna 1912 hänet tuomittiin vuodeksi vankilaan hänen kuljetettuaan prostituoidun osavaltiorajan yli.
Kärsiessään tuomiotaan Leavenworthin vankilassa Kansasissa Johnson kehitteli aikansa kuluksi jakoavaimesta parannellun version. Johnsonin jakoavain oli niin edistyksellinen aiempiin malleihin verrattuna, että hän sai sille patentin vuonna 1922. Vapauduttuaan Johnson jatkoi uraansa nyrkkeilijänä, vaikka ikä alkoi jo painaa. Viimeisen ottelunsa hän otteli vuonna 1938.
Ruuvitaltalla koottiin ritarien haarniskoja
Keskiajan haarniska- ja asesepät kehittivät ruuvitaltan ritarien haarniskojen ja tuliaseiden kokoamista ja säätämistä varten. Saksassa Bodenjärven pohjoispuolella olevan Wolfeggin linnan kirjaston aarteisiin kuului muun muassa vuonna 1901 löydetty kuuluisa Waldseemüllerin kartta vuodelta 1507, jossa mainitaan ensi kertaa nimi ”Amerikka”.
Harva kuitenkin tietää, että kirjastossa on myös 1400-luvulta peräisin oleva kirja, josta löytyy maailman varhaisin kuvaus ruuvitaltasta. Historioitsijat uskovat, että ruuvitaltta oli keksitty vain vähän ennen kuin kirja julkaistiin.
Saksalaiset käyttivät alkuun ruuvitalttaa haarniskojen ruuvien vääntämiseen, mutta myöhemmin niitä alettiin käyttää myös tuliaseiden säätämiseen. Esimerkiksi 1600-luvun pistooleissa sytytin kiinnitettiin paikoilleen ruuveilla, ja koska sitä piti jatkuvasti irrottaa ja kiinnittää taas paikoilleen, ruuvitaltan piti olla näppärä ja helppokäyttöinen. Ruuvitaltta kehittyikin vauhdilla.
Ruuvitaltta ei alkuun ollut mikään jokamiehen työkalu, sillä ruuvit olivat vaikeita valmistaa ja siksi kalliita ja harvinaisia. Ruuvien valmistus helpottui ja niiden hinta laski vasta teollisen vallankumouksen myötä, jolloin myös ruuvitaltat yleistyivät nopeasti.
Muurauslasta symboloi hyvin tehtyä työtä
Jo muinaisten babylonialaisten tiedetään käyttäneen muuraustöissä varta vasten siihen tarkoitukseen kehitettyä lastaa. Yksi vanhimmista löydetyistä muurauslastoista on peräisin roomalaisajalta. Muurari joutui ilmeisesti jättämään työnsä kesken kiireellä, sillä lasta oli jäänyt laastiastiaan. Myöhemmin muurauslastasta tuli hyvin tehdyn työn symboli.
Kun Britanniassa hiljattain restauroitiin vuonna 1380 valmistunutta kirkkoa, kirkosta löytyi muurauslasta, jonka kädensija oli katkaistu. Historioitsijat uskovat rikotun lastan viestineen siitä, että muurari oli tehnyt työnsä hyvin eikä korjauksille ollut tarvetta. Muurauslasta on yksi harvoista työkaluista, joita ei tunnettu muinoin kaikkialla maapallolla.
Esimerkiksi inkat eivät tunteneet muurausta, minkä vuoksi muun muassa Machu Picchu ja monet muut inkojen rakennelmat Andeilla on koottu tiilien sijasta toisiinsa tarkoin sovitetuista kivenlohkareista.
Kirves on 8 000 vuotta vanha
Muun muassa Aostan laaksosta Pohjois-Italiasta ja Rathlinin saarelta Pohjois-Irlannin rannikolta on löydetty suuria kivilouhoksia, joissa tuotettiin aikoinaan kiveä kirveitä varten. Vastaavia paikkoja on löydetty myös Englannista, Ranskasta ja Saksasta. Ensimmäiset tunnetut kivikirveet, joiden kivinen terä oli kiinnitetty nahkanyöreillä puuvarteen, ovat peräisin 6000-luvulta eaa.
Taittomitta on timpurin apu
Saksalainen teollisuuspamppu Anton Ullrich sai vuonna 1851 loistavan idean ja kehitti pitkästä mittakepistä kätevän taittomitan. 30 vuotta myöhemmin hän paranteli taittomitan saranaa ja sai keksinnölleen patentin.
Sinänsä mittakeppi on keksintönä ikivanha. Esimerkiksi Lothalista Pakistanista on löydetty 2400-luvulta eaa. peräisin oleva mitta, joka on niin tarkka, että sen virheeksi on nykyaikaisilla laitteilla mitattu vaivaiset 0,13 millimetriä.
Pihdit olivat jumalten työkalu
Antiikin kreikkalaisen mytologian jumala Hefaistos oli seppä. Hefaistosta esittävissä kuvissa näkyvät usein myös pihdit, joita hän taruston mukaan käytti takoessaan salamoita isälleen ylijumala Zeukselle.
Muinaisten kreikkalaisten kuvat Hefaistoksen työkaluista ovat lähestulkoon varhaisimpia kuvia pihdeistä. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty jäänteitä huomattavasti vanhemmista pihdeistä, mutta niiden tekijöistä ja tekoajankohdasta ei ole tietoa.
Pihdit kehitettiin luultavasti samoihin aikoihin, kun ihmiset oppivat käyttämään tulta ja alkoivat käsitellä hehkuvia hiiliä ja muuta kuumaa. Varhaisimmat pihdit tehtiin luultavasti puusta, mutta 3000-luvulla eaa. niitä alettiin valmistaa myös pronssista. Ihmiskunnan kehittyessä myös pihdit kehittyivät, ja eri tarkoituksiin alettiin valmistaa erilaisia pihtejä. Nykyäänkin pihtejä käytetään moniin tarkoituksiin hevosen kengittämisestä kirurgiaan ja synnytyksiin.
Lue myös: Olympoksen 12 kreikkalaista jumalaa hallitsivat Kreikkaa
