Rakennusvirhe pettävällä maalla
Vuonna 1173 Pisan kaupunkiin alettiin rakentaa tuomiokirkon uutta kellotornia. Tornin piirtänyt arkkitehti vaipui unohduksiin, mutta hänen fiaskoksi osoittautuneesta työstään tuli sittemmin yksi Italian kuuluisimmista nähtävyyksistä.

32 000 rakennuskivestä pystytetty Pisan kalteva torni on ollut kaatumaisillaan jo useita vuosisatoja.
Tarkkaavaiset kävijät voivat Pisan tuomiokirkossa, Il Duomossa, kuulla kummaa ääntä painaessaan korvansa kirkon harmaata marmoria vasten. Kerrotaan, että katedraalin suunnittelija Buscheto di Giovanni Guidice se siellä kiukuissaan pyörii haudassaan. Syy on hänen komean kirkkonsa vieressä nojaileva rakennussuunnittelun virhearvio, Pisan kalteva torni.
Mestariteos jäi fiaskon varjoon
Buscheton tuomiokirkko oli aikansa komeimpia rakennuksia. Kun paavi Gelasius II vuonna 1118 vihki kirkon, se oli suurempi kuin Rooman Pietarinkirkko ja Konstantinopolin Haga Sofia. Kirkko oli Pisan silmäterä, jota ihailtiin kaikkialla maailmassa.
Suunnittelija varasi itselleen yhden kirkon vaikuttavimmista hautakryptista ja laati omakätisesti hautakirjoituksensa: ”Tässä makaa Buscheto, jonka nerous ylitti jopa itsensä kuningas Odysseuksen...” Buscheto oli varma, että Pisan tuomiokirkko tekisi hänen nimestään kuolemattoman. Niin olisi todennäköisesti käynytkin, jollei muuan tuntemattomaksi jäänyt suunnittelija vuosia Buscheton kuoleman jälkeen olisi tehnyt kohtalokasta suunnitteluvirhettä ja vahingossa luonut jotain sellaista, mikä jätti aikojen saatossa Buscheton mestarityön varjoonsa, ainakin kuuluisuudessa mitattuna. Tuon suunnitteluvirheen tulos, Pisan kalteva torni, tunnetaan nykyään kaikkialla paremmin kuin tuomiokirkko, jota varten se rakennettiin.
Kellotorni lesken perinnöllä
1100- ja 1200-luvulla italialaiskaupunkeihin nousi satoja erillisiä kellotorneja, niin sanottuja kampaniileja. Pisassa asuneen rikkaan lesken Berta di Bernadon mielestä kaupungin kaunis katedraali ansaitsi myös sellaisen. Kuollessaan vuonna 1172 hän jätti 60 kultarahaa kellotornin rakentamiseksi.
Tornin suunnittelijasta ei jäänyt merkintöjä, vaikka arkkitehdeilla oli tuolloin tapana kaivertaa nimensä suunnittelemansa rakennuksen seinään. Kaupunginisät ovat ehkä nolostuksissaan hävittäneet kaiken suunittelijaan viittavan.
Pisan tornin rakennustyöt alkoivat 9. elokuuta 1173. Esteettisesti kellotorni sopi täydellisesti Piazza dei Miracolille, 'ihmeiden aukiolle'. Se oli lähellä kirkkoa mutta silti riittävän kaukana, jottei kellojen soiton aiheuttama tärinä tuntuisi kirkossa. Rakennusteknisesti tornin sijainti osoittautui kuitenkin kehnoksi.
Koko aukio, kuten suuri osa kaupunkiakin, oli perustettu entiselle suomaalle. Niinpä oli varsin normaalia, että Pisan rakennukset eivät olleet täysin vaaterissa. Piazza dei Miracolilla maaperä oli kuitenkin erityisen pehmeää ja arvaamatonta. Buscheto oli ottanut tämän huomioon ja rakentanut tuomiokirkolle erityisen vahvan perustan, ja kirkko seisoikin tukevasti pystyssä.
Kellotornin suunnittelija ei ollut aivan yhtä huolellinen. Hän tiesi kyllä, että pyöreä muoto jakoi painon tasaisemmin kun taas nelikulmaisessa rakennuksessa paino rasitti eniten nurkkia. Lisäksi kahdeksankerroksisen tornin alimpaa kerrosta kiersivät tukevat pylväät, jotka kannattelivat ylempien kerrosten valtavaa painoa. Rakennuksen perustaa varten kaivettiin kolmen metrin syvyinen kuoppa, johon valettiin betoninkaltaista kiviseosta. Perustan annettiin asettua kolme kuukautta, ja asettumista odoteltaessa sadat kivenhakkaajat uurastivat rakennuskivien ja pylväiden kimpussa.
Suunnitelma näytti hyvältä, eikä kenenkään mieleen pälkähtänyt, että rakennelman paino aiheuttaisi ongelmia. Pisan torni koostui ilmavan näköisistä kerroksista, joita kapeat pylväät kannattelivat. Piirustuksissa uudentyylinen torni näytti lähes painottomalta.