Kivi-, rauta- ja lyijykuulia satoi Eltzin linnan ylle vuonna 1331. Nykyisin Saksan länsiosassa sijaitsevan linnan herra Johann von Eltz ja ritarit kieltäytyivät hyväksymästä Trierin vaikutusvaltaista piispaa, Balduin Luxemburgilaista, alueen hallitsijaksi, ja piispan sotilaat piirittivät linnaa.
Balduin oli päättänyt nujertaa kapinoivat ritarit, ja sitä varten hän oli rakennuttanut läheiselle kukkulalle tornin, jonne sijoitetulla tykillä hänen sotilaansa nyt ampuivat linnaa.
Vuoden 1331 piirityksessä piispan sotilaat pommittivat Eltzin linnaa pot-de-fer-nimisellä alkeellisella tykillä.
Piiritystä kesti kaksi vuotta, kunnes Johann ritareineen lopulta luovutti ja avasi linnan portit piispan joukoille. Balduinin käskystä Eltzin puolustusrakennelmat tuhottiin, mutta kun Johann tunnusti piispan uudeksi herrakseen, tämä säästi armeliaasti päärakennuksen.
Johannin jälkeläiset osoittautuivat yhtä sitkeiksi kuin linnansa. Eltzin suku on nimittäin omistanut 850 vuotta keskiaikaisen linnansa, joka on kestänyt niin monet sodat, sukukiistat kuin purku-uhankin.
Sukukollektiivi istui rahakirstun päällä
Eltzin suvun historia alkaa vuodesta 1157, jolloin Rudolph von Eltzin nimi mainitaan ensi kerran Saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan Barbarossan saantokirjassa. Sen mukaan ritari Rudolph sai pienen Eltz-nimisen palisadilinnoituksen kiitokseksi palveluksistaan.
Rudolph omaksui itselleen linnoituksen nimen ja vahvisti Eltziä rakentamalla sinne kivimuurit ja useita rakennuksia. Linna sijaitsi kalliolla, jota ympäröi kolmelta suunnalta hyökkäyksiltä suojaava Elzbachjoki.
Linnan sijainnin ansiosta sen omistaja saattoi valvoa joen liikennettä ja verottaa kulkijoilta tullia – ja se olikin varsin tuottoisaa, sillä keskiajalla tavaraa kuljetettiin yleensä jokia eikä huonokuntoisia teitä pitkin.
Aatelissuvut omistivat monenlaisia linnoja
Tylypahka on Pohjois-Englannissa
Alnwickin linna rakennettiin 1000-luvulla suojaksi skotlantilaisia vastaan, ja sen on vuodesta 1309 omistanut englantilainen Percyn aatelissuku. Alnwickissa on kuvattu muun muassa Downton Abbey -sarjaa ja Harry Potter -elokuvia.
Ruusunen on ranskalainen
Château d’Ussé on Charles Perrault’n 1600-luvulla kirjoittaman Prinsessa Ruusunen -sadun linnan esikuva. Vuonna 1004 rakennettua linnaa on laajennettu ja uudistettu monesti, ja vuodesta 1885 se ollut herttuasuku Blacasin omistuksessa.
Linna on lähes Oscar-voittaja
Český Šternberk on kuulunut tšekkiläiselle Sternbergin suvulle vuodesta 1241. Linnanherra Jiří Sternbergin hahmo esiintyy albanialaisessa elokuvassa ”Rouva Schneiderin suru”, joka sai vuonna 2008 parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin.
Viehättävä linna sai tunteet kuohumaan, kun Rudolphin pojanpojat Elias, Wilhelm ja Theoderich olivat perintävuorossa.
Ennen kuin veljesten kiista ehti yltyä veriseksi sodaksi, he sopivat vuonna 1268 jakavansa linnan kolmeen: Eltz-Kempenichiin, Eltz-Rübenachiin ja Eltz-Rodendorfiin. Linnasta tuli näin sukukollektiivi, josta kukin sukuhaara sai kolmanneksen.
Ratkaisuun päädyttiin, kun veljekset ymmärsivät, ettei heistä kenelläkään – tullimaksujen perimisestä huolimatta – ollut yksin varaa suuren linnan ylläpitoon.
Linnasta tuli tyylien sekoitus
Kullakin sukuhaaralla on ollut omat ideansa siitä, miltä alun perin romaaniseen tyyliin rakennetun linnan pitäisi näyttää.
Niinpä Rübenachin haara uudisti vuonna 1472 osansa linnasta myöhäisgotiikan tyyliin koristeellisine torneineen ja muureineen. Koska kalliolla ei ollut tilaa laajentaa linnaa leveyssuunnassa, linnaan tuli lopulta 8 kerrosta.
Suku kykeni myös yhteistyöhön silloin kun siihen oli tarvetta. Näin kävi esimerkiksi vuonna 1688, jolloin Ranska ja Saksalais-roomalainen keisarikunta olivat sodassa ja Ranskan joukot ylittivät Reinin.
”Korkea, mahtava, yllättävä ja jylhä. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.” Ranskalainen kirjailija Victor Hugo Eltzin linnasta vuonna 1840
Aurinkokuninkaana tunnettu Ranskan kuningas Ludvig XIV määräsi, että kaikki linnat Reinin alueella oli purettava, myös Eltz, sillä hän piti Ranskan ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan rajaseudulla olevia linnoja sotilaallisena uhkana.
Yksi Eltzin suvun jäsenistä, Hans Anton zu Eltz-Üttingen, oli sattumoisin upseeri Ranskan armeijassa, ja hän onnistui poistamaan Eltzin linnan armeijan tuhottavaksi määrättyjen saksalaisten linnojen ja linnoitusten listalta.
Seuraavina vuosisatoina linnat menettivät sotilaallisen merkityksensä, kun sotia alettiin käydä liikkuvilla armeijoilla. 1800-luvulla Eltz oli jo muun maailman unohtama, kunnes brittiläinen taiteilija William Turner alkoi kuvata sitä töissään 1840-luvulla.
Linna kuvattiin postikortteihin
Turnerin aikaan taiteessa oli vallalla romantiikan suuntaus, jossa luonto nähtiin sielukkaana tai jopa jumalallisena. Reininmaan luonnon ja erityisen arkkitehtuurin lumoamana Turner piirsi ja maalasi useita versioita Eltzin linnasta.
Turnerin teoksia painettiin postikorteiksi, ja niistä tehtiin suosittuja jäljitelmiä kotien seinille. Pian taiteilijoita saapui kaikkialta Euroopasta ikuistamaan Reinin vuoria ja kauniita linnoja.
Eltz teki vaikutuksen myös ranskalaiseen kirjailijaan Victor Hugoon hänen nähdessään sen vaelluksillaan Reininmaan jokivarsilla vuonna 1840.
”Korkea, mahtava, yllättävä ja jylhä”, hän kuvaili linnaa päiväkirjassaan ja lisäsi:
”En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.”
Eltzin suku on puolustanut samannimistä linnaansa ulkoisilta vihollisilta yli 850 vuotta.
Eltzin suku alkoi päästää uteliaita turisteja tutustumaan linnaan maksua vastaan.
Tuohon aikaan linnalla oli vain yksi omistaja, sillä Rodendorfien haara oli sammunut vuonna 1786 ja Kempenichien päämies, kreivi Hugo Philipp Eltz-Kempenich, oli ostanut vuonna 1815 Rübenachien osan linnasta.
Nykyään linnan omistaa Karl Graf von und zu Eltz-Kempenich, suvun jälkeläinen 33. sukupolvessa.