Rockefeller uudisti New Yorkia
Miljardööri Rockefeller lupautui mukaan rakennusprojektiin, jonka piti elävöittää New Yorkia. Hän teki kaikkensa luodakseen arkkitehtoonisen mestariteoksen mutta oli vähällä joutua naurunalaiseksi.

John D. Rockefeller Jr. kiinnitti viimeisen niitin vuonna 1939 rakennustöiden kestettyä kahdeksan vuotta.
Keskellä New Yorkia jo 80 vuotta kohonneessa Rockefeller Centerissä vierailee vuosittain miljoonia ihmisiä. Siellä kaupunkilaiset ja turistit voivat kokea upeita viihde-esityksiä, luistella kuuluisalla aukiolla tai vain nautiskella paikan ilmapiiristä ja ihmetellä sen ihmisvilinää.
Alun perin paikalle piti tulla vain oopperatalo. New Yorkin Metropolitan Opera päätti vuonna 1926 lähteä Broadwaylta, sillä aiemmin niin muodikkaan kadun vallanneita nuhjuisia liikkeitä ei pidetty riittävän hienoina naapureina korkeakulttuurille.
Metropolitanin johto valitsi oopperan uudeksi paikaksi maapalasen Manhattanilta. Siellä sijaitsi purkuvalmis slummi, ja maan omistaja, Columbian yliopisto, oli enemmän kuin innokas saamaan uusia vuokralaisia, joiden se uskoi nostavan alueen tasoa.
Vasta kun suuret suunnitelmat oli laadittu, samppanjapullot poksauteltu ja onnitteluja vaihdettu, oopperan johto alkoi pohtia ratkaisua keskeiseen ongelmaan: oopperalla ei ollut varaa muuttaa.
Silloin kuvaan astuivat John D. Rockefeller nuorempi ja hänen perheensä miljardit. Alussa Rockefeller oli vain yksi monista potentiaalisista sijoittajista, mutta pian hän ajautui oman kärsimättömyytensä ja oopperan juonittelujen ansiosta yhä syvemmälle hankkeeseen. Kun ooppera sitten lopulta vetäytyi hankkeesta, Rockefeller joutui maksumieheksi.
Rockefellerin oli nopeasti keksittävä jotain, millä estää jättitappiot ja pelastaa sukunsa nimi häpeältä ja pilkalta. Pakon edessä tehty uusi suunnitelma johti New Yorkin ja koko Yhdysvaltojen tunnetuimpiin kuuluvan rakennuskokonaisuuden syntymiseen.
Rockefeller vanhempi oli ”ryöväriparoni”
Rockefellerit olivat useimpien äkkirikastuneiden tavoin hyvin tarkkoja siitä, mitä muut heistä ajattelivat. Suku oli ollut 1800-luvun lopulle asti pikkukauppiaita ja huijareita, kunnes John D. Rockefeller vanhempi rikastui äkisti.
Rockefeller loi vaurautensa öljyllä ja ansaitsi siten paikkansa New Yorkin niin sanottujen ”ryöväriparonien” joukossa. Heihin kuuluivat muun muassa teräskeisari Andrew Carnegie, rautatieruhtinas Cornelius Vanderbilt ja pankkiiripohatta J. P. Morgan.
Näiden miesten joskus kyseenalaiset liiketoimet ja suunnattomat rikkaudet herättivät ihmisissä kateutta ja vihaa, ja he halusivat kipeästi parantaa julkisuuskuvaansa. Niinpä he lahjoittivat suuria summia hyväntekeväisyyteen ja kulttuuriin.
Suvun jo ikääntyneen päämiehen pojalle John D. Rockefeller nuoremmalle hyväntekeväisyydestä tuli lähes kokopäivätyötä, kun hän yritti hankkia perheen nimelle lisää arvostusta.
Muuttoa suunnitteleva ooppera vaikutti oivalta tukikohteelta. Kun hanke ei sitten näyttänyt edistyvän, Rockefeller vuokrasi elokuussa 1928 itse Columbian yliopistolta oopperalle kaavaillun alueen Manhattanilta eli noin 90 000 neliömetriä 24 vuodeksi. Vuosivuokra oli 3,8 miljoonaa dollaria, mikä vastaa nykyrahassa noin 45 miljoonaa euroa.
Rockefeller oli nyt sitoutunut projektiin, mutta ooppera viivytteli, ehkäpä saadakseen kiskotuksi Rockefelleriltä lisää rahaa. Sitten tapahtui jotain, joka sotki suunnitelmat täydellisesti.