Aleksanteri Suuren sotaretket 300-luvulla eaa. avasivat kreikkalaisille tien Babyloniaan, Persiaan ja Egyptiin. He vaikuttuivat näkemästään niin, että laativat luettelon maailman ihmeistä.
Sittemmin muun muassa Aleksandrian majakka ja Babylonin riippuvat puutarhat ovat tuhoutuneet, ja jäljellä on enää Gizan suuri pyramidi. On siis tullut aika esitellä uusi luettelo maailman ihmeistä, joita nykyihminenkin voi ihailla omin silmin.
Luettelossa on muun muassa kallioon hakattu kaupunki sekä häikäisevän kaunis marmorinen mausoleumi, jota on kutsuttu ”kyyneleksi ajan poskella”.
Sisältökatsaus
Petra
Sveitsiläinen arkeologi J. L. Burckhardt löysi vuosisatoja unohduksissa ollen Petran vuonna 1812.
Kallioon hakattu kaupunki
Korkeiden hiekkakivikallioiden suojissa 170 kilometriä Jordanian pääkaupungista Ammanista etelään sijaitsee Petra, uskomaton paikka, jossa on muun muassa kuvattu elokuvaa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989). Sinne pääsee vain kaksi kilometriä pitkän kapean kanjonin kautta, jossa virtasi ammoin Petran asukkaiden ainoa vesilähde.
Nykyisin kadonneesta sivilisaatiosta kertovat enää osin rakennetut ja osin kallioon hakatut tyhjät temppelit ja haudat. Arkeologien arvioiden mukaan Petrassa asuttiin jo esihistoriallisella ajalla ja siellä oli enimmillään jopa 40 000 asukasta.
Vuoden 170 eaa. tienoilla Petrasta tuli nykyiseen Jordaniaan, Israeliin ja Arabian niemimaalle levittäytyneen nabatealaisten valtakunnan pääkaupunki.
Petra oli karavaanireittien solmukohta, jossa kohtasivat niin arabialaiset, egyptiläiset kuin foinikialaisetkin kauppiaat. Rooman valtakunnassa sen asema kauppakeskuksena alkoi kuitenkin hiipua, ja vähitellen kaupunki autioitui kokonaan.
Colosseum
Colosseumin areenalla järjestettiin gladiaattoritaistelujen lisäksi muun muassa teatteriesityksiä ja julkisia teloituksia.
50 000 roomalaista hurrasi areenalla
Runoilija Juvenaliksen mukaan roomalaisia kiinnostivat vain ”leipä ja sirkushuvit”, joita oli tarjolla esimerkiksi Rooman suuressa amfiteatterissa Colosseumissa.
Siellä gladiaattorit taistelivat hengestään keisarin ja 50 000 hurraavan katsojan edessä. Nelikerroksinen pyöreä, osin romahtanut areena on yhä Rooman maamerkki, joka houkuttelee kaupunkiin vuosittain miljoonia turisteja.
Colosseumissa oli alun perin 80 sisäänkäyntiä: 76 yleisölle, kaksi areenan henkilökunnalle ja kaksi pelkästään keisarille.
Kellarikerroksessa pidettiin villieläimiä ja gladiaattoreiden aseita. Colosseumin rakennustyöt käynnisti vuonna 72 keisari Vespasianus, ja sen vihki käyttöön hänen poikansa Titus vuonna 80. He kuuluivat Flaviusten dynastiaan, joten areenaa kutsuttiin alkuun Flaviusten amfiteatteriksi.
Nimi Colosseum on peräisin kolossaalisen suuresta keisari Neroa auringonjumalana esittävästä patsaasta, joka kohosi aikanaan areenan edustalla.
Chichén Itzá
Chichén Itzán keskuspyramidi, joka tunnetaan espanjankielisellä nimellä El Castillo (”linna”), on peräisin 900-luvulta.
Temppeli toimi kalenterina
Meksikon Jukatanin niemimaan sademetsän keskeltä löytyy Chichén Itzá, 10 neliökilometrin laajuinen mayojen rauniokaupunki. Se on perustettu vuoden 550 tienoilla ehkä alueen juomavettä tarjoavien lähteiden vuoksi.
Kaupungin keskellä on nimellä El Castillo tunnettu pyramidi, jonka sivut osoittavat neljään pääilmansuuntaan. Temppelissä on 365 porrasaskelmaa, yksi vuoden jokaiselle päivälle.
Kevät- ja syyspäiväntasauksena eli 21. maaliskuuta ja 22. syyskuuta pyramidiin syntyy auringon laskiessa käärmemäinen varjokuvio tervehdyksenä mayojen sulkakäärmejumalalle Quetzalcoatlille.
Chichén Itzá oli ilmeisesti uskonnollinen ja kaupallinen valtakeskus, jossa oli enimmillään 35 000 asukasta. Se hylättiin vuoden 1450 paikkeilla, ja kun espanjalaiset konkistadorit saapuivat 1500-luvulla, Jukatanin mayat elivät vaatimattomissa kylissä.
Rakennukset unohdettiin ja ne peittyivät kasvillisuuteen, kunnes ensimmäiset kaivaukset aloitettiin Chichén Itzássa 1800-luvulla.
Machu Picchu
Inkojen rakennusten rauniot tasapainoilevat viljelyyn käytettyjen kapeiden maaterassien välissä.
Inkojen lomakeskus unohtui vuorille
Vuorilla 700 metriä Urubambajoen yläpuolella ja kahden kilometrin korkeudella merenpinnasta sijaitsee inkakaupunki Machu Picchu. Sinne vaeltaa turisteja ihastelemaan huimia näköaloja ja yli 150 rakennuksen raunioita.
Laajan inkavaltakunnan hallitsija vuosina 1438–1471 oli nimeltään Pachacuti, ja Machu Picchu rakennettiin vuosina 1450–1470 hänelle lomapaikaksi.
Vain osan vuodesta käytössä olleessa kaupungissa asui arvioiden mukaan 750 ihmistä inkayhteiskunnan huipulta palvelijoineen.
Kaupunki hylättiin 1500-luvulla – erään teorian mukaan syynä oli sisällissota kilpailevien hallitsijoiden Atahualpan ja Huáscarin välillä.
Kun espanjalaiset konkistadorit seitsemän vuotta myöhemmin valtasivat läheisen Cuscon suurkaupungin, sekä Machu Picchu että tietämys siitä olivat kadonneet vuorten sumuun.
Yhdysvaltalainen seikkailija Hiram Bingham löysi raunioituneen kaupungin vasta vuonna 1911.
Taj Mahal
Taj Mahalin valkoinen kupoli ja neljä minareettia on rakennettu marmorista ja koristeltu värikkäillä jalokivillä, Koraanin säkeillä ja kukkakuvioilla.
Koristeina jalokiviä koko Aasiasta
”Kyynel ajan poskella” – näin kuvaili intialainen runoilija Rabindranath Tagore uskomattoman kaunista marmorista Taj Mahal -mausoleumia, joka sijaitsee Pohjois-Intiassa Agran kaupungissa.
Intian tunnetuin rakennus houkuttelee vuosittain Agraan 7–8 miljoonaa kävijää. Mausoleumiin kuljetaan paratiisia symboloivan symmetrisen, vesialtailla ja kanavilla koristellun puutarhan kautta.
Vuonna 1631, jolloin Pohjois-Intia oli muslimihallinnon alainen, suurmoguli Shah Jahanin lempivaimo Arjumand Bano Begum kuoli lapsivuoteeseen.
Surusta suunniltaan suurmoguli aloitti ainutlaatuisen hautamuistomerkin rakennustyöt ja tuotti sitä varten muun muassa eksoottisia jalokiviä Kiinasta, Sri Lankasta ja Arabian niemimaalta. Taj Mahalia rakennettiin vuosina 1632–1653, ja urakkaan osallistui 22 000 ihmistä. Shah Jahan itse kuoli vuonna 1666, ja hänet saatettiin haudan lepoon mausoleumiin rakkaan vaimonsa viereen.
Kiinan muuri
Kiinan muuri on korkeimmillaan 1 400 metriä maanpinnan yläpuolella ja matalimmillaan merenpinnan tasolla.
Muuria rakennettiin 2 000 vuotta
Vuonna 1969 Kuuta kiertäneessä Apollo 11 -avaruusaluksessa ollut yhdysvaltalainen astronautti Michael Collins murskasi myytin siitä, että Kiinan muuri näkyisi paljain silmin Kuuhun.
Pohjois-Kiinassa kiemurteleva muuri, maailman suurin puolustusrakennelma, on toki vuoden 2012 virallisen mittauksen mukaan 21 196 kilometriä pitkä, mutta se on kuitenkin vain kuusi metriä leveä. Muuri ulottuu Pohjois-Koreasta idässä Gobin autiomaahan lännessä.
Maavalleja oli rakennettu jo 600-luvulla eaa., ja neljä vuosisataa myöhemmin yhtenäisen Kiinan ensimmäinen keisari Qin Shi Huangdi päätti laajentaa puolustusrakennelmaa.
Töihin lähetettiin tuhansia sotilaita ja rangaistusvankeja, ja niin syntyi ensimmäinen varsinainen Wanli Changcheng, kuten kiinalaiset muuria kutsuvat. Ming-dynastian aikaan (1368–1644) se sai nykyisen muotonsa eli korkeat tiiliset ulkomuurit ja lukuisia vartiotorneja.
Belgialainen lähetyssaarnaaja Ferdinand Verbiest kirjoitti 1600-luvulla muurin nähtyään:
”Maailman seitsemän ihmettä yhdessäkään eivät vetäisi vertoja tälle rakennelmalle!”
Kristus-patsas
Kristus-patsaan pinnassa on kerros vuolukiveä suojaamassa sitä auringolta ja trooppisilta sateilta.
Rion maamerkki muotoutui Pariisissa
Rio de Janeiron Corcovadovuorella kohoaa 30 metriä korkea patsas, joka tunnetaan portugalinkielisellä nimellä Cristo Redentor eli Kristus Vapahtaja.
Kaupungista Corcovadon huipulle 710 metrin korkeuteen merenpinnasta pääsee muun muassa sähköjunalla.
1 145 tonnia painavan insinööritaidon ihmeen piti valmistua vuonna 1922 Brasilian Portugalista itsenäistymisen 100-vuotisjuhliin. Insinööri Heitor da Silva Costa pääsi kuitenkin esittelemään valtavan Jeesus-hahmon, joka levittää kätensä 28 metrin leveydelle, vasta vuonna 1931.
Ranskalainen kuvanveistäjä Paul Landowski oli palkattu työstämään täysikokoiset kipsimallit patsaan käsistä ja päästä työpajassaan Pariisissa, jotta niistä tulisi mahdollisimman luonnonmukaiset.
Mallit laivattiin Brasiliaan ja toteutettiin teräsbetonista. Patsas koottiin lopulta kuin jättimäinen Lego-rakennelma: esimerkiksi sen pää koostuu 50 elementistä.