Cecil Rhodes varasti nerokkaan idean
Rhodes kävi jatkuvaa hintasotaa lukemattomien kilpailijoittensa kanssa. Monet niistä olivat paljon hänen De Beers -yritystään suurempia ja vauraampia. Niinpä kun poliitikko John Xavier Merriman vuonna 1886 kertoi Rhodesille liikeideastaan, tämä kuunteli ehdotusta hyvin tarkkaan: Merriman esitti, että kaikki Etelä-Afrikan timanttikaivosyritykset pitäisi yhdistää.
Muutaman viikon kuluttua Rhodes julkaisi eteläafrikkalaisissa lehdissä suuria ilmoituksia, joissa hän kuvaili kuin omana ideanaan, miten yhden suuren eteläafrikkalaisen timanttiyrityksen perustaminen voisi auttaa pitämään hinnat korkealla. Merriman oli pettynyt ja vihainen.
Hän kutsui Rhodesia viekkaaksi ja arvaamattomaksi ihmiseksi, jonka hän mieluummin pitäisi vastustajanaan kuin ystävänään, ”koska silloin ainakin tietäisi, mitä häneltä olisi odotettavissa”.
Rhodes osasikin olla todella laskelmoiva. Kerran tarvitessaan kipeästi käteistä hän myi suuren laatikollisen timantteja kilpailijalleen Barney Barnatolle. Barnato hekumoi jo ajatuksella siitä, kuinka hän syytäisi saamansa timantit markkinoille laskemaan hintatasoa ja pakottaisi siten Rhodesin polvilleen.
Kun Rhodes sopimuksen allekirjoitettuaan nousi kätelläkseen Barnatoa, hän onnistui samalla kaatamaan juuri myymänsä laatikollisen huolellisesti lajiteltuja timantteja. Temppu näytti vahingolta, mutta sen avulla Rhodes sai varmistettua itselleen kuusi viikkoa aikaa myydä omia timanttejaan vielä korkealla hinnalla ja tienata siten pienen omaisuuden, ennen kuin Barnaton alaiset saivat kaatuneen laatikon timantit lajiteltua uudestaan.
Vuonna 1888 Rhodesin unelma toteutui, kun Etelä-Afrikan neljä suurinta timanttiyritystä yhdistyivät ja syntyi De Beers Consolidated Mines. Rhodes sai yrityksessä päävastuun, ja keinoja kaihtamatta hän haali itselleen ja muille omistajille sievoisia summia rahaa.
Rhodes perusti kuvitteellisia yhtiöitä, jotta näyttäisi siltä, että timanttien hinnat määräytyivät markkinoilla vapaassa kilpailussa. Todellisuudessa Rhodes piti kulisseissa tarjonnan kurissa ja hinnat jatkuvasti korkealla. Jos tietynlaisten timanttien hinta laski liikaa, hän ei hetkeen päästänyt sellaisia kiviä markkinoille myyntiin. Näin kivet saatiin näyttämään harvinaisilta ja siten ostajien silmissä jälleen arvokkailta.
Rhodes irtisanoi tuhansia kaivostyöläisiä leikatakseen yrityksen kustannuksia. Potkut saaneet kaivostyöläiset marssivat mielenosoitukseen De Beersin pääkonttorille Kimberleyyn ja polttivat siellä Rhodesia esittävän nuken. Eräs mielenosoittajista piti vihaisen puheen:
”Nielkööt liekit nyt Cecil Rhodesin, timanttikuninkaan ja yhdistymisen ylipäällikön, viimeiset maalliset jäännökset. Huutakaamme kolminkertainen hurraahuuto ahneuden kätyrille. Jumala hänet tuhotkoon!”
Sen jälkeen Rhodes kävi Etelä-Afrikan kaivoskaupungeissa enää vain vahvassa poliisisaattueessa. Rhodes sai myös kaivoskaupunkien kauppiaat niskaansa, kun hän sulki De Beersin mustat työläiset piikkilanka-aitojen taakse suuriin leireihin eikä sallinut heidän liikkua muualla kuin kaivoksissa ja leirin alueella.
Niinpä he joutuivat ostamaan ruokansa ja kaiken muunkin tarpeellisen vain aidan sisäpuolella toimivista De Beersin kaupoista.