Yhdysvaltojen laivastotukikohtiin saapui vuonna 1924 outo viesti ministeriöstä: laivaston radistit saivat käskyn kuunnella korva tarkkana mahdollisia viestejä Marsista.
”Laivasto haluaa tehdä yhteistyötä tähtitieteilijöiden kanssa, joiden mukaan Marsista saatetaan ottaa yhteyttä radioitse”, sähkeessä sanottiin.
Radistien piti tarkkailla ”poikkeuksellisia sähköisiä ilmiöitä” punaiselta planeetalta. Sama käsky lähetettiin armeijan tukikohtiin.
Laivastotukikohta Yhdysvaltojen Seattlessa oli yksi monista, jotka saivat käskyn suunnata antennit kohti Marsia planeetan lähestyessä Maata vuonna 1924.
Tähtitieteilijöiden laskelmien mukaan Mars olisi 21.–24. elokuuta 1924 kiertoradallaan vain 55,7 miljoonan kilometrin päässä Maasta eli lähimpänä sitten vuoden 1804. Jos Marsissa olisi älyllistä elämää, sieltä yritettäisiin ehkä tuolloin ottaa yhteyttä sen ajan edistyksellisimmällä tekniikalla eli radiolla.
Marsilaisista ei saatu havaintoja – mutta yksi silloin kuultu signaali on yhä arvoitus.
Antennit suunnattiin kohti Marsia
Ajatus elämästä Marsissa ei ollut uusi. Yhdysvaltalainen tähtitieteilijä Percival Lowell oli puhunut siitä jo 1890-luvulla.
Lowell oli havainnut kaukoputkellaan Marsin pinnalla viivoja, ja hän väitti niiden olevan kastelukanavia – hän siis uskoi, että marsilaisilla oli kehittynyt sivilisaatio, joka harjoitti maanviljelyä ja keinokastelua.
Eräs tähtitieteilijä tulkitsi Marsin pinnalla havaitsemansa viivat marsilaisten kastelukanaviksi.
Mars-kuume roihahti liekkeihin vuonna 1924, kun lehdet kertoivat suunnitelluista radiopäivystyksistä. Marsilaisten arveltiin yrittävän viestiä Maahan omalla kielellään tai ”Mars-musiikilla”.
Planeetan lähestyessä elokuun lopussa myös tavalliset ihmiset yrittivät säätää radioitaan niin, että hekin voisivat kuulla ääniä ja musiikkia Marsista.
Ohituksen jälkeen viranomaiset eri puolilla maailmaa saivat yhteydenottoja tehdyistä havainnoista. Esimerkiksi Lontoossa oli kuultu ”kovia ääniä”. Kaikki kuitenkin todettiin Maasta lähtöisin olleiksi signaaleiksi.
Eräs kuuntelija Bostonista kirjoitti kuitenkin oudosta soivasta äänestä, jonka keskeytti terävä ”zip”, kuin äkillinen kipinöinti. Tuo ”zip” jäi lopultakin ilman selitystä.