Lentovene Short Empire teki Britannian unelmasta totta vuonna 1937: se pystyi lentämään imperiumin laidalta toiselle.
Britannian hallitus oli halunnut yhdistää imperiumin lentoreiteillä Imperial Airways -lentoyhtiön perustamisesta asti vuonna 1924, mutta vasta vuonna 1937 kehitettiin kone, joka kykeni kuljettamaan postia ja matkustajia imperiumin joka kolkkaan.
Aikaisemmin matkustajat olivat joutuneet vaihtamaan konetta useita kertoja ja matkustamaan osan matkasta junalla, mutta Short Empire vei heidät perille asti.
Ensimmäinen mannertenvälinen reitti Lontoosta Kapkaupunkiin avattiin kesäkuussa 1937, ja heinäkuussa 1938 alkoivat lennot Lontoosta Sydneyyn.
Lontoo–Sydney: 30 välilaskua ja noin 22 000 km
Lontoo–Kapkaupunki: 12 välilaskua ja noin 11 000 km
Ohjaamossa olivat koneen kapteeni, perämies ja radisti.
Keittiössä matkustamohenkilökunta uurasti täyttääkseen matkustajien kaikki toiveet.
Postimies huolehti kuljetettavista kirjeistä ja paketeista.
Neljään osastoon mahtui 17 matkustajaa. Etumaisena oli tupakkaosasto, jonka takana olivat etumatkustamo, salonkiosasto ja taempi matkustamo. Illalla ne muutettiin makuuosastoiksi.
Short Empireen mahtui kaksi tonnia matkatavaraa eli yli sata kiloa matkustajaa kohti.
Short Empire
Shortin tehdas ehti rakentaa 42 Empire-konetta, ennen kuin se vuonna 1940 siirtyi sotamateriaalituotantoon.
Imperial Airwaysin lippulaivakoneen kehittäjäksi valittiin lentovenevalmistaja Short, koska 1930-luvulla Euroopan ulkopuolella ei juuri ollut lentokenttiä.
Niinpä Imperial Airways halusi koneen, joka ei tarvinnut kiinteää kiitorataa. Lippujen hinnat olivat hyvin korkeita, ja lentomatkailu olikin alkuun vain rikkaiden huvia.
Matkustajia palveltiin lennoilla kuin kuninkaallisia, ja lennot muistuttivat luksusristeilyjä, joiden aikana pysähdyttiin moniin eksoottisiin kaupunkeihin.
Toinen maailmansota keskeytti mannertenväliset lennot, ja sen aikana syntyi niin paljon uusia lentokenttiä, ettei lentoveneitä enää sodan jälkeen juurikaan tarvittu.