Taj Mahal vaali suurmogulin vaimon muistoa
Kun Šah Jahanin lempivaimo, Mumtaz Mahal, kuoli vuonna 1631, suurmoguli päätti rakennuttaa mausoleumin, joka muistuttaisi vaimon kauneudesta iäti. Suuri orja-armeija alkoi raataa saadakseen Taj Mahalin valmiiksi ennen sadekauden alkamista.

Taj Mahalin suunnittelu ja rakentaminen edellyttivät isojen ongelmien ratkaisemista. Maasto soistui helposti, työtä oli tehtävä kilpaa sadekauden alkamisen kanssa, eivätkä kivilouhokset pystyneet tuottamaan rakennusmateriaalia riittävän ripeään tahtiin.
Taj Mahal rakennettiin vaimon muistomerkiksi
Arkkitehdit Mir Abd al-Karim ja Makramat Khan katselivat huolestuneen näköisinä Agran halki kiemurtelevaa Yamunajokea. Miljoonat hindut pitivät jokea pyhänä, ja monet matkustivat Agraan ripottelemaan kuolleiden läheistensä tuhkan Yamunaan. Yli 1 300 kilometriä pitkä Gangesin sivujoki oli kuitenkin myös hengenvaarallinen.
Agran läpi kulkiessaan parisataa metriä leveä Yamuna muutti monin paikoin hyvin jyrkästi suuntaansa. Kun Himalajan huipuilta valuvat sulamisvedet täyttivät joenuoman elokuun tienoilla, Yamuna tulvi niin, että vesi nousi usein sadan metrin päähän. Pahimmissa tapauksissa joki vei mukanaan kaiken tielleen osuvan: talot, ihmiset ja jopa isot palatsit.
Silti Intian suurmogulien valtakunnan hallitsija halusi rakentaa valtavan mausoleumin juuri tänne Yamunan mutkaan. Mir Abd al-Karim ja Makramat Khan tiesivät, että heillä oli edessään elämänsä suurin haaste.
Šah Jahan odotti arkkitehtiensa näkemyksiä punaisen katoksen viileässä varjossa. Suurmoguli, jonka nimi merkitsi maailman kuningasta, oli tottunut saamaan tahtonsa läpi, mutta hänkin ymmärsi, että nyt kyseessä oli todella kunnianhimoinen suunnitelma.
Suurmogulin rakkain vaimo Mumtaz Mahal oli menehtynyt aiemmin samana kesänä 1631. Surun murtama Šah Jahan oli vannonut rakentavansa hänelle hautamuistomerkin, joka ylittäisi suuruudessaan ja kauneudessaan kaikki mogulien valtakunnan mausoleumit.
Vaikka Šah Jahan oli muslimi, hän halusi rakennuttaa lempivaimonsa viimeisen leposijan hindujen pyhän joen varrelle. Silloin kaikki ohi purjehtivat voisivat ihailla mausoleumia – ja Šah Jahanin mahtia.
Rakennuksen oli myös tarkoitus heijastaa Intian monikulttuurisuutta. Suunnitelmissa oli persialaisvaikutteisia sipulikupoleita, islamilaista kalligrafiaa, tiukkaa hindulaista symmetriaa ja klassinen mogulien puisto kanavineen ja suihkulähteineen.
Kysymys kuului, kuinka satoja tonneja painava mausoleumi pystyttäisiin rakentamaan mutaisen joen rannalle, missä tuhoisat tulvat olivat vuosittainen ongelma. Suurmoguli katsoi odottaen arkkitehteihinsa.