Kulta ja hopea olivat ensimmäisiä ihmisen käyttämiä metalleja: niitä löytyi maan pinnalta pieninä kimpaleina ja niitä oli helppo työstää.
Myös kuparia ja tinaa oli saatavilla, ja niitä pystyi käsittelemään yksinkertaisilla työkaluilla.
Metallit auttoivat sivilisaatioita kehittymään
Vähitellen huomattiin, että kuparin ja tinan seoksesta eli pronssista pystyi valmistamaan kestäviä aseita ja työkaluja.
Jokainen uusi metalli on tarjonnut ihmiselle uusia mahdollisuuksia ja vauhdittanut ihmiskunnan kehitystä.
Punertava, pehmeä metalli
Kuparin ja tinan seos, pronssi, sopi hyvin työkalumateriaaliksi.
Kupari on tunnettu kauan; sitä tiedetään käytetyn Lähi-idässä jo noin 11 000 vuotta sitten.
Aluksi kuparista valmistettiin koruja, työkaluja ja yksinkertaisia aseita. Esimerkiksi kuuluisalla noin 3300-luvulta eaa. peräisin olevalla Ötzi-muumiolla oli mukanaan kuparipäinen kirves.
Kupari oli tärkeä metalli myös antiikin Euroopassa.
Roomalaiset kutsuivat sitä nimellä aes Cyprium, sillä sitä saatiin suuria määriä Kyprokselta.
Hyödyllinen materiaali
Sekä kuparilla että tinalla on alhainen sulamispiste, joten todennäköisesti joskus muinoin on sattunut, että palava nuotio on sulattanut ympärillään maaperässä olevaa tinaa ja kuparia.
Muinainen
ihminen havaitsi, että näin syntynyt seos, pronssi, oli kovaa ja helppoa valaa.
Kaoliittinen kausi eli kuparikausi sai tällöin antaa tietä pronssikaudelle.
Tinaa käytettiin toki myös sellaisenaan. Egyptistä ja Balkanilta on löydetty tinaesineitä, joiden uskotaan olevan lähes 6 000 vuoden takaa.
Tina levisi kuitenkin laajemmin Eurooppaan vasta noin 2500-luvulla eaa.
Roomalaisten rahatalouden perusta
Nämä roomalaiset leimatut hopeaharkot löytyivät Britanniasta.
Vähästä-Aasiasta ja Egeanmeren saarilta tehdyt löydöt viittaavat siihen, että paikalliset ihmiset osasivat jo neljännellä vuosituhannella eaa. erottaa malmista hopeaa.
Hopeasta tuli nopeasti lähes yhtä arvokas ja kysytty jalometalli kuin kullasta.
Hopeaa on käytetty muun muassa maksuvälineenä, ja siitä on valmistettu koruja ja muita koriste-esineitä.
Rooman valtakunnan rahatalous perustui pitkälti hopeaan, jota saatiin eri puolilta kasvavaa imperiumia. Hopean hinta vaihteli seitsemäsosasta kahdenteentoistaosaan kullan hinnasta.
Suojaava metalli
Nikkeliä tiedetään käytetyn ainakin jo 3500-luvulla eaa. Kestävyytensä ansiosta nikkeliä on uudella ajalla käytetty varsinkin muiden metallien suojaavaan pinnoittamiseen.
Myös rahanväärentäjät ovat suosineet nikkeliä, sillä se muistuttaa väriltään hopeaa ja hopeakolikkoa on vaikea erottaa nikkelikolikosta.
Metallia avaruudesta
Rautainen rengaspaita suojasi soturia taistelussa.
Rauta on metalli, joka on vaikuttanut ehkä eniten ihmiskunnan kehitykseen.
Sitä löytyy harvoin puhtaassa muodossa, ja ihmiset saivat rautaa ensi alkuun maahan pudonneiden meteoriittien jäännöksistä. Sumerilaiset ja egyptiläiset valmistivat meteoriiteista saadusta raudasta keihäänkärkiä jo 4000-luvulla eaa.
3000–2000-luvulla eaa. Mesopotamiassa ja Egyptissä alettiin rikastaa rautaa malmista.
Raudan käyttö levisi vähitellen Eurooppaan ja Aasiaan, mutta kului vuosisatoja, ennen kuin rauta syrjäytti pronssin tärkeimpänä metallina.
Jotkut historioitsijat uskovat, että raudan yleistyminen ei johtunut niinkään sen ylivoimaisista ominaisuuksista vaan pikemminkin tinan puutteesta.
Moniin maihin, joissa kuparia ja tinaa oli vähän, piti tuoda kallista pronssia.
Pohjois-Euroopassa, jossa rautaa saatiin järvimalmista, se korvasi tuontipronssin.
Tappava lääkeaine
Elohopeaa on löydetty yli 3 500 vuotta vanhoista egyptiläisistä haudoista. Myös muinaiset kiinalaiset sekä antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset luottivat juoksevaan metalliin muun muassa lääkkeenä ja kosmetiikassa tietämättä, että se on erittäin myrkyllistä.
Enemmän kuin hiekkaa
Kultalöydöt saivat tuhansia onnenonkijoita lähtemään Kaliforniaan ja Alaskaan 1800-luvun puolivälin jälkeen.
Arkeologiset löydöt Mesopotamiasta, Egyptistä ja Balkanilta osoittavat, että kullan työstämisen tekniikat tunnettiin jo yli 6 000 vuotta sitten.
Lisäksi kulta mainitaan varhaisissa kirjoituksissa; esimerkiksi Raamatun ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan Havilan maasta, jonka ”kulta on hyvää”. Syyrialainen kuningas Tushratta kirjoitti 1370-luvulla eaa., että Egyptissä kultaa oli ”enemmän kuin hiekkaa”.
Kulta oli liian pehmeää työkalujen raaka-aineeksi, joten sitä käytettiin koruissa ja maksuvälineenä. Vähässä-Aasiassa valmistettiin kultakolikoita jo 600-luvulla eaa., ja etruskihaudoista suunnilleen samoilta ajoilta on löydetty kultaisia hammaspaikkoja.
Vaikka kulta oli yleistä jo antiikin aikaan, 75 prosenttia maailman kullasta on louhittu vasta vuoden 1910 jälkeen.
Alumiiniset aterimet oli varattu arvovieraille
Hamilton H-47 vuodelta 1928 oli ensimmäisiä alumiinirunkoisia matkustajakoneita.
Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät ajanlaskun alun tienoilla metallisuola alunaa verenvuotojen tyrehdyttämiseen ja kankaiden värjäämiseen.
Vuonna 1808 brittiläinen kemisti Humphry Davy huomasi, että aluna sisälsi metallia, jolle hän antoi nimen aluminum. Myöhemmin nimi muuttui muotoon aluminium, suomeksi alumiini.
Vasta tanskalainen H. C. Ørsted onnistui kuitenkin eristämään alumiinia vuonna 1825. Pari vuotta myöhemmin myös saksalainen kemisti Friedrich Wöhler onnistui tuottamaan alumiinihiukkasia.
Ørstedin ja Wöhlerin menetelmät eivät soveltuneet suurtuotantoon, ja ensi alkuun kevyt, eksoottinen ja ”moderni” alumiini olikin kultaa ja platinaa kalliimpaa.
Kerrotaan, että keisari Napoleon III:n järjestämillä juhlaillallisilla kaikkein hienoimmille vieraille oli katettu alumiiniaterimet, kun vähäarvoisemmat vieraat saivat tyytyä vanhanaikaisiin kulta-aterimiin.
Vasta elektrolyysin keksimisen jälkeen 1880-luvun lopulla alumiinia voitiin tuottaa suuria määriä ja sen hinta laski.