New Yorkin satama-alueella sijaitseva 46 metriä korkea pronssinen Vapaudenpatsas oli lahja Ranskan kansalta.
Vuonna 1866 ranskalainen valistusaatteen mies Édouard de Laboulaye kutsui joukon Ranskan merkkihenkilöitä kokoukseen Pariisiin.
Tarkoitus oli keskustella siitä, voisivatko ranskalaiset ja yhdysvaltalaiset yhdessä rakentaa monumentin Yhdysvaltojen sisällissodan päättymisen ja maan uuden, vapautta korostavan perustuslain kunniaksi.
Ranskalainen kuvanveistäjä loi patsaan
Ehdotus monumentista sai laajalti kannatusta, ja kokouksessa läsnä ollut kuvanveistäjä Frédéric Bartholdi alkoi suunnitella jättimäistä vapauden jumalatarta esittävää patsasta.
Vuonna 1871 hän lähti Yhdysvaltoihin hankkiakseen sikäläisten tukea hankkeelle.
Patsaassa on paljon symboliikkaa
Vapaudenpatsas on jo itsessään jättimäinen vapauden symboli, mutta siinä on myös monia merkityksellisiä yksityiskohtia.
Soihtu symboloi valistusta. Se piti jo Bartholdin suunnitelman mukaan päällystää 24 karaatin kullalla, mutta taloudellisista syistä kultaus tehtiin vasta vuonna 1986.
Kruunun säteet edustavat seitsemää valtamerta ja seitsemää maanosaa. Patsaan päähän harkittiin myös kypärää sekä antiikin Roomassa vapautta symboloinutta pilleus-päähinettä.
4. heinäkuuta 1776 on merkitty osin roomalaisin numeroin patsaan vasemmassa kädessä olevaan tauluun. Se viittaa tuona päivänä annettuun Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistukseen, jolla Yhdysvallat vapautui Britannian siirtomaavallan alta.
Vaatetus on roomalaisvaikutteinen ja viittaa Libertas-jumalattareen, joka oli roomalaisessa mytologiassa vapauden jumalatar.
Katkenneet kahleet jalan alla viittaavat orjuuden lopettamiseen vuonna 1863. Toinen jalka on toista edempänä, mikä symboloi askelta kohti tulevaisuutta – mutta oli myös tarpeen patsasrakenteen vakauden ja tasapainon kannalta.
Jalusta oli yhtä kallis kuin itse patsas
Pian kävi ilmi, että suurin ongelma oli rahoitus, sillä varat oli suunniteltu kerättäväksi yksityisiltä lahjoittajilta.
Ranskalaisten oli tarkoitus maksaa varsinainen patsas, mutta yhdysvaltalaisten piti kustantaa sen jalusta – ja se osoittautui yllättäen yhtä kalliiksi kuin itse patsas.
Kaikesta huolimatta rahat saatiin kasaan, ja Bartholdi työsti patsaan työpajallaan Ranskassa.
Vuonna 1884 patsas laivattiin 350 osassa Yhdysvaltoihin, ja kaksi vuotta myöhemmin se seisoi valmiina paikoillaan.